03 joulukuuta 2016

Vilna 72 tunnissa!

Me olimme koko perheen voimin yhdistetyllä työ- / lomamatkalla Vilnassa. Täytyy sanoa, että vaikka Mikon työmatkat tuntuvat välillä raskailta, niin on niistä paljon iloakin. Koko perheelle. Mikään ei piristä niin paljon kuin irtiotto kotirutiineista. Rakastan hotellielämää; taiteiltua vessapaperia (joka kertoo minun mielestä hotellin hyvästä siisteydestä), ja siitä ettei mitään turhaa ole ympärillä - ainoastaan tarvittavat tavarat. Toki huonesiivous, sekä valmis aamiainen ovat aina plussaa!

Tässä pikainen matkaopas niille, jotka miettivät edullista, turvallista ja lähellä olevaa matkakohdetta.
Vilna 72 tunnissa!

 Nuku: Radisson Blu Vilnius
- kongressihotelli, joka taipuu hyvin myös perhelomalle
- lapsiystävällinen ja hyvä palvelu
-tilavat huoneet
- leikkipaikka hotellin omassa ravintolassa
- loistava lokaatio

 Syö: keskusta alue & kauppakeskukset
- Vilnan keskusta on täynnä ihania tunnelmallisia kahviloita
- me pidimme Radissonin oman keittiön ruuista, joista sai tilaamalla myös lastenannoksia listan ulkopuolelta
- kauppakeskuksista löytyy ravintoloita "lapsille" leikkipaikkoineen

 ❤ Näe ja koe: Vilnan joulumarkkinat, tv -torni, kauneushoitolat
- Vilnan joulumarkkinat (Cathedral Square) on koko perheelle sopiva vierailukohde
- Vilnan tv-tornista avautuu kauniit näköalat pitkälle, samoin Radissonin Skybarista
- Vilnassa on paljon pieniä, edullisia kauneushoitoloita. Ainakin hygieniataso sekä tieto-taito olivat kohdillaan Radissonin omassa Maria Galland hoitolassa

 ❤ Shoppaile: kauppakeskus Akropolis
- kauppakeskus Akropolis on loistava kohde lasten kanssa liikkuessa. Sieltä löytyy muotia, koruja, kenkiä, lastenvaatteita, leluja, iso ruokakauppa...jne. Lisäksi Akropoliksessa on luistinrata, leikkipaikka sekä elämyksellinen Delano -ravintola koko perheelle

Yritin ennättää ottaa kuvan kun huone on vielä siisti...❤ .

Tänä vuonna juhlimme hääpäivää Vilnassa .

Radissonin aamupala-pannukakkuja on vaikea lyödä kotona paremmaksi :).


26 marraskuuta 2016

Pian ilmassa!

Täällä sitä taas liimataan tarroja lentokoneessa. Maximus nukkuu sylissä, ja konetta korjataan pienen sähkövian vuoksi. Mikolla on työmatka Vilnaan edessä, ja saimme yhdistettyä tähän pienen perheloman. Ihanaa! Pian lennetään .






24 marraskuuta 2016

Happy Thanksgiving!

Minun sähköpösti ja facebook tulvivat Black Friday -mainoksia. Tuntuu siltä, että tämä kauppapäivä on parissa vuodessa rantautunut rytinällä Suomeen. Sinänsä hassua, koska meillä ei juhlita kiitospäivää. Minun kalenterissani olisi kyllä tilaa kiitospäivälle . Joulu tuntuu usein niin kiireiseltä ajanjaksolta kaikkine järjestelyineen, että melkein nautin enemmän joulun odotuksesta kuin itse juhlapyhästä. Kiitollisuuden aiheita on niin monia, että mielelläni kokoontuisin nämä mielessä lounaalle lähimpien kanssa. Ennen joulua. Ilman mitään ylimääräistä .  Ehkä meillä juhlitaan ensi vuonna kiitospäivää alkajaisiksi perheen kesken.

Tänä vuonna Mikko oli työmatkalla, ja me muut lounastimme lihapullia perunamuusilla. Mikon työmatkat ovat välillä sellaisia päiviä, etten ennätä laittaa ruokaa. En ole suuri einesten ystävä, mutta Stockmannin Herkun lihapullat ja muusi maistuvat melkein kotona tehdyiltä. Ensi vuonna sitten kalkkuna!

Viimeisessä kuudessa vuodessa olisi paljon kiitettävää; kaksi ihanaa lasta, yksi ihana aviomies, ensimmäinen yhteinen koti Mikon kanssa Espoossa, oma talo (myös Espoossa), hyvässä kunnossa olevat neljä isovanhempaa, välittävät ystävät ja läheiset, Mikon ja minun mukavat työt, yhdessä tehdyt matkat, yhdessä kerätyt joka iltaiset lelut ja leivänmurut lattialta... kaikki. mikä tekee arjesta elämisen arvoisen .

"When you love
what you have
you have everything
what you need"

22 marraskuuta 2016

Maidolla?

Olen kahtena aamuna peräkkäin kaatanut jogurttia maidon sijasta kahvikuppiin... S -ryhmän maustamattoman jogurtti-purkin desing on kyllä täysin epäonnistunut ;). Onneksi meillä on kaksi jääkaappia, jotta pystyin siirtämään jogurtin mahdollisimman kauas maidoista. Ajattelin tehdä jo eilen niin, mutta totesin että eihän kukaan samaan halpaan kahta kertaa mene. Ja ja, täytyy käydä jatkossa aikaisemmin nukkumaan, että aamulla erottaa purkit toisistaan :). 



Niin tai näin, nämä pimeät aamut sekoittavat tämän mamman pään. Valkoisten päivien jälkeen tämä vuodenaika todellakin tuntuu taas rankalta. Onneksi näin joulun alla on paljon ohjelmaa tarjolla lapsille, joka piristää äitiäkin. Tänään meidän suunnitelmissa on suunnata pitkästä aikaa uimahalliin uimaan koko perheen voimin. Emme ole käyneet vauvauinnissa enää viime kevään jälkeen, joten uintireissut ovat jääneet harvoiksi. Ne ovat kuitenkin hetkiä, joista koko perhe nauttii, eikä kenenkään puhelin keskeytä vesileikkejä .

Mukavaa päivää murut!

20 marraskuuta 2016

Meidän matka

Eilen aamulla olimme ihanissa, lumissa maisemissa ja tänään jo vesisateessa. Meidän loma meni aivan liian nopeasti! Kävimme pulkkailemassa, rakensimme lumihevosia, ja askartelimme mummin kanssa. Matkan kohokohta taisi olla joulupukin luona vierailu, jolle Silkki kertoi hienosti, että on tullut Espoosta asti katsomaan pukkia. Ja hän on kaksi vuotta. Ja toivoo pukilta purkkeja (muovailuvahaa) . Olin tosi yllättynyt siitä, ettei Silkki pelännyt joulupukkia. Hän lähinnä ihmetteli miksi pukilla oli niin suuret kengät :).

Lentomatkat menivät tosi hyvin, vaikka paluulento hieman viivästyi koneen juuttuessa lumikinokseen. Silkki luki turvaohjetta ensimmäiset kymmenen minuuttia, ja keskittyi sen jälkeen tarrojen liimaukseen ja eväiden syöntiin. Max puolestaan söi ja nukkui, sekä hääräsi kaikella minkä käsiinsä sai. Omasta puolestani tuli testattua, että valkoinen paita ja kaksi lasta, sekä suklaamuffinssi ja kahvi ovat huono yhdistelmä ;).



Tämä Bébé au lait´n imetyssuoja kulkee edelleen mukanani. Se on yksi parhaista vauva-ajan ostoistani! Riittävän iso suoja, joka antaa rauhaa ja yksityisyyttä ahtaissa tiloissa. Mama lves!




Hehe, kuka sanoi että liikkuminen kahden lapsen kanssa on vaikeaa?! Se vaatii vain hiukan luovuutta ;)! Lentokentän "tuplarattaat" .

16 marraskuuta 2016

Lasten kanssa matkalla

Tiukka pakkausprojekti on nyt pulkassa, ja kassit ovat valmiina Rovaniemelle lähtöä varten. Ennen pakkasin viimeisiä vaatteita pyykkinarulta kun taksi kaartoi pihaan. Lasten kanssa matkustaminen on riittävän hikistä puuhaa ilman viime hetken kiirettä, joten nykyään pyrin saamaan laukut valmiiksi jo edellisenä iltana. Matka alkaa lasten kanssa jo koti-ovelta - joten hyvin suunniteltu on puoliksi tehty 

Kaksi pikku apulaista olivat avuliaina pakkaamassa laukkuun omia tärkeitä tavaroitaan, ja samalla purkamassa kaikkea turhaa. Hehe, toivon vain että mitään oikeasti tärkeää ei päässyt livahtamaan pois laukusta valvovan silmäni ohi.


Meidän lento lähtee klo 13.15, joka on juuri sopiva päiväuniaika Maxille. Silkille on mukana uusi tarrakirja, sekä eväitä lentomatkaa varten. Luulen että näillä lentomatka sujuu ongelmitta.

Mukavaa päivää!

15 marraskuuta 2016

Kerhotyttö

Kiva kuulla, että kerho sujuu noin ihanasti :) Miten toteutit tuon 3 viikon tutustumisen. Olitko itse mukana kerhossa osittain/kokonaan vai oliko Silkki lyhyempiä aikoja kerhossa?

Kiitos kaikille kysyneille, meillä on siis kerho lähtenyt sujumaan hyvin. Se on ollut kieltämättä helpotus minulle, mutta ennen kaikkea ilo Silkille itselleen .

Meillä meni kolmisen viikkoa kauemmin kuin suurimmalla osalla kerholaisista totutella uuteen asiaan. Ensimmäisellä viikolla sovimme kerho-ohjaajien kanssa niin, että olin mukana kerhossa - mutta istuin taustalla. Aina kun Silkki haki minusta turvaa, ohjasin hänet lempeästi mutta päättäväisesti kerho-ohjaajien luo.

Seuraavilla viikoilla kehossa aloitettiin ulkoilu (kerho kestää kaksi tuntia, joista ensimmäinen tunti ulkoillaan ja toinen leikitään sisällä). Sovimme niin, että Silkki ulkoilee ja yrittää ulkoilun päätteeksi jatkaa sisälle leikkimään, mutta tulen varmuudeksi häntä hakemaan ensimmäisen tunnin päätteeksi. Itku tuli pienellä aina siinä kohtaa kun olisi pitänyt siirtyä sisälle leikkimään, ja hän palasi pari viikkoa kerhon ovelta kotiin. Lohdutin häntä aina, ja toistin niin monta kertaa kun tarvitsi, että; Ei haittaa jos itkettää, se menee ohi ja helpottaa. Ja kyllä sinä vielä onnistut. Kerhossa on tosi kivaa kun pääsee leikkimään... jne.

Kolmannen viikon jälkeen Silkki tuli jotenkin tutuksi kerhoilun kanssa, ja alkoi uskaltaa luottaa ohjaajiin. Hän uskaltautui menemään sisälle, ja ohjaajat antoivat hänen jäädä fiksusti istumaan eteiseen - kerhohuoneen ovi avoinna. Ohjaajat kävivät aina pienen hetken päästä kysymässä tulisiko myös Silkki leikkimään. Ja jossain kohtaa hän lopulta rohkeni. Ja voi sitä onnistumisen riemua, kun tulin häntä hakemaan. Silkki heittäytyi nauraen selälleen kerhon lattialle 
. Hän oli niin onnellinen! Se oli hänelle valtava ponnistus, mutta itse hän lopulta rohkaistui kerhoilemaan kun aika teki tehtävänsä. En voisi olla ylpeämpi hänestä .

Vauhdikas kuva, mutta niin on pieni kerhotyttökin .

Silkki on luonteeltaan "ajattelija", ja luulen että sellaisen lapsen kohdalla uudet asiat vievät enemmän aikaa. Hänen täytyy omalla tavallaan rauhassa ymmärtää se mitä häneltä odotetaan, ja saada aikaa totutella uuteen asiaan. Henkilökohtaisesti en näe sitä ollenkaan huonona asiana, vaan päin vastoin  vahvuutena, sekä kykynä hahmottaa jo suuriakin kokonaisuuksia. Lapset ovat erilaisia .