06 tammikuuta 2016

Minun 2015!

Oli tarkoitus julkaista tämä postaus jo viime torstaina. Olin kuitenkin 38,5´n asteen kuumeessa, joten julkaisu jäi kuumeen ja muiden "kiireiden" jalkoihin.

Minun 2015! 

Jäikö jokin päivämäärä kuluneesta vuodesta mieleen?
Maanantai 13.4. oli meidän kaivattu muuttopäivä uuteen kotiin. Silkin 1-vuotis syntymäpäivä oli myös jännittävä, järjestimme ensimmäiset lastenjuhlat. Kesäkuun 23. päivä oli ikimuistoinen. Se oli tulevan poikamme ensimmäinen ultra, ja toisesta raskaudesta tuli siinä kohtaa todellista .

Teitkö jotakin uutta kuluneena vuonna?

Vauvavuosi oli kokonaisuudessaan uusi. Uutta oli myös lomailu ulkomailla pienen lapsen kanssa. Hassua miten prioriteetit hotellin ja matkustamisen suhteen muuttuvat. Jos lentokentältä löytyy lainarattaat ja leikkipiste, sekä hotellin läheltä leikkipuisto on näistä todella iloinen!



Hain myös opiskelemaan uutta ammattia, ja sain koulupaikan! Siirsin tosin aloitusta eteenpäin vuodelle 2017. Henkisesti päätös jälleen opiskelemaan lähtemisestä oli iso, ja taisin jopa nukkua muutaman yön heikommin. Näin jälkikäteen olen kuitenkin iloinen, että hain kouluun ja opiskelupaikka on odottamassa.

Tapahtuiko jokin suuri muutos vuonna 2015?
Henkinen kasvu äitinä, vaimona ja naisena. Se että ymmärtää elämän tällä hetkellä tapahtuvan lasten ehdoilla on vaatinut meidänkin perheessä opettelunsa .

Toinen suuri muutos minulle oli muutto omaan taloon. Olen aina kokenut tiettyä turvallisuuden tunnetta asuessani taloyhtiössä. Omilleen asettuminen tuntui suurelta muutokselta ja uuteen kotiin tottumiseen meni hetki. Hih, vasta syksyllä raskin luopua Iittalan rasioistani, joita olen AINA säilönyt keittiön yläkaapissa seuraavaa muuttoa odottamassa. Nyt olen ilmeisesti henkisesti asettunut paikoilleni.



Maat joissa matkustit?

Kävimme ensimmäisellä perhelomalla ulkomailla Portugalissa. Ihana reissu! Vauvan kanssa matkustaessa on rytmi, ja paikat joissa kävimme erilaisia kuin ennen. Vaihtelu lomiin on tervetullutta, ja nautimme uusista kulttuureista ja paikoista myös hiekkalaatikon ja kärrylenkkien kautta. Lapset tuo tullessaan paljon uusia mielenkiintoisia kohtaamisia ja keskusteluja.

Tämän vuoden toinen matka oli Italiaan, ystävän häihin. Jokunen vuosi sitten toinen ystäväni meni Italiassa naimisiin, ja silloin The Italian wedding jäi kokematta. Olen niin kiitollinen, että tällä kertaa pääsin paikan päälle. Hääpäivät ovat elämän helmihetkiä, ja kallisarvoisimpia päiviä - aina ilo olla mukana.

Lisäksi kävimme minilomalla Tallinnassa .

Paras ostoksesi?
Uusi auto. Lisätila on tullut jo nyt tarpeeseen, sekä istumamukavuus on korkeammassa autossa parempi, etenkin raskaana ollessa. Hmm...tämä oli kyllä ehkä enemmänkin Mikon ostos...

Paras lukemasi kirja?
Tähän olisi ihana vastata jokin syvällinen opus, joka muutti maailmankuvaani ja teki minusta paremman ihmisen. Mutta ei, se on Bridget Jones ja Mad about the boy. Kirja sai minut nauramaan ääneen, ja oli hetkeksi parasta vastapainoa mamaelämälle.



Toivotko, että olisit tehnyt jotakin enemmän?
Toivoisin soittaneeni useammin ystävälleni, joka nukkui tänä syksynä pois. Se on outoa, että sellaisina hetkinä kun menettää rakkaan ihmisen on kristallinkirkkaana mielessä asiat jotka ovat tärkeitä. Millä on merkitystä. Missä kohtaa kalenteriin pitää tulla tilaa, ja muut asiat voi siirtää. Mikään ei kaadu, romahda tai ole yhden ihmisen varassa jos antaa hetken aikaa lähimmäisilleen. Olisinpa soittanut, ja tavannut ystävääni useammin omien kiireideni keskellä.

Toivotko, että olisit tehnyt jotakin vähemmän?
Tämä on ehkä jatkoa edelliseen. Mutta, toivoisin kiirehtineeni vähemmän. Luulen että se olisi säästänyt muutamalta stressiltä. Joinakin päivinä vain tuntuu, että on kiire syödä aamupala jotta ehdimme neuvolaan, ja sieltä on kiire lounaalle, ja sen jälkeen päiväunille, ja ja ja... Onnistun keräämään välillä liikaa ohjelmaa yhdelle päivälle.

Pitäisi muistaa; "Don´t say maybe if you want to say no."

Mikä oli paras saavutuksesi töissä?
Tänä vuonna kävin töissä vain hetken. Sanoisin, että olen iloinen että huomasin mielelläni palaavani tehtävieni ääreen. Oikeasti nautin työstäni ja työtehtävistäni...menisin sinne varmaan vaikka minulle ei maksettaisi (toivottavasti työnantaja ei lue tätä ;)). Mutta tällä hetkellä tärkein asemapaikkani on kotona.

Entä yksityisessä elämässä?
Vastasin viime vuonna tähän, että balanssin löytäminen. Suuri vastuu ja tunne siitä, että joku pieni luottaa sinuun 110 prosenttisesti on pysäyttävä. Olla äiti, vaimo, tytär, ystävä, pitää huolta itsestä...se kaikki vaatii hetken aikaa ajatukselle, kuinka saada se toimimaan.

Tänä vuona balanssi on moneen kertaan muuttunut. Välillä se on kadonnut kokonaan, ja sitten taas löytynyt. Saavutus on ollut antaa löysiä, antaa hetken viedä, eikä pitää liian itsepintaisesti kiinni saavutetuista asioista. Saavutus on ollut lisäksi ymmärtää, että tärkeämpää on olla hyvä itselle ja omalle perheelle, kuin täydellinen muille.


Silkki ja ätä kahdestaan lapin reissulla .


Suurin virheesi vuonna 2014?
En mielelläni katso taaksepäin tai kadu tehtyjä päätöksiä. Välillä kuitenkin mielessäni mietin, olisiko viimeinen Oulun reissu flunssaisena pitänyt jättää tekemättä. Tämä loppuraskaus on ollut sairastelujen kanssa ajoittain niin rankkaa, että se on syönyt odotuksen iloa ja onnea.

Mikä teki sinut iloiseksi vuonna 2014?
Ah, miljoona pientä asiaa. Silkin oppimat taidot, sana "ätä", Mikon ostamat ihanat Swarovskin korvakorut miljoonalla timantilla. Uuden vauvan odotus. Valmistuminen. Uusi koti ja tänne tehdyt hankinnat. Uudet mamma-ystävät .

Onko jokin asia, joka olisi tehnyt kuluneesta vuodesta paremman?
Se että olisi saanut nauttia uudesta raskaudesta terveenä.

Suurin toiveesi juuri nyt?
Synnyttää terve ja ihana poikalapsi .


Tästä Lontoon matkasta on pari vuotta, mutta tuntuu kuin sitä olisi jo ikuisuus! Silkki oli salamatkustajana masussa, ja tällä reissulla ajatus blogista syttyi.


Toteutuiko edellisen vuoden toiveesi?
Toteutui! Suukkoja universumiin!

Mitä aiot tehdä toisin ensi vuonna?
Kävimme juuri ampumassa muutaman raketin, toivon että niiden myötä paukkuivat pois kaikki tulevan vuoden sairaudet. Aion panostaa enemmän omaan hyvinvointiin.

Toivoisin myös edelleen löytäväni riittävästi aikaa blogille, sillä olisin mielelläni "kannustava isosisko" arjessa. Haluaisin myös saada luotua blogistani enemmän elämän makuisen, ja pystyä kirjoittamaan tiheämmin postauksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit, ajatukset ja ideat ovat lämpimästi tervetulleita -Kiitos!