30 maaliskuuta 2016

Kauhea kankkunen

Tänä aamuna oli sellainen tunne, että minulla on kauhea kankkunen kun heräsin. Sain nukuttua ehkä neljä tuntia viime yönä, ja liian vähäinen uni tuntuu minun kohdalla kankkuselta. Silkki sairastui pääsiäisen lopulla flunssaan, ja siitä on jäljellä yskä joka vaivaa öisin. Sama yskä alkoi myös Maxilla viime yönä. Kummatkin vauvat kainalossa kuuntelin molemmin puolista yskimistä, ja kauempaa Mikon kuorsausta. Minulta selkeästi puuttuu jokin uni-geeni, joka Mikolla on. Tänä iltana sain molemmat pienet hyvin unille, ilman yskimistä. Pidän peukkuja että saadaan kaikki neljä oikeat superyöunet .

Lapset ovat kyllä ihmeellisiä sairastajia, sillä kipeänäkin ne jaksavat leikkiä ja touhuta. Tällainen nuhanenäinen pääsiäiskissa meillä hoiti vauvojaan .

Sain myös vihdoin tilaamani vierashuoneen vuodesohvan pääsiäiseksi kotiin. Vuodesohvan etsimiseen meni yllättävän kauan, sillä en millään meinannut löytää sopivan kokoista sohvaa huoneeseen. Lopulta sellainen kuitenkin löytyi kodin1 -tavaratalosta, ja kotimaisen Hakolan mallistosta. Nyt onkin tosi mukava päästä laittamaan keskeneräistä huonetta kuntoon.


Mikolla oli voittaja-fiilis kun sai kannettua sohvan eteisestä vierashuoneeseen. Meillä oli kotiinkuljetus, mutta toimitus meni niin myöhälle että lapset olivat jo nukkumassa. Huonosti nukuttujen öiden jälkeen sitä tekee parhaansa, että saisi illalla hetken omaa rauhaa.

26 maaliskuuta 2016

Lankalauantai

Silkki ja Max nukkuvat päiväunia, ja Mikko tekee koulutehtäviä makuuhuoneessa. Minä puolestani loikoilen olohuoneen lattialla, juon kahvia sekä päivitän teille kuulumisia. Tänään meillä ei ole mitään suurempia suunnitelmia, mikä on aika ihana tunne aktiivisen viikon jälkeen.

Olimme pienellä hotellilomalla tiistaista torstaihin Tampereella, Mikon töiden ohella, ja samalla se oli loistava syntymäpäivälahja minulle! Ei siivuosta eikä ruuanlaittoa kahteen päivään, mama so lves! Sain myös haluamani rikkaimurin lahjaksi ja se on oikea kultakimpale arjessa! Ansaitsee ehdottomasti oman postauksensa .

Tampereella me olemme yöpyneet lähes aina Hotelli Ilveksessä. Se on hotelli, jossa lapset on hyvin huomioitu. Kävimme jälleen kylpemässä hotellin allasosastolla, jossa on sopivan kokoinen ja lämpöinen allas lapsille. Max pötkötteli uintireissun ajan vaunukopassa pyyhkeen päällä, pelkissä vaipoissa. Hotellilla on myös leikkihuone, jossa kävimme aamuisin heti aamupalan jälkeen leikkimässä. Leikkimisen jälkeen Maxia yleensä väsytti, joten kävimme huoneessa vaipan vaihdossa ja pukemassa, ja suuntasimme aamupäiväksi Pikku Kakkosen puistoon ulkoilemaan. Lounaalla kävimme Ilveksen vieressä olevassa Koskikeskuksessa, lähileipomo Ståhlbergissa, jonka salaatteihin ja leipomotuotteisiin olen rakastunut (kannattaa käydä kokeilemassa jos liikutte Tampereella). Silkille minulla on tätä nykyä omat ruuat mukana rasioissa, sillä syystä tai toisesta ravintolaruoka ei pienelle maistu.

Oli kyllä tosi mukava ja onnistunut reissu jälleen. Näin myös jo toisen kerran lapsuuden ystävää, joka tätä nykyä asuu Tampereella. Vanhoissa ystävissä on se hyvä puoli, että vaikka puhuisin veljen vaimosta nimellä, niin he tietävät ketä tarkoitan ilman että tarvitsee selittää perhesuhteita alusta. Joskus on vain helppo jutella ihmisten kanssa jotka tuntevat koko historian 

Onnistunut reissu siis, ja mikä parasta - ensi viikolla on uusi matka luvassa Tukholmaan!


Oma syntymäpäivälahjani itselle oli manikyyri geelilakkauksella. Kynsissä "latte" ja kupissa mämmi .

Mukavaa pääsiäistä kaikille!


21 maaliskuuta 2016

Vielä hetken 33

Mikko kysyi minulta mitä toivon syntymäpäivälahjaksi huomenna kun täytän 34 vuotta. Listasin hänelle muutaman asian...

1. Kärcher -höyrypesuri
2. Electrolux Ergorapido -rikkaimuri
3. Kahvakuula
4. Syntymäpäiväillallinen
5. Kirja

...Mitä on tapahtunut? Tämä lista voisi yhtä hyvin olla minun oman äidin....

Onneksi olen sinut asian kanssa, eikä minkäänlaista ikäkriisiä ole havaittavissa. Ainoa ikäkriisi joka minulla on ollut, oli kun täytin 28 vuotta. Silloin pohdin uravalintaani, asumista, lapsia (ensimmäistä kertaa elämässäni) ja kaikkea siinä ympärillä. Olen aina tehnyt asioita joita olen halunnut, kokeillut ja valinnut välillä väärin. Positiivista on, että epäonnistumisessa ei ole minusta mitään noloa. Päinvastoin, silloin tietää että on uskaltanut yrittää. Tuolloin 28 vuotiaana muistan kuitenkin pysähtyneeni katsomaan ympärilleni, ja summaamaan mitä minulla on sekä asioita joita vielä toivoisin. Tunsin olevani matkalla väärään suuntaan ja tein silloin täydellisen suunnanmuutoksen. Irtisanouduin vakituisesta työsuhteesta Finnairilla, aloitin opiskelun ja muutin yhteen Mikon kanssa.

Alkujärkytyksestä toivuttuani olin iloinen, että uskalsin vaihtaa raidetta. Näin jälkikäteen ajateltuna, tykkään että ikäkriisi oli ensinnäkin positiivinen asia - kun tunnistaa sen. Toiseksi, uskon että se syntyy asioista joita toivoisi, ei niinkään asioista joita on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Sen vuoksi on tärkeää kuunnella itseä ja muistaa kysyä myös itseltä; mitä Sinä rakas haluat? Uskon että kaiken voi saada, ei ehkä samalla kertaa mutta sopivissa osissa.


Minulla on hyvä olla, tässä ja nyt. Melkein 34 vuotiaana.



20 maaliskuuta 2016

Kiltti pääsiäispupu

Ajatella että palmusunnuntai voi olla mukava päivä! Etenkin jos on lapsia. Meidän pikku-pupu kävi tänään ensimmäistä kertaa virpomassa . Lähimmälle naapurille, kummeille ja mummilaan. Silkki ei niinkään tainnut ymmärtää vielä palkkion päälle, mutta pajunoksien heiluttaminen oli mukavaa. Maxin piti olla pikku-kissana mukana, mutta uni voitti ja pikkuveikka nukkui koko reissun ajan. 

Hyvää palmusunnuntaita!

16 maaliskuuta 2016

Valikoiva nautiskelija

Minulla on ollut sisustustyyli muutoksessa uudessa kodissamme. Tai oikeastaan olen ihastunut liian moneen tyyliin voidakseni sekoittaa ne kaikki näiden seinien sisällä. Aikaisemmin olen luottanut aika moderniin mustavalkoiseen sisustukseen. Se on ollut helppoa, sillä olen voinut liikutella eri huonekaluja ja esineitä huoneiden välillä ilman että tyyli on kärsinyt. Nyt kuitenkin kaipaisin pehmeyttä musta-valkoisuuteen, ja olen ihastunut harmaan, beigen ja puun eri sävyihin. Lisäksi eri materiaalit, kuosit ja kuviot kiehtovat myös. En varsinaisesti pidä vanhasta, mutta haluaisin sekoitella uusvanhaa ja modernia. Tässä kohtaa sisustaminen käykin vaikeaksi, sillä kaikki ei istu niin hyvin ja helposti yhteen kuin aikaisemman mustavalkoisen kanssa. Onneksi löysin Tikkurilan sivuilta Tyylitestin, joka vahvisti epäilyni tyylin muutoksesta (kotiäidin huveja ;)). Testin mukaan modernista pelkistäjästä on hyvää vauhtia tulossa valikoiva nautiskelija.  En vain ollut tiennytkään, että aito puu ja kivi maksavat triplasti enemmän kuin kohtuuhintaiset designhuonekalut.

Jostain se on vain aloitettava, vaikka marmorisesta leikkuulaudasta .

Mikosta sisustaminen sen sijaan tuntuu olevan helppoa. Ensin hankitaan tarpeeksi iso telkkari, ja sen jälkeen siihen matchaavat kaiuttimet, vahvistin, basso...ja mukava sohva. Muulla ei sitten olekaan niin kiirettä. Meidän kotona minulla on siis vapaat kädet, mitä tulee sisustamiseen. Mama lves!

14 maaliskuuta 2016

Väsynyt mama

Tänään on ihan loppuunajettu olo. Oikeastaan kaikki meistä väsähti heti aamupalan jälkeen. Max meni päiväunille jo yhdeksältä. Samalla kun hän nukkui vaunuissa, kärrytelimme Silkin kanssa maitokauppaan. Nyt molemmat lapset nukkuvat ja tekisi mieli mennä päiväunille itsekin. Lasten nukkuessa on kuitenkin ainoat hetket saada aikaiseksi jotakin, joten laitoin pyykkikoneen pyörimään ja keitin oikein vahvat kahvit. Seuraavaksi aion poimia legot lattialta. Välillä jätän ne lattialle lojumaan leikkien välissä, mutta aloittaminen on aina hauskempaa puhtaalta lattialta. Silkki on yleensä innokas kerääjä, mutta tänään häntäkään ei huvittanut. Jotkut päivät on väsähtäneitä, ja parasta silloin on vain todeta että olkoon niin .

Lauantai-iltana meillä myös makoili sängyllä kaksi iloista ja väsynyttä juhlijaa . Oli niin kivat synttäribileet Silkin ystävän luona!

11 maaliskuuta 2016

Meillä asuu apina!

Minulla on ollut mielikuva millaisen pikkutytön sängyn haluan Silkille laittaa kun hän kasvaa ulos pinnasängystään. Ja se päivä tuli nyt...aikaisemmin kuin luulinkaan. Ilman minkäänlaista varoitusta meidän pieni apina putosi pinnasängystään pari yötä sitten. Käsittämätöntä, sillä sängyn laita on Silkkiä kaulaan. Ajattelin että laidan yli kiipeäminen olisi ollut kertaluontoinen kokeilu, mutta seuraavana yönä saimme rakkaan apinamme kiinni itseteosta. Silkki yksinkertaisesti venyttää toisen jalkansa pinnasängyn reunalle, ja ponnistaa siitä yli. Onneksi joku suojelusenkeli näiden pienten olkapäällä istuu, sillä yhtään mustelmaa pikkuinen ei saanut. Ihmeellisen elastisia nämä pienet ovat .

Täällä on siis muokattu Stokken Sleepi uuteen uskoon. Poistimme Sleepin alta pyörät ja irrotimme osan laitaa, jotta Silkki pääsee turvallisesti kiipeämään itse sänkyyn ja pois sängystä. Ilmeisesti muutos oli odotettu, sillä niin iloinen vastaanotto muokatulla sängyllä oli. Silkki pyöri ja nauroi siinä onnellisena.

Pikku apulainen .

Pikku-taapero nukkui tyytyväisenä aamukuuteen, ja sen jälkeen kuului "ätää" meidän sängyn vierestä. Mama puolestaan ei nukkunut hyvin, sillä jännitin niin paljon osaako Silkki yöllä kiivetä pois sängystä ja tulla meidän makuuhuoneeseen. Hih, matkaa on ehkä puolitoista metriä, mutta silti .

Reunapehmusteen jätin tahallani vielä sänkyyn, sillä ajattelin että se hidastaa mahdolliselta putoamiselta. Tällä versiolla mennään niin kauan, kuin Max tarvitsee Sleepin käyttöönsä. Tällä hetkellä Max nukkuu omassa Sleepi Minissä. Sen jälkeen Silkki saa toivottavasti ihailemani pikku-prinsessan sängyn.

Toivotaan, että tänä iltana meillä mennään ajoissa nukkumaan ja nukutaan hyvin. Olen varannut sohva-aikaa, sillä tänään alkaa kaksi huippusarjaa; Elastinen feat & Hjallis, jotka molemmat haluan nähdä .

Mahtavaa perjantaita!



09 maaliskuuta 2016

Lisää lastenvaatteita!

Siis hyvät hyssykät miten ihanaa pitää vaatekutsut kotona. Saada ihana Shopping Advisor suoraan omaan olohuoneeseen kokonaisen kevät/kesä malliston kera. Miten helppoa ja kätevää se on aikataulullisesti. Etenkin näin lasten kanssa kotona ollessa. Tykkään myös hypistellä materiaaleja ja nähdä koot luonnossa, joten kotishoppailu toimii minulle paremmin kuin suoraan netistä tilaaminen. Miksei tällaisia kutsuja pidetä aikuisille . Tuntuu että jokin radikaali raja on mennyt rikki, ja olen ihan tipahtanut kelkasta mitä kuuluisi olla päällä tänä keväänä tai kesänä, vaikka suuri muodin ja vaatteiden ystävä olenkin.


Tässä elämäntilanteessa käytän kaupoissa kulutetut minuutit mielelläni johonkin muuhun. Heh, ja nimenomaan minuutit sillä kahden lapsen kanssa shoppailu (joista toinen ei halua istua kärryissä) on minuuttipeliä. No mutta, ainakin Silkin vaatteiden osalta olen pelissä mukana, ja odottelen nyt POMPdeLUX´n pakettia kotiin .


PS. Tällä kertaa olin hyvin järkevä ostoissani, eikä viimehetken repsahduksia tullut ;).


07 maaliskuuta 2016

Kevättä kupissa!

Oi, mikä aikaansaava ja mukava tunne. Juhlapyhät menevät aina ihan liian nopeaan, ja usein minusta tuntuu siltä, että juuri kun olen saanut koristeet esille ne pitääkin riisua. Tänä vuonna olen kuitenkin hyvin valmistautunut pääsiäiseen. Rairuohon laitoimme kasvamaan viime perjantaina oikein koko perheen voimin, ja tänään hankin Ikeasta pääsiäis-servetit. Pidän pääsiäisestä, sillä se on selvä kevään merkki!



Siemeniä kupissa, pöydällä, lattialla...ja sukkien mukana iloisesti ympäri taloa.

Silkki ja Max saivat molemmat omat rairuhokupit, jotka koristelemme tipuilla ja pääsiäismunilla heti kun ruoho on kasvanut. 

06 maaliskuuta 2016

Silkin kaapilla

Mietin tässä kuinka paljon vaatteita yksi taapero oikeastaan tarvitsee. Silkillä ja Maxilla on yksi normaalikokoinen kaappi jaettuna käytössään. Silkin vaatteet täyttävät kaapista kaksi laatikkoa ja rekin; yhdessä laatikossa on bodyt, paidat, legginsit ja housut, ja toisessa laatikossa sukat sekä yöpuvut. Tangolla roikkuu neuleet, neuletakit sekä mekot. Kauneimmat mekot ovat esillä erillisellä vaatepuulla.

Maxilla on käytössä vasta yksi laatikko ja pieni osa rekkiä. Kodinhoitohuoneessa hänellä on lisäksi kaksi pikkulaatikkoa, jossa toisessa ovat sukat ja toisessa yöpuvut. Yöpukuja molemmilla on yksi viikon jokaiselle päivälle, sillä niitä meillä vaihdetaan tiheään (sotkeutuu usein puurosta, hammastahnasta, marjoista hedelmistä...). Sama juttu bodyjen kanssa. Lisäksi Silkillä on kaksi paria samettihousuja, kaksi paria farkkuja, parit hyvät legginsit ja kolme paria joggereita (niitä "pehmohousuja"). Mekkoja on kolme juhlakäyttöön, sekä muutama siistimpi kerhoihin ja kylästelyyn. Lisäksi muutama neule, paksumpi pusero, neuletakki ja karvaliivi. Karvaliivi on tällä hetkellä Silkin oma suosikkivaate, ja se paritetaan usein pelkän vaipan kanssa. Hmm...

Pieneksi menneet vaatteet siirrän aika nopealla tahdilla kaapin ylähyllylle, niille varattuihin laatikoihin. Tarkoitus oli siirtää ne käyttöön seuraavalle vauvalle, mutta nyt on kiva hankkia vaihteeksi sinisiä vaateparsia Maxille. Joitain vaatteita olen antanut pois, ja työn alla on myös kirppispöydän täydentäminen lastenvaatekirpputorille. En muuten arvannutkaan miten haikeaa on laitella myyntiin kaikkein pienimpiä ja rakkaimpia vaatteita. Vaikeaa ja haikeaa. Mitä ihania muistoja yksi vaatekappale voi tuoda mieleen! Suuren tunnearvon omaavat vaatteet tietysti säilytin . Mutta, koska pienet kasvavat nopeasti ja isompia vaatteita joutuu hankkimaan tiheään, niin päätin tehdä tilaa uusille vaatteille. Hinnoittelu on tosin vaikeaa tunnearvon omaavien vaatteiden kohdalla. Minulla taisi lipsahtaa pari tunnelisällä varustettua kappaletta myyntiin ensimmäisessä erässä.


Silkkiksen puolikas.

Vaatepaljoutta setviessäni totesin, että fiksumpaa olisi suunnitella etukäteen vaateostoja ja panostaa laatuun. Toki alkuun oli ihana ostaa pieniä suloisia vauvan vaatteita, ihan vain siitäkin syystä että se oli uutta ja mukavaa. Osa vaatteista kuitenkin on jäänyt käyttämättä väärän kokoarvion, ja vuodenaikojen vaihtelun vuoksi (nättiä toppahaalaria ei tarvittu juhannuksena, vaikka silloin viileää olikin). No mutta, onneksi on kirpparit ;).



Tätä rekkiä tyhjennetään usein omin pikkukätösin.

01 maaliskuuta 2016

Kallis peppu

No niin, nyt se on tehty. Sanoin salikorttini irti 13 vuoden uskollisen jäsenyyden jälkeen. Se oli minulle iso päätös sillä treenatessa on tullut purettua ilot ja surut, ja tehtyä oman elämän suuria päätöksiä. Olen liikkunut säännöllisesti 16 vuotiaasta lähtien. Heh, voisi luulla että näillä vuosilla sitä olisi tiukemmassa kunnossa, mutta rakastan ruokaa ja herkuttelua - joten se siitä. Minulla ei ole mitään suurempaa tavoitetta urheilussa. Lantio sekä rinnanympärys on saanut lisäsenttejä kahden raskauden myötä, ja mainitsinkin että koko 36 on iloisesti taakse jäänyttä elämää. Kokoon 38 olisi sen sijaan kiva mahtua. Sekä saada takapuoli takaisin! Taaperon ja vauvan kanssa arki on luonnostaan aktiivista, joten urheilusta ei sinänsä ole paniikkia. Silloin tällöin olisi kuitenkin mukava ehtiä hikoilla kunnolla, ja tuulettaa pääkoppaa.

Tähän aikaan vuodesta moni aloittaa kesäkuntoon dieetin, ja usein siihen kuuluu tietyistä ruoka-aineista kieltäytyminen. Omalla kohdallani ruoka-aineista kieltäytyminen ei kiinnosta ollenkaan. Jos kiellän jotakin itseltäni, haluan sitä vain entistä enemmän. Enkä oikeastaan muutenkaan usko siihen, että esimerkiksi gluteenin pois jättäminen korjaisi kaikki elimistön ongelmat. Mitä ruokaan yleisesti ottaen tulee, uskon että ruokavaliot ja ruuan määrä on yksilöllistä. Toisen ihmisen elimistö voi käyttää ruoka-aineet tehokkaammin edukseen kuin toisen, jolloin pienempi määrä riittää. Itse syön perus terveellisesti, ja syön todella harvoin eineksiä tai pikaruokaa (en pidä niiden mausta). Syön aika säännöllisesti kolme ateriaa päivässä, joten ruokaövereitä tulee harvoin. Välipalaherkku on banaani, ja totaalinen heikkous pullat ja suklaa. Suklaata syön usein...mutta en ahmi sitä, joten siitä en aio luopua. Pari palaa päivässä pitää mielen virkeänä ;).

Sen sijaan pidän fiiliksestä ja energiasta jonka liikunta tuo, joten liikunnan lisääminen on minun avain kiinteämpään ulkomuotoon. Pienten lasten kanssa omat vapaa-hetket tulee kuitenkin käytettyä usein johonkin muuhun kuin liikuntaan. Salille mennessä ajomatka, auton parkkeeraus ja muu siihen liittyvä venyttää minun 55 minuutin treenitunnista parituntisen. Olenkin siis miettinyt muita keinoja tuoda liikunta takaisin osaksi arkea. Yksi motivaatio-ajatus on se, että siinä missä ennen käytin 70 euroa kuussa salikorttiin (tänä vuonna se olisi ollut yli 80 euroa), voin nyt ostaa samalla rahalla alkajaiksiksi uudet lenkkarit tai kahvakuulan.



Ainakin virallinen kevätaurinko kannustaa ulkoilemaan. Kesä tule jo!