Huomenta tien päältä

Ihanaa, sain muutaman vapaapäivän kotihommista! Lähdettiin jälleen Silkin kanssa sukuloimaan miehen työmatkan ohessa.

Ajeltiin eilen yöksi Tampereelle. Siellä oli laitettu jo jouluvalot kaupunkiin. Olipa ihana käydä iltakävelyllä valojen loisteessa, mama l♥ves! Kävimme syömässä hotellin italialaisessa ravintolassa, mutta kävelyllä poikettiin konditoriaan hakemaan jälkkärit valmiiksi.

Silkki on ollut maailman rennoin matkalainen. Pikku "love bug" katseli tyytyväisenä kärryistään jouluvaloja, antoi mamman ja papan illallistaa rauhassa, ja nukkui yönsä hyvin hotellin matkasängyssä. Minulla on kyllä aina Silkkiksen omat petivatteet mukana, jotka tuoksuu kodilta.

Tälläkin hetkellä kuuluu tyytyväinen tuhina vierestä, ja mittari näyttää 305km Oulu.

Kuka on sinun esikuva?

Kävimme eilen kahvittelemassa Silkin kummitädin luona, ja jostain syystä päädyimme puhumaan ihmisistä joita ihailemme. Jotenkin se ehkä liittyi myös vaatteisiin ja pohdimme tyylikkäitä naisia. Naisia, joiden tyyliä voisi copy cat -henkeen siirtää omaan vaatekaappiin ilman, että itse tarvitsee käydä kauppojen valikoimaa läpi. Joka muuten välillä vastaa urheilusuoritusta, ainakin kärryjen kanssa liikkuessa :).

Voin välillä nappaista kivoja ideoita ystävien vaatteista tai blogeista, mutta varsinaista tyylilyyliä jota ihailisin, tai jonka tyyliä pystyisin siirtämään omaan kaappiini en ole löytänyt. Yksittäisiä kappaleita kyllä. Mitä tulee ihailemaani henkilöön, niin arvatkaa mitä vastasin ystävälleni!?

Minun veljen vaimon isä. Ei siis tyylikkäästi Mademoiselle Chanel, rautarouva Clinton, Prinsessa Diana tai supernainen Oprah Winfrey, jotka kaikki olisivat hyviä esikuvia.

Se miksi hän tuli ensimmäisenä mieleeni, johtuu siitä, että pidän häntä mutkattomana ihmisenä, jolla on hyvä itseluottamus. Hän on henkilö, joka useimmiten sanoo suoraan mielipiteensä asiaan kuin asiaan. Hän ei kuitenkaan tyrmää vastakkaista mielipidettä, mutta uskaltaa pitää omansa ja perustella sen. Hän myös kyseenalaistaa asioita, ja sanoo senkin ääneen. Hän on huumorintajuinen ja rehellinen. Jos hänen mielipidettä kysyy, niin hän kertoo omansa, eikä kenenkään muun mielipidettä väistääkseen vastauksen.

Samaan kategoriaan voisin tiputtaa Hjallis Harkimon. Ei aina maailman tahdikkain tai diplomaattisin henkilö, mutta mielipiteissään rohkea, suora ja rehellinen. Tosin Hjallista en ole tavannut, mutta hänen keskusteluohjelmastaan ja blogista olen tehnyt tämän johtopäätöksen. Tiesitkö muuten, että Hjallista on koulukiusattu? Silti hänen julkisuuskuvansa on vahva. Monen vahvan ihmisen takaa löytyy sama tarina, ja siitä kasvatettu paksumpi nahka, sekä usko omaan itseensä.

Ylipäätänsä huomaan ihailevani enemmän luonteenpiirteitä kuin tiettyä ihmistä. Itseluottamus ja oman elämän arvostus näkyy usein karismana, joka viehättää.

Tämän haluaisin opettaa myös omalle tyttärelleni. Luin jostain, ettei lasta saisi kannustaa ja kehua liikaa, jotta hän ei luulusi olevansa parempi kuin muut, tai osaavansa enemmän kuin osaa. Oikeasti?!

Omassa elämässäni itseluottamus ollut asia, johon olen voinut nojata ja luottaa. Sen vuoksi olen uskaltanut tehdä itselleni suuria päätöksiä; muuttanut ulkomaille, opiskellut eri aloja, ostanut ensimmäisen oman asunnon keskellä niin sanottua huonointa aikaa, vaihtanut alaa joka oli minulle "hyppy tuntemattomaan", ja niin edelleen. Itseluottamus on peruskallio, jolla seison ja mitä elämässä tapahtuukin, niin tiedän, että se kantaa. Toki "tyhmänrohkea" ei kannata olla, mutta kunnianhimoinen ja määrätietoinen kyllä :).

Ristiäisissä pappimme sanoi mielenkiintoisen ajatuksen, että suurin vaikutus tyttöjen itsetuntoon tulee heidän äideiltään. Siitä miten äiti heitä katsoo, puhuu ja hyväksyy heidät. Ajankäytön kannalta äiti usein viettää enemmän tunteja päivästä lastensa kanssa, kuin isä. Itse allekirjoitan tämän. Sen vuoksi aionkin olla omalta osaltani se, joka auttaa Silkkiä rakentamaan oman vahvan peruskallion. Minä voin olla kivi siinä kalliossa, johon nojata. Aion myös kehua ja kannustaa häntä haaveilemaan, sekä tavoittelemaan unelmiaan. Hän saa myös valita väärin ja oppia siitä, kuitenkin muistaen, että seison takana. En vielä paljoa lapsenkasvatuksesta tiedä, mutta luulen, että lapsi haluaa olla vanhemmilleen tietyllä tapaa mieliksi, ja tulla hyväksytyksi. Mielestäni yksi vanhempien tärkeimmistä tehtävistä onkin saada hänet tuntemaan olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi tässä maailmassa.

Mutta, asia siis yhdellä lauseella ilmaistuna; mielestäni ihmisen esikuva pitäisi olla hän itse. Jokainen meistä astuu välillä harhaan ja tekee virheitä, mutta pääsääntöisesti ihmisen pitäisi elää ja toimia niin, että hän voi tuntea hyvää oloa itsestään.

Ihailkaa itseänne ♥

Päivälleen kaksi kuukautta

Kahdessa kuukaudessa minusta on tullut yksikätisyyden mestari. Pystyn keittämään kahvit yhdellä kädellä; ripustamaan pyykit, siivoamaan, kokkaamaan... Juustoa en ole saanut vielä höylättyä yhdellä kädellä, mutta onneksi on yksittäispakatut viipaleet ;).

Kahdessa kuukaudessa minusta on tullut myös tyytyväinen, vaikka en kaikkea ehtisikään tehdä. Esimerkiksi suihkussa on turha yrittää ennättää sekä kuoria iho, että ajaa säärikarvat, ja sen lisäksi vielä pestä hiukset. Jos mies on kotona se onnistuu kyllä, mutta yksin ollessa valikoin juuri sille päivälle tärkeimmän jutun, ja teen vain sen. Jos sääret jää ajamatta, hymähdän ja totean, että onpahan puhdas tukka.

Kahdessa kuukaudessa olen myös huomannut, että ylimääräinen 20 minuuttia on hyvä varata joka asiaan. Kultaiset 20 minuuttia aikaa, ja ehdit vielä hyvin vaihtaa vaipan tai imettää vähän lisää ennen lähtöä. Voin kertoa, että tämä on ollut haaste ihmiselle, joka on optimisti ajan suhteen.

Kahdessa kuukaudessa olen oppinut myös kaventamaan näkökenttääni. Jos siirtää pyykkikasan nurkkaan, niin sitä ei ehkä huomaa, eikä se silloin myöskään häiritse. Luultavasti se ei myöskään sieltä nurkasta karkaa, vaan odottaa kiltisti vuoroaan, tarvittaessa huomiseen. Tässä kohtaa voin vain todeta kuinka iloinen olen kuivausrummusta. Se on myös hyvä kätköpaikka kaappiin laittoa odottaville pyykeille.

Kahdessa kuukaudessa olen myös löytänyt sisäisen elämästä nautiskelijani. Jonain päivinä on niin antoisaa olla tekemättä yhtikäs mitään. Ehkä olen ollut vähän suorittaja, mutta on mahtava tunne laskea hiukan rimaa ja nauttia hetkestä enemmän.

Ja mikä tärkeintä, kahdessa kuukaudessa olen todennut;

kun Silkki on tyytyväinen,

olen päivän tärkeimmän työni tehnyt.

♥

♥

Sesonkikranssi

Olen himoinnut täydellistä sesonki(joulu)kranssia oveen. Ja nyt se löytyi! Yritän hillitä itseni vielä valojen suhteen...ainakin marraskuun alkuun, mutta sen jälkeen on ehkä pakko ripustaa sesonkivalot ikkunaan. 

Sunnuntaina siirrytään talviaikaan, eli ainakin pehmoisemmat ja paksummat filtit voi jo hyvällä omatunnolla kaivaa talvisäilöstä sohvalle!

Kuva: The White Company

Kuva: The White Company

Täällä on siis jo aloitettu haaveileminen tulevasta joulusta, joka on

 Silkkiksen ensimmäinen. Se tekee siitä erityisen ❤

Ja jouluihminenhän aloittaa haaveilun miltei heti juhannuksen jälkeen, tai ainakin heti kun lunta on edes hitusen maassa ;)!

Have a happy day!

♥

Jälkitarkastus

Kävin aamulla pikaisessa 12 minuutin jälkitarkastuksessa. Lääkäri oli aikataulusta myöhässä ja mies odotti autoa kotona, joten mamma sai osakseen pika-tarkastuksen. Minua ennen lääkärillä oli 29. viikolla, keskosena syntynyt, Silkkiksen ikäinen vauva. Voi miten pieni hän oli! Puolet pienempi kuin Silkki, mutta niin ihanan sisukas pieni ihminen. Hänellä oli ollut kiire maailmaan. Pikkuisen nähtyäni myöhästyminen ei haitannut enää lainkaan, tärkeimmät asiat ensin. En voi muuta kuin ihailla päättäväisyyttä ja voimaa, joka tuollaisessa pienessä ihmisessä jo on ☕. 

Seuraavaksi juttuja "meidän tyttöjen kesken" :). Jälkitarkastuksessa oli kaikki hyvin, ja vatsalihaksetkin olivat jo löytäneet paikalleen. Jes, pääsen kunnolla jumppaamaan ja masumakkarat saavat pian kyytiä! Luulin, että kun täysimettää, niin kuukautiset pysyvät poissa imetyksen ajan. Ilmeisesti kroppa on kuitenkin palautunut niin hyvin, että sain ne jo toissa viikolla, eli kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen. Minusta tuntuu, että suurena apuna nopeaan palautumiseen on ollut riittävä lepo, hyvä ruoka ja mieli, sekä kevyt liikunta. Kliché, mutta totta.

Lantionpohjan lihasten jumppaa saan edelleen jatkaa, mutta luulen että aikaisemmin linkkaamastani joogasta (tässä linkki vanhaan postaukseeni) on ollut apua. Jooga vahvistaa koko vartaloa ja luonnollisesti keskivartalon hallintaan kuuluvat myös lantionpohjan lihakset. Lisäksi olen jumppaillut lantionpohjan lihaksia ajatuksen kanssa, samalla kun kuivailen suihkun jälkeen hiuksia, outo mutta toimiva tapa minulle :). Pyrin pitämään jännityksen lihaksissa aina noin viisi sekuntia kerrallaan ja teen toistoja kymmenkunta, joskus enemmän. Oli alkuun muuten aika raskasta jumppaa!

Jälkitarkastuksessa käytiin läpi myös eri ehkäisymenetelmiä. On sekin kyllä eräs viidakko. Ja miten sitä tunteekin itsensä jälleen 15 vuotiaaksi, koulunpenkillä istuvaksi nuoreksi naiseksi, kun valistetaan näistä asioista :). Luulisi sen jo tällä iällä helpottavan :). Ehkä näistä asioista pitää vain puhua avoimemmin.

Ehkäisypillereistä eroon päästyäni niitä ei ole enää ikävä. Toki ne ovat helpot ja niin edelleen, mutta näin jälkikäteen mietittynä olen kyllä ollut "lauhkeampi" ihminen ilman. Lisähormonit elimistössä muutti ainakin omalla kohdallani hormonitasapainoa ja luonnettani, jonka huomasin vasta pillerit lopetettuani. Joten jotain muuta kuin hormonaalista ehkäisyä pohditaan täällä :). Itse asiassa jos joku pohtii e-pilleri asioita, niin suosittenlen lukemaan tämän Monan vanhan postauksen, Mona´s Daily Style -blogista. Mukavan suoraa puhetta pillereistä.

Millaisia tuntemuksia teillä on jäänyt jälkitarkastuksesta?

Jotta jaksaa jumppailla, täytyy myös pitää lepopäiviä. Se on tämän illan ohjelmassa seuraavin eväin; Lenita Airiston Naaras energian & Fazerin Winter edition voimin!

Parasta lukuseuraa on tuhiseva vauva masun päällä ❤

♥

Onnenkissa

Silkki sai eilen vaarilta, tai oikeastaan vaarin Japanilaisilta yritysvierailta, lahjaksi Maneki nekon, eli onnenkissan. Valkoinen kissa tuo puhtautta ja positiivisia asioita. Kissan oikea kohotettu tassu puolestaan toivottaa tervetulleeksi rahaa ja hyvää onnea. Toivotaan näitä kaikkia! Kissimirri tervehtii Silkkiä hoitopöydän reunalla :).

Mammankin viikko alkoi japanilaisittain...Hanko Sushista ;). Kiitos vaan rakkaan ystävän, joka laittoi minulle eilen kuvaviestin omasta take away sushi-annoksestaan. Alkoihan siinä omaakin sushi-hammasta kolottamaan. Lautaselle päätyi kuitenkin tuttu annos odotusajalta. Tuolloin tilasin lohen hyvin grillattuna ja kastikkeen erikseen. Mums, täysin vatsoin uuteen viikkoon!

Yaki shake

Onnekasta viikonalkua kaikille!

♥

Maitotukos!

Viime yönä sain maitotiehyeen tukoksen ensimmäistä kertaa. Heräsin yöllä kivun tunteeseen oikeassa rinnassa, mutta unisena työnsin peittoa pehmennykseksi rinnan alle ja jatkoin unia. Jokin aika myöhemmin heräsin uudestaan pahempaan kipuun ja huomasin, että rinta oli pinkeä ja siinä oli iso kipeä möykky. Pimeässä en nähnyt oliko se punainen, mutta arvasin, että olin onnistunut saamaan maitotiehyeen tukoksen. Joko se johtui eilisestä pitkästä lenkistä kylmässä säässä (villapaidasta huolimatta) tai mahallaan nukkumisesta, mutta auts, miten kipeää se voi käydä!

Onneksi Silkki samaan aikaan liikuskeli pinnasängyssä, niin mies herätti hänet vaipanvaihtoon ja toi rinnalle. Ihana pikku maitohiiri auttoi mammaa pulassa ja tyhjensi rinnan. Aamulla kipu oli onneksi tiessään, mutta säikähdin, että seuraavaksi saan kuumetta ja rintatulehduksen.

En halua herätä vastaavaan enää toista kertaa. Täytyy jatkossa yrittää nukkua selällään tai kyljellään, pukea itseni vieläkin lämpimämmin ja varoa liian kireitä rintaliivejä... Onko kenellekkään muulle käynyt näin?

Tässä mamman uusi ystävä, Philips AVENT, 

manuaalikäyttöinen rintapumppu.

Mama l❤ves!

Mamman kansainvälisen imetysviikon hankinta :)

Hyvää pyhäpaivää!

♥

Mamma + bébé = hyvät yöunet

Luitte ihan oikein. En olisi ikinä uskonut sanovani seuraavia sanoja kun saan vauvan, mutta en muista koska olisin nukkunut näin hyvin! Aivan käsittämätöntä :). Eilen heräsin päänsärkyyn liiasta nukkumisesta, mutta tänään korjasin tilanteen herätyskellolla klo 8.40. Eipä sillä, että olisin saanut aamulla mitään järkevää aikaiseksi ennen kuin Silkki heräsi klo 9.50.

Kun olin viimeisilläni raskaana, monet muistuttelivat minua nukkumaan ja keräämään voimia vauva-arkeen. Kesäkuumalla se ei kuitenkaan onnistunut, vaan kipittelin aamukahdelta vuoroin viilentymässä ovenraossa (ihan kuin sieltä mitään viileää ilmaa olisi tullut), ja vuoroin tuulettimen edessä. Samaan aikaan mies nukkui tyytyväisenä untuvatäkin alla ja valitteli kurkkukipua jos avasin ikkunan yöllä. Ihme epeli ☕. Onneksi sain "totutettua" hänet avoinaiseen ikkunaan - utuvatäkkiä vain tiukemmalle ;)!

Nyt on kuitenkin univelat kuitattu ja saldoa kerätty plussan puolelle. Silmät pyörii kuin hedelmäpelissä kaikesta nukkumisesta.

Tältä meillä näyttää aamuisin ☕

Alkuun olin huolissaan siitä, kun meillä valvotaan noin yhteentoista iltaisin. Neuvolasta onneksi lohduteltiin, että meillä on loistava rytmi jos vauva nukahtaa jo yhdeltätoista. Pikkuvauvat kuulemma mielellään viihtyvät hereillä jopa puolille öin tai yhteen. Enpä sitten ole ottanut turhaa stressiä valvomisesta, vaan antanut Silkin määrätä tahdin.

En oikeastaan ole aikaisemmin edes ajatellut koko asiaa, mutta meillä on ollut sama rytmi jo masusta alkaen. Masussakin oli aika hiljaista aamulla, mutta kymmenen aikoihin alkoi aamupörräys ja iltakymmeneltä iltapörräys. Nukkumaan olikin turha yrittää ennen yhtätoista, mikäli en halunnut herätä pikku potkuihin.

Tällä hetkellä Silkki herää syömään aamukahdeksan pintaan ja nukkuu siitä vielä kymmeneen. Aamu-unien jälkeen Silkkis jaksaa valvoa 1,5h ja nukahtaa sen jälkeen päikkäreille. Päikkäreillä Silkkis viihtyy yleensä neljä tuntia, yhdellä tankkauksella. Olen onnistunut opettamaan Silkin nukkumaan niin hyvin vaunuissa, että muualla hän ei sitten suostukkaan nukkumaan. Tyytyväinen tuhina kuuluu nytkin eteisestä vaunukopasta.

Iltaisin meillä ei sitten nukutakkaan, vaan Silkkis pysyy visusti hereillä loppupäivän. Muutamia pieniä torkahduksia ei edes kannata laskea. Olen ihan superkiitollinen pitkistä yöunista, vaikka joskus iltaisin olisikin kiva käpertyä miehen kanssa sohvannurkkaan, ihan vain kahdestaan, hyvän leffan pariin. Ja myös nähdä se koko leffa ;). Ajattelen kuitenkin siten, että kun Silkkis on hereillä, niin käytän mielelläni sen ajan hänen kanssaan. Silkki nukkuu niin pitkiä pätkiä yksin pinnasängyssä ja vaunukopassa, että on ihan oikeutettu saamaan täyden huomion iltaisin. Puolensa ja puolensa. Pidän sormet ja varpaat ristissä, että tämä meidän hyvä yörytmi säilyy.

Mutta nyt täytyy kiirehtiä vaatteet päälle, että me ehditään tämän päivän kärrylenkille. Mamma täällä istuu vielä tukka takussa ja unihousut jalassa...:).

Jaksuja niitä tarvitseville ja

 onnea kaikille niille, jotka nukkuvat yönsä hyvin!

♥

Silkkis sööttinä kuin sokeripala!

Valtavat kiitokset teille kaikille nimionnitteluista eri foorumeiden kautta, olette ihania ☕.

Silkin next´lta tilaamani mekko oli oikea suksee! Puuvillainen mekko istui kuin hanska kastemekon alle ja oli mukavan hegittävä pitää pienellä päällä sylikierroksella. Tyllihelma kohotti hieman kastemekkoakin ja se laskeutui kauniisti. Pitkät hihat oli myös plussaa näin syyssäällä, vaikka sisällä lämmin olikin. Suloiset sukkahousut ja mekkoon sopivat kengät klikkasin myös ostoskoriin samaisesta kaupasta.

Kengät oli pikkuisen reilut, vaikka tilasin ne pienintä kokoa, mutta pumpulia vain kärkeen ja menoksi! Toimitus kyseisestä verkkokaupasta on nopeaa ja turvallista, joten uskallan lämmöllä suositella sitä muillekin. Kaupasta löytyy tosi kivoja vaatteita pienille jos kaipaa vaihtelua "skandinaaviseen tyyliin" :).

Nextille pääset tästä.

Kun lunta alkaa tupruttaa ja voi alkaa tunnelmoida joulua, niin kaupasta löytyy myös aivan ihania teemaan sopivia asuja pikkuisille, oikeita herkkukarkkeja! Joulukortteja suunnitellessa ;)!

♥

Isabel Elle ❤

Pieni rakas Silkki-Uikkumme sai lauantaina kasteessa nimen Isabel Elle. 

Päätimme miehen kanssa ennen vauvan syntymää, että hän saa nimekseen sen nimen jolta hän näyttää. Jännittävää oli, ettemme tienneet kumpi pikkuinen sieltä tulee, tyttö vai poika, joten emme edes tehneet listaa vaihtoehdoista. Toki olimme miettineet kauniita nimiä, jotka miellyttävät molempien korvaa.

Nimi Isabel tuli molemmilla mieleen samalla hetkellä kun saimme pikkuisen ensimmäistä kertaa syliin, joten siitä ei meillä edes keskusteltu. Nimi päätettiin synnytyssalissa :). Toisen nimen halusimme viittaavan lappiin, jotta mamman puolen juuret eivät pääse pieneltä unohtumaan. Nimi Elle löytyy Saamelaisesta kalenterista, mutta taipuu kauniisti myös kansainväliseen käyttöön.

Ensivuonna, 2015, nimi Isabel löytyy myös suomenruotsalaisesta kalenterista ja nimipäivä tulee olemaan 11. helmikuuta. Tällä hetkellä Suomessa on noin 1500 Isabel-nimistä henkilöä, joten meidän mielestä on mukavaa ettei nimi ole ihan käytetyimpien listoilla.

Meidän pieni trio ja maailman mahtavin pappi, Haka Kekäläinen.

Kakut tilasimme Sokerileipuri Aleniukselta - mielettömän hyviä!

Fazerilta tilattuja nimikoituja konvehteja.

Hurmaava nimi, hurmaavalle tytölle!

XOXO

♥

Kastejuhla suunnitteluja

Silkkisellä on ensimmäiset omat juhlat tulossa ja pikkuinen saa lauantaina ikioman virallisen nimensä! Anottiin papilta jopa "lisäaikaa" kastepapereiden palauttamiselle. Etunimi oli meille itsestään selvä, nimi joka oli molemmilla mielessä kun näimme Silkin ensimmäistä kertaa. Hoimme vain onnesta sekaisin toisillemme, että "Se" se on, se on nyt "Se"! Toinen nimi taas pohditutti pidempään, mutta vihdoin eilen saimme ilmoitettua myös toisen nimen papille. Niin mahtavaa ja jännittävää päästä kuulemaan, kun Silkkistä kutsutaan ensimmäistä kertaa virallisella nimellä! Omia kertoja ei lasketa ;).

Teetin kutsuvieraille kivat magneettikutsut Vistaprintilla. Halusin magneettiin mahdollisimman suuren kuvan ja simppelin tekstin, jotta se ei vie huomiota itse kuvalta. Vistaprintillä sai itse ladattua kuvan magneettiin ja määritettyä tekstin paikan sekä koon. Kiva idea muistaa läheisiä vaikka joulukortin sijasta. Kaunista magneettia voi pitää sitten pidempäänkin esillä jos haluaa. Kirjekuori tuntui jotenkin liian tyhjältä pelkkä magneetti sisällään, ja sen vuoksi käärin magneetit silkkipaperiin ja sidoin nauhalla.

Kauniista kuvasta vastasi jälleen tämä rakas ystävä ja samalla myös yksi tulevista kummi-tädeistä ☕. Olen niin onnellinen että vauvakuvat tuli otettua, vaikka Silkkis oli vasta 1,5 viikkoinen! Jälkeenpäin sitä on kuitenkin kiitollinen joka ikisestä kuvasta.



Kummit on pyydetty, kastetekakut ja ruuat tilattu. Kirkkomusiikki on myös hanskassa ja samoin Silkkisen juhlavaatteet. Silkki saa päällensä isä-papan vanhan kastepuvun. Mamman pitää vain vielä pujotella vaaleanpunaiset nauhat paikalleen. Lisäksi ajattelin tilata kukkakaupasta pienelle vieheen rintaan.

Kastemekon alle tilasin suloisen mekon Nextilta. Kannataa kurkata tämä linkki, sillä mekot on hurjan paljon edukkaampia kuin Suomessa, ja ainakin tilaamani mekon laatu on juuri sitä mitä pitikin. Mama l❤ves!

Oma mekko tuottikin sitten enemmän päänvaivaa, mikä varmaan kävikin jo viime torstain postauksesta ilmi ;). Täällä noustiin kuin noustiinkin kuin se kuuluisa lintu tuhkasta, joskin kaksi kokoa isompana kuin ennen. Oh dear...nooh, se imetys ja kärrylenkit varmaan tuottaa tulosta viimeistään ensi kuussa :)!

Nauhat odottelee paikalleen laittoa...

Maman hame löytyi h&m:sta :)

Enään siis pientä hienosäätöä koskien juhlia ja sitten vain juhlimaan!

♥

Pullaöverit!

Tänään on kansallinen korvapuustipäivä ja täällä on pullajuhlat pystyssä! Meillä ei pullat kauaa pöydällä vanhene, ja vetäisin absoluuttiset pullaöverit syömällä kolme pullaa kerralla! Itse asiassa Ruotsissa vietetään myös tänään "Kanelbullens dag". Hmm...vaikka kyse pitäisi olla kansallisesta juhlasta, mutta the more the merrier! Olin tänään ensimmäistä kertaa ilman vauvaa liikenteessä, joten sitä on syytä juhlia!

Silkki jäi isä-papan kanssa kotiin, mamman suunnatessa päivällä messuille. Ajoitus oli sinällänsä hyvä, sillä Silkkis nukkuu pisimmät päiväunet juuri päivällä, mutta syö välissä. Pohdin ennakkoon pumppaisinko maitoa pulloon odottamaan, mutta sairaalasta sain ohjeet olla pumppaamatta. Pumppaaminen kuulemma tuottaa vain turhaan ylimääräistä maitoa (kysynnän ja tarjonnan laki), ja korviketta voi huoletta antaa silloin tällöin, vaikka pieni rintaruokinnalla olisikin. Hankimme ystävän suosituksesta Tuuti -merkkistä korviketta ja Silkkis söi sitä tyytyväisenä välipalaksi, eikä ainakaan vielä vatsanpuruja ole kuulunut. Silkin ruokailu meni siis hyvin, mutta itse olin poksahtaa maidosta kun pääsin kotiin! Voisin oikeastaan vieläkin "ampua" jotakin maidolla, tuntuu että niin paljon sitä ennätti kerääntyä ;)!

Täytyy varmaan seuravaksi tutustua rintapumppuviidakkoon.

Miten te muut mammat olette toimineet, oletteko käyttäneet korviketta vai pumpanneet maitoa pulloon?

Tärkeimmät asiat kuitenkin ensin vai mitä ;)

Iloista lauantai-iltaa!

♥

Torstaiko mukamas täynnä toivoa?

Se tunne kun on toiveikkaana sovittanut kaikki omistamansa mekot läpi, ihan vain todetakseen, että mikään ei mene päälle! Krääh, naama punaisena ja hikisenä voin todeta, että joka toinen mekko kiristää ja rullautuu lantiolle, ja joka toinen ei mene rinnan ympäri. Oudointa on, että muutama mekko kiristää jopa rintakehän ympäriltä ja vetoketjua ei saa margariinillakaan kiinni.

Heissuli vei vaan potentiaaliset ristiäismekot!

Sama juttu on käynyt myös kenkien kanssa. Odotuksen aikana kengän kokoni näyttää myös kasvaneen koolla. Odottelin josko se tästä palautuisi, mutta saan jatkaa odottelujani, nimimerkillä neljä rakkoa varpaissa.

Tästähän voisi lannistua ja pilata päivänsä, mutta tämä mamma ei lannistu vaan ajatteli "nousta kuin Fenix-lintu tuhkasta" ja suunnata mekkokaupoille ;)

Onneksi toisella meistä oli hauskaa omissa mobile-bileissään :)

♥