10 minuutissa kauniiksi

Pakko sanoa, että kauneudenhoidosta ja meikkaamisesta tulee paljon mielenkiintoisempaa kun siihen käytettävä aika on rajallista. Saan omista aamuistani irroitettua yleensä kymmenen minuuttia hiustenlaittoon sekä meikkaamiseen yhteensä. Siinäkin ajassa taapero ennättää tyhjentää allastason alalaatikon, sekä kinastella kuolaavan pikkumiehen kanssa ruseteista jotka ovat vaarassa joutua parempiin suihin. Ah, ja joskus maailmassa minulla oli aikaa vaikka muille jakaa, ja puunata naamaa monta tuntia...❤.

Tässä siis muutama tehovinkki helpottamaan kiireisiä aamuja:

❤ pese ja föönaa hiukset illalla

Omaa ajankäyttöäni helpottaa suunnattomasti jos kuivaan hiukset pesun jälkeen illalla. Ennen hiustenkuivausta levitän kasvoilleni yövoiteen, ja hiuksiin muutaman tipan öljyä, jolloin hiustenkuivaimesta tuleva lämpö imeyttää sekä voiteet kasvoille, että öljyn hiuksiin paremmin. Yleensä nukun hiukset löysällä nutturalla öisin, jolloin latvat taipuvat luonnostaan loiville kiharoille kun löysään ponnarin.

❤ jätä kasvojen aamupesu väliin

Etenkin talvisin, ja ihon ollessa kuiva voi kasvojen aamupesun jättää huoletta väliin, mikäli et tarvitse kylmää vettä herätykseen. Huolellisen illalla tehdyn meikin poiston, ja yövoiteen jäljiltä iho on normaalisti puhdas ja kosteutettu meikkiä varten, eikä aamupesulle tällöin ole varsinaisesti tarvetta.

❤ satsaa kulmakarvoihin

Meillä vaaleahiuksisilla myös kulmakarvat ovat usein vaaleat. Kulmakarvat luovat kuitenkin kasvoille raamit, ja ainakin minä näytän ilman niitä...noh, paljaalta. Yritän kerran kuussa laittaa kestovärit kulmakarvoihin ja ripsiin, sekä nyppiä kulmakarvat kerralla siistiksi. Se nopeuttaa valtavasti aamuja kun niin sanottu pohja on kunnossa.

❤ huulipuna piristää väsyneenkin hymyn

Nopea huulten rajaus ja puna huuliin tuo piristystä ilmeeseen, vaikka yö olisi mennyt kehnommin. Huulikiiltoa joutuu usein lisäilemään, mutta hyvä huulipuna pysyy huulilla pitkään ja kosteuttaa samalla huulia. Vinkki! Laita huulipuna ennen aamukahvia, ja väri tasoittuu luonnostaan juodessa. Tällöin ei tarvitse tuhlata kalliita minuutteja punan tasoitteluun.

❤ tee se mitä aiot tehdä kerralla

On ajankäytöllisesti paljon tehokkaampaa meikata kasvot kerralla kuntoon, ja sukia hiukset ojennukseen. Ainakin omalla kohdallani päivät ovat niin kiireisiä, että en ehdi korjailemaan meikkiä tai hiuksia päivän aikana. Korkeintaan suihkaisen hiuslakalla karanneet karvat takaisin ojennukseen. Kuitenkin hyvän mielen tuo edes vähän huoliteltu ilme ja siistit hiukset. Joten, varasta ne minuutit kerralla jotka haluat itseesi käyttää :).

Koska...olet sen arvoinen :).

❤

Pikkuinen kerholainen

Silkki aloitti kerhon tiistaina. Minä olin niin innoissani pikkuisen puolesta, että heräsin aivan liian aikaisin, ja sain odotella sängyssä että vieressä nukkuvat lapset heräävät. Me syötiin aamupala kolmestaan (Silkki syö nykyään Weetabix -paloja puuron sijaan, puuro ei maistu taaperolle), ja puettiin ensimmäisen kerhopäivän kunniaksi lempparimekko päälle. Silkkis pakkasi kerhoreppuun pienet eväät ja tossut mukaan, sekä vaihtopöksyt. Minä ja Max saateltiin innokas Silkki kerhoon ❤.

Nyt ensimmäisellä kerralla kerho oli vain tunnin mittainen tutustumiskerta, ja kerholaisista oli vain puoli ryhmää paikalla (neljä lasta - tytöt). Me äidit saimme olla puolisen tuntia paikalla ja katsella miten lapset tarttuvat leluihin, sekä tutustuvat paikkaan. Kaikki näytti tosi hyvältä ja pian kerhotädit sanoivat, että äidit voivat lähteä seuraavaksi puoleksi tunniksi pois. Jätin hyvillä mielin Silkin leikkimään prinsessan linnalla, mutta vähän aavistelin että jokin on pielessä...

Sain keväällä ohjeen, ettei pienelle kannata liikaa kertoa kerhosta, jotta hän ei ala etukäteen jännittämään. Mutta nyt jälkikäteen näitä ohjeita noudatettuani, näen oman virheeni. Silkki tarvitsee aikaa asioiden sulatteluun. Minun olisi pitänyt kertoa kerhosta hänelle vielä miljoona, miljoona kertaa enemmän. Niin monta kertaa, että Isabel olisi varmasti tiennyt miksi kerhoon mennään ja mitä siellä tehdään, ja missä äiti on. Niin monta kertaa että olo on varmasti turvallinen ❤. Nyt pikkuinen oli alkanut lähdettyäni itkemään, ja itkusta ei tullut loppua ennen kuin menin hakemaan hänet. Arrrgh, olen niin vihainen itselleni etten luottanut omaan vaistooni tässä asiassa. Onneksi tiedän nyt mikä meidän kohdalla meni pieleen, ja toivon että saamme asian pian korjaantumaan.

Tarinan opetus on se, että aina aina aina ja ikuisesti - luota omaan vaistoosi. Sinä tiedät mikä lapsellesi on parasta, ei kolmekymmentä vuotta virassa ollut tai alan oppikirja.

Omaan vaistoon perustuu aina se kaikki oma tietämys, ja kokemus mikä sinulla asiasta on. Ja se tietty tunne vatsanpohjassa kertoo usein enemmän kuin miljoona hyvää tarkoittavaa neuvoa.

Pikkuinen kerholainen, uusi yritys ensi kerralla ❤ :)

❤

Kaksi vuotta äitinä

Pian minulla tulee täyteen kaksi vuotta äitinä. Olen viettänyt elämäni parhaat, ja myös rankimmat hetket kaula-aukoista venytetyissä topeissa ja juuri sopivasti kulutetuissa legginseissä. Usein niitä on somistanut myös pari maitotahraa, sekä pari puklua ennen kuin olen ehtinyt paitaa vaihtaa ❤. Tai ainahan paidan ehtisi vaihtaa, muta prioriteetit ovat olleet jossakin muualla. Rakastan elämääni ja äitiyttä, vaikka välillä olo on tuntunut siltä että olen jumissa kotona imetyksen ja lastenhoidon parissa. Aika on kuitenkin rajallinen luonnonvara, ja jälkikäteen mietittynä jokainen hetki on kiitänyt nopeasti ohitse.

Kaksi vuotta sitten minusta tuli äiti. Ennen äitiyttä en ole ollut äidillinen persoona, enkä ole aikaisemmin nähnyt itseäni äidin roolissa. Tuntuu kuitenkin siltä, että odotuksen aikana minusta on kuoriutunut luonnostaan oikea kanaemo. En voisi kuvitella itseäni täysipäiväiseksi äidiksi seuraavaksi vuosikymmeneksi, mutta äidiksi ja uranaiseksi kyllä. Juuri tässä järjestyksessä. Työt ja äitiys parhaimmillaan tukevat molempia rooleja, ja saavat arvostamaan suuremmin molempia ammatteja. Toivottavasti balanssi tähän löytyy sitten kun omalla kohdallani on aika palata töiden pariin.

Monessa asiassa joiden ajattelin menevän erilailla, olen erehtynyt. Ajattelin, että minä ja Mikko käydään elokuvissa, syömässä ja treenaamassa yhdessä. Elokuvissa emme ole käyneet kertaakaan yhdessä, ja syömässä vain ystävämme häissä. Joissa oikeastaan Mikko söi, ja minä haistoin ihanan pihvin tuoksun ennen kuin ajoin imettämään Maxia (joka ei huoli tuttipulloa). Lenkillä me olemme käyneet kahdestaan ainakin kaksi kertaa. Vautsi ;)! Mutta tiedättekö mitä? Se ei haittaa. Ei todellakaan. Sillä nuo niin sanotut menetetyt hetket ovat juuri niitä asioita jotka tekevät suhteesta vahvemman.

Vauva, ja lapset muuttavat elämää. Se on varmaa. Suunnitellut lastenkasvatus menetelmät voi lentää suoraan ikkunasta ulos, jos ne eivät oman lapsen kohdalla toimikaan. Me ei Mikon kanssa olla kovin hyviä riitelemään, mutta kun Silkki syntyi tuli meillä kinaa ihan pienistäkin asioista. Sanoisinkin että se on vapauttavaa, jos pystyy hyväksymään sen, että; Hei me olemme nyt vanhempia, ja lapset tulevat hetkeksi meidän kahden välisen suhteen edelle. Meidän riitely loppui siihen ja silloin kun toista meistä on harmittanut, on toinen tsempannut. Tietysti jokainen parisuhde tarvitsee yhteistä aikaa toimiakseen, mutta se ei haittaa jos kirja ja sohva vie voiton...tiedätte kyllä miltä ;).

Ilman meikkiä ja superfinni otsassa. Tältä näyttää äiti 2 -vee  ❤.

❤

Pikkuinen "iso" tyttö ♥

Voi hyvät hyssykät, että sitä voi olla kiinni omassa lapsessaan. Tilasin eilen illalla nimilaput, sekä eväsrasian Silkin kerhon aloitusta varten. Kerhon aloitus, joka on parin harjoittelukerran jälkeen, kaksi kertaa viikossa - kaksi tuntia kerrallaan, jännittää tätä äitiä niin paljon! Voin vain kuvitella, miltä oman rakkaan päiväkodin aloitus tuntuukaan... Olen varma siitä, että Isabel pärjää ja viihtyy kerhossa hyvin. Muutaman kerran hän tarvitsee tutustumiseen sekä totutteluun, jotta olo on turvallinen. Sen jälkeen kerhoilu alkaa varmasti sujua. Ja minun tehtävä on kannustaa pientä siihen ❤.

Silkki tuntuu niin isolta tytöltä jo, kun hän leikkii, puhuu ja touhuaa itsekseen. Oivaltaa asioita, vitsailee ja nauraa. Ihana huumorintaju ;)! Toisinaan taas hän tuntuu vielä niin pieneltä...vastahan me olimme perhelomalla Portugalissa ja pikkuinen istui vain sylissä, eikä osannut puhua sanaakaan. Täytyy sanoa, että jos kaksi vuotiaalla on uhmaa, niin on oma olokin välillä ristiriitainen. Puolet minusta haluaisi jäädä nauttimaan näistä vauva-hetkistä, ja toinen puoli odottaan innoissaan mitä huominen tuo tullessaan. Onneksi Max tulee perässä, ja pehmentää näitä kasvun paikkoja olemalla vielä pieni, mutta vauhdikas vauva.

Valtavasti tsemppi-haleja kaikille teille, joilla päiväkoti tai kerhoilu alkaa :)!

Ihanat pehmeät kädet, maailman parhaalta tuoksuva niska ja polvet hiekassa niin kuin pienellä tutkimusmatkailijalla kuuluukin olla. Mama l♥ves!

❤

Kun uni ei tuu...

Meillä on menossa huonompi univaihe kuin yleensä. Silkki on jättänyt päiväunet nukkumatta, melkein koko viikon ajalta. Yhden kerran sain hänet nukahtamaan viereeni, kun pötkötimme vierekkäin hänen omassa sängyssä (onneksi lasten sängyt ovat leveitä). Toisen kerran Silkki nukahti tänään, kun houkuttelin ja peittelin hänet omaan kärryynsä. Molemmat unet jäivät pituudelta noin puoleen tuntiin. Iltaisin nukahtaminen on käynyt helposti, mutta Silkki on heräillyt pitkin iltaa, ja käytännössä olen istunut puolille öin lastenhuoneessa häntä nukuttamassa. Väsyneenä Silkkiä on tietysti kiukuttanut ja itkettänyt. Ja niin kyllä minuakin. Max puolestaan on nukkunut tyytyväisenä kello 20.00-02.00, ja viettänyt lopun yötä minun vieressä. En oikeastaan raaski siirtää häntä pois, sillä niin tyytyväisenä pieni kiinni kyljessäni tuhisee.

Olen googlettanut omasta mielestäni miljoona eri mammasivustoa, ja vauvasivustoa ymmärtääkseni mistä on kyse, koskien kaksivuotiaan unirytmiä. Ja väitän; universaali totuus on, ettei universaalia totuutta tässä asiassa ole. Ilmeisesti lasten- ja vauvojen uni kuitenkin kiinnostaa monia, sillä aiheesta löytyy paljon kirjallisuutta.

Kaiken yrittämisen ja miettimisen jälkeen, päädyin kuitenkin samaan kolmeen ratkaisuun jotka meillä ovat toimineet aina:

1. Unohda kaikki ystävälliset ohjeet. Tassutelut, ja oven takana seisominen ei meillä auta. Tunnen oman lapseni ja jos hän ilmoittaa että uni ei tuu, niin luultavasti uni ei silloin tuu. Silloin on helpointa antaa lapsen tulla viereen, ja yrittää unille käymistä myöhemmin uudestaan.

2. Kasvaminen ja oppiminen tapahtuu vaiheittain. Uskon että moni uusi asia, tunne- tai aktiivisuuspuolella vaikuttaa lapsen uneen. Meillä on ollut nyt melkein koko kesän hyvän unen jakso, ja nyt puolestaan viikon verran huono jakso. Jos sen hyväksyy, että huonoja jaksoja tulee - tekee asiasta itselleen helpompaa.

3. Me olemme Mikon kanssa yritetty suhtautua asioihin yksinkertaisesti. Normaalisti meillä lapset nukahtavat omaan yhteiseen huoneeseensa, ja me Mikon kanssa omaan makuuhuoneeseen. Aamulla viimeistään olemme kuitenkin koko kööri samassa sängyssä. Niinä aamuina, kun joku meistä puuttuu on ollut vähän tylsä herätä. Joten, meillä ei ole mitään kiirettä muuttaa tätä tapaa. Se päivä kun saamme taas nukkua Mikon kanssa kahdestaan, tulee varmasti.

❤

Kuvamuisto!

Tämä muisto kannattaakin jakaa... Jos voisin niin kuvauttaisin kullannuppujani varmaan joka kuukausi. Lapset kasvavat niin valtavalla nopeudella, ja hetkittäin vasta jälkikäteen huomaa eron edelliseen kuukauteen. Vauhdikkaiden päivien keskellä itselläni kuitenkin usein unohtuu ikuistaa uusia taitoja, sekä lasten kasvua valokuvin. Jopa Maxin kiitoskortit ovat odottaneet tekijäänsä, koska halusin kiitoskortteihin laadukkaan kuvan pienestä. Onneksi sain hyvän vinkin ystävältäni Kuvamuisto -nimisestä yrityksestä. Pienellä varauksella klikkasin facebookin auki, ja varasin ajan valokuvaukseen kahdelle lapselle. Ajattelin että vartissa ei voi tulla hyviä kuvia, mutta väärässä olin ❤.

Valokuvastudiolla oli todella reipas ja hyvä palvelu. Aikataulu piti hyvin paikkansa, ja ennätimme vuoroa odotellessa piirtää hetken sekä syödä keksejä. Valokuvaaja oli ammattitaitonen ja nopea, joka sai Silkinkin rentoutumaan kuvauksessa (pikkuinen osaa jo jännittää). Valokuvaus tosiaan kesti noin 15 minuuttia, ja kumpikin lapsi jaksoi olla kuvattavana hienosti. Pikkuisia taaperoita alkaa olla jo aika haastavaa pitää paikallaan :).

Ja mikä parasta, kiitoskortitkin ovat nyt tehty! Tässä muutama maistiainen Kuvamuiston käsialasta.

Mikäli haluat studiokuvia, ja asut pääkaupunkiseudulla on tässä yksi hyvä vaihtoehto valokuvaukselle. 

❤ Ajanvaraus tai sen muuttaminen on ajanvarauskalenterin kautta helppoa

❤ Kuvien otto, sekä toimitus nettikansioon on nopeaa

(saimme valokuvat vuorokaudessa)

❤ Maksat vain haluamistasi valokuvista, et kuvauksesta

❤