Kaakaota ja sympatiaa

Mums, mums, mums... Maitokaakao - maito aidosti kiehautettuna kattilassa, eikä mikään mikropikaversio, on niin hyvää. Kävimme koko perheen voimin kirpsakalla syyslenkillä ja kotona herkuttelimme tällä:

Tämä herkkupossu rakastaa myös sopivasti sulanneita vaahtokarkkeja kaakaon päällä!

Iltasuunnitelmissa on nauttia kotitunnelmasta sohvalta käsin ja käntää yhdeksältä Liville, jolta tulee "Kolme miestä ja baby" :)

Tunnelmallista tiistaita!

♥

Uudella tukalla uuteen viikkoon

Minun aamu starttasi kampaajan tuolista. Hiukset ovat kasvaneet nopeaan sitten viimeisen kaampaamokäynnin, joka taisi olla kesäkuussa. Yleensä aurinko ja uiminen näkyy kesän jäljiltä hiuksissa, mutta oli mukava kuulla luottokampaajan suusta, että hiukset ovat mainiossa kunnossa. Kiitos varmasti raskauden ja imetyshormonien...saisikohan näitä hormoneja myös purkitettuna kiitos ;)!

Silkki oli mukana kampaajalla, ja vieraskoreana keräsi taas pisteet kotiin ☕. Minun kampaamo-reissu ovelta ovelle kestää noin neljä tuntia ja pohdin tovin otanko pikkuisen mukaan kampaajalle vai jätänkö isäpapalle kotiin. Onneksi sain mietintään apuja ja Silkkis pääsi mukaan kampaajalle. Mikä oli itselleni aivan oikea päätös näin pikkuisen kanssa. Jos Silkkis olisi jäänyt kotiin, olisin vain stressannut tuolissa pienen ruokailuja ja unia, joten kampaamokäynnistä pääsi näin nauttimaan itsekin paremmin.

Luottokampaajani omistaa oman salonkinsa ja lisäksi töissä on toinen kampaaja, mutta tänä aamuna olimme ainoat asiakkaat. Silkki sai nukkua rauhallisessa tunnelmassa kärryissään ja herätessään pääsi maitobaarille kampaamokapan alle :) Aika kätevästi kampaamokäynti pikkuisen kanssa sujui, ja itsekin sain kupillisen hyvää kahvia sekä lukuhetken lehtien parissa. Puhumattakaan jälleen hyvästä juttutuokiosta kampaajani kanssa :) Mikä ilo ja onni, että on löytynyt sellainen kampaaja, joka on sekä loistava työssään, että henkilö jonka kanssa kemiat kohtaa. Koko visiitistä nauttii sekä tukka että mieli!

Laitoimme hiuksiin vähän kirkastusta sekä pohjalle aavistuksen tummempaa sävyä tuomaan syvyyttä. Luonnollinen lopputulos miellytti jälleen omaa silmää!

Tästä on hyvä jatkaa uudella tukalla uuteen viikkoon :)

♥

Baby on board

Kotiuduimme eilen illalla minilomaltamme Oulusta, olipa ihanaa päästä sukuloimaan ja näyttämään Silkkiä pohjoisen sukulaisille. Tulee aina niin hyvä mieli tavata perhettä ☕

Pikkuinen matkalainen taisi olla koko koneen rennoin matkustaja! Silkkis nukkui pitkin pituuttaan molemmat lentomatkat, pieni hymynkare suupielessä ja keskittyi vain hurmaamaan muita matkustajia ;). Pohdin muistuttaakohan lentokoneen "suhina" kohdun ääniä kun uni maistui niin hyvin pikkuiselle!?

Neuvolatädin puheet siitä, ettei näin pienillä ole korvaongelmia lennolla, piti myös paikkansa. En raskinut keskeyttää Silkin unta edes laskun ajaksi, vaikka alunperin olin suunnitellut imettäväni häntä, jotta korvat pysyvät varmasti auki.

Meidän saapuminen torstaina lentokentälle sattui pahimpaan ruuhkahuippuun, joten ennätimme pakata vain vaunukopan ja ratasosan ruumaan ja siirtyä kiiresti turvan kautta lähtöportille. En siis ennättänyt tarkemmin tutkailemaan kärryjä, joita Helsinki-Vantaalla voi lainata pienille, mutta lainarattaat taitavat olla yli vuoden ikäisille tarkoitettuja, jotka jo istuvat kärryissään.

Auton jätimme parkkiin ihan lähtöterminaalin viereen, joten siitä oli helppo kärrytellä lähtöselvitystiskille ja Silkki sai turvallisesti pötkötellä omassa vaunukopassaan sinne saakka. Varsinaisen lähtöselvityksen teimme jo kotona ennen lähtöä, mutta ruumaan menevät vaunut ja rattaat tulee lähtöselvittää kentällä.

Vaunut menivät erikoismatkatavarahihnalle, ja pakkausmateriaalit sai tiskiltä, käytännössä muovipussin ja teippiä. Suosittelen käyttämään pari extraminuuttia ratasosan teippaamiseen tukevasti, sillä menomatkalla kiireessä tämä jäi meiltä heikommaksi ja ratasosa otti pari osumaa. Pintanaarmuja, mutta harmittaa aina kun kyseessä on arvokkaampi tavara. Paluulennolle teippasimme työntöaisan kulmat ja säästyimme naarmuitta. Sylivauva saa ottaa ilmaiseksi mukaansa ruumaan meneviin matkatavaroihin omat vaunut ja/tai rattaat.

Rintareppu olisi ollut ihan loistava kentällä liikkumiseen, mutta emme ennättäneet muuta kuin kävellä portille, joten Silkki nukkui senkin matkan sylissä. Muutama muu pikkuinen näytti matkustavan tyytyväisenä "omassa kengurupussissaan" :).

Koneessa pienelle tuodaan omat pelastusliivit sekä vyö. Sen verran jouduin Silkkiä herättälemään, että sain käännettyä hänen rintamasuunnan eteenpäin nousun ja laskun ajaksi, lentoturvallisuus ennen kaikkea! Matkalentokorkeudessa voi sitten ottaa rennommin :).

Maakunnissa terminaalit ovat sen verran kompakteja kokonaisuuksia, että vauvan kanssa liikkuminen on äärimmäisen helppoa. Hoitohuoneita vaipanvaihtoon ja vaikkapa imetykseen löytyi myös riittävästi.

Tämän kokemuksen perusteella voin lämpöisesti suositella lentomatkustusta pienen vauvan kanssa (Silkki täytti neljä viikkoa juurikin torstaina). Vauva ei todellakaan ole este matkustukselle, mutta toki vaatii hieman etukäteissuunnittelua.

Tässä meidän rento matkustaja.

♥

Helsinki-Oulu-Helsinki

Silkillä on jännittävä päivä edessä, elämänsä ensimmäinen lentomatka! Ilmeisesti hän aavistelee jotain, sillä neitokainen edelleen uinailee ja latailee voimia sängyssä. Arvatkaa miten suloiselta näyttää tuollainen pieni ihminen keskellä 180 leveää sänkyä, suuren untuvatäkin alla ☕.

Meillä oli eilen neuvolakäynti ja tarkistelin vielä varmuuden vuoksi, että onhan turvallista matkustaa lentäen näin pienen kanssa, ja kuulemma on. Kaksi viikkoa on raja vauvojen lentomatkustukselle ja kuulemma monet, jotka käyvät synnyttämässä Suomessa palaavat heti tämän kahden viikon täytyttyä asuinmaahansa. Toki kannattaa huomioida vauvan vointi juuri ennen matkaa, ja etenkin se ettei mitään flunssanpoikasta ole tulossa, koska pieni flunssa aikuisellakin voi aiheuttaa aikamoisia haasteita ilmassa. Pienillä, jotka aktiivisesti imevät, ei pitäisi myöskään olla korvaongelmia nousussa, eikä laskussa. Varmuuden vuoksi pakkaan kuitenkin imetyssuojan mukaan käsimatkatavaroihin, ja syötän Silkkiä ainakin laskujen ajan :)

Meillä on tosiaan ihan pieni miniloma edessä ja palaamme kotiin jo huomenna. Käymme tervehtimässä pohjoisen sukua sillä aikaa kun mies on työhommissa.

Turvakaukalo olisi ollut ihana saada mukaan lennolle, mutta emme ostaneet Silkille omaa istumapaikkaa vaan hän matkustaa sylilapsena, joten kaukalo jää nyt koneen ja ilmeisesti myös terminaalialueen ulkopuolelle. Onneksi satuin soittelemaan eilen ystävän kanssa ja saimme heiltä lainaksi rintarepun kentällä liikkumiseen - kiitos :)!

Lisää Helsinki-Vantaalla liikkumisesta vauvan kanssa voin postailla kotiuduttuamme.

Have a happy day!

♥

Netti-dieetti

Ystäväiset - meidän Silkkis päätti laittaa mamman netti-dieetille, joten pahoittelut pienoisesta blogitauosta. Tämä meidän ihana pallero on keksinyt, että mamman syli on paras paikka noin kello 17-23 välillä, ja hän valvoo maitobaarin edustalla tapahtumia sylistä käsin. Yritäppäs vain laittaa tällaista palleroa omaan petiin nukkumaan, niin voi jestas sitä harmitusta!

Ja nyt sitä kyllä nukutaan itsenäisesti meidän Carpe Diem -sängyllä, edelleen "yö-unilla"..?!? Että, Carpe Diem vaan minulle ;)

Eilen, ihme kyllä, Silkki nukahti hetkeksi itsekseen ja tarjoili pienen leffahetken mammalle. Ai jaijai, Nancy Meyersin ohjaama ja käsikirjoittama "Pientä säätöä" oli juuri sitä mitä tarvitsin! Meyersin elokuvat ovat suurta herkkuani, etenkin kaikkien aikojen suosikkini "The Holiday" - muistattehan, Cameron Diaz ja Jude Law ☕? Ennen kaikkea Meyersin elokuvissa vilahtelevat sisustukset ovat aivan huippuja, niin kodikkaita, että vaihtaisin kotini kiljuen melkein mihin vain niistä! Näillä eväillä jaksaa taas :)

PS. Alec Baldwin on ihana, kuin tehty romanttisia komedioita varten ;)!

♥

Beben kanssa bussissa

Ai että ensimmäinen bussimatka beben kanssa voi jännittää tuoretta mammaa! Ei niinkään se bussiin nouseminen, vaan poistuminen pysäkillä. Kehitin päässäni vaikka mitä kauhuskenaarioita miten en ehdi ajoissa ulos bussista tai tipun bussin ja rotuaarin reunan väliin... Päätin kuitenkin karistaa orastavan bussikammoni ja kävin Silkin kanssa harjoituskierroksella ystävän luona, joka asuu lähellä päätepysäkkiä. Sain rauhassa säätää itseni kärryjen kanssa ulos bussista ;) Uskokaa tai älkää, niin se olikin maailman helpoin asia. Kaikkea sitä etukäteen jännittääkin :) Kotimakalla meni kuitenkin pupu pöksyyn ja poistuin aikaisemmalla pysäkillä vanhemman herrasmiehen vanavedessä, joka poistui bussista kävelykepin kanssa köpöttäen - minulle sopivaan tahtiin ;)

Toisella kertaa jännitin pääsenkö bussin kyytiin yksin vai onko bussissa myös muita kärryjä. Olihan niitä! Ilokseni toinen kärrypari kuuluikin meidän naapurille, joten sain jälleen rauhassa opetella ujuttautumaan vierekkäin toisten kärryjen kanssa. Tällä kertaa poistuminen ei sitten sujunutkaan niin mallikkaasti, sillä unohdin jarrut päälle! Kääk, oli hitusen hankala hinata rattaita ulos bussista ennen kuin huomasin "pikku unohdukseni"!

Tänään olin Silkin kanssa ensimmäistä kertaa kaupungissa, ja bussiajelu meni jo melkein vanhalla rutiinilla. Mikä "rikollisen hyvä olo" siitä tuleekaan kun saa ilmaiseksi matkustaa bussilla. Melkein teki mieli tuulettaa perillä ;)!

Kapunkilenkki sujui muuten täydellisesti, mutta Kampissa mamman kolmas "pelko" kävi toteen ja pienelle iski nälkä. Pohdin miten bussissa mennään nälkäisen pienen kanssa, sillä meidän pikku-neidin nälkä ei jää kenellekään epäselväksi ;) Onneksi, siis onneksi uusi Bébé au lait -imetyssuoja tuli eilen postissa kotiin ja olin pakannut sen reissulle mukaan. Sen suojissa sain imetettyä Silkkiksen ja tyytyväinen pikku pallero vain murahteli suojan kätköistä. Oikeasti, näistä pikkuisista ihanuuksista lähtee vaikka mitä ihmeellisiä ääniä, etenkin syödessä ja nukkuessa ☕. Imetyssuoja pelasti siis meidän kotimatkan tänään, ensi kerralla sitäkään ei tarvitse enää jännittää.

Voin lämpöisesti suositella suojaa ainakin näin ensimmäisen käyttökokemuksen perusteella. Ilmeisesti kaunis suoja ei jää muidenkaan mammojen katseilta huomioimatta, sillä bussissa pienen pojan äiti tuli kysymään mistä noita saa. Toivottavasti hän löytää perille oikeaan verkkokauppaan :)

Tällaista täällä on siis puuhattu :)

Ihanaa alkavaa viikonloppua!

♥

Joogaa itsesi vahvaksi

Jätin odotuksen viimemetreillä kuntosalin väliin, vaikka lämpiminä kesäpäivinä olikin varsin mukava käydä salilla viilentymässä - kiitos hyvän ilmastoinnin ;) Kävin joka päivä kävelyllä, mutta power-walkit oman pikku "keilapallon" kanssa alkoi odotuksen lopulla kaivata kaveriksi muutakin jumppaa. 

Minulla oli tarkoitus osallistua ihan ohjatuille mammajooga-tunneille, oikean hengitystekniikan oppiakseni, mutta sattuneesta syystä ne jäivät väliin. Lähimmissä jooga-paikoissa oli kesätauko menossa ja mammat palasi aikatauluun vasta elokuussa. Youtube kuitenkin pelasti mamman pulasta ja sieltä löytyi hyviä...(ja huonoja) jooga-tunteja :)

Lemppariksi löytyi tämä Summer Huntingtonin juuri sopivan mittainen jooga, joka oli mukava tekaista kävelyn päätteeksi. Vaikka en kaivannut mitään kunnon hikiliikuntaa, niin lämpimäksi jooga teki ainakin kesäkuumalla. Mikäli kaipailet siis kivaa mammajoogaa, niin tämä kannattaa katsastaa.

Jooga on siitä mukava laji, että se antaa pienen oman hetken päivään. Odotusaikana tykkäsin siitä, että joogaa tehdessä ennätti ajatella kaikkea sitä mitä tapahtuu omassa kropassa. Hengitellä ja miettiä tulevaa. Ohjatuilla tunneilla, muiden ihmisten keskellä ei tällaiseen tullut kiinnitettyä huomiota.

Kotijoogaan tarvitsee vain maton ja itse seurasin joogaa matkapuhelimen näytöltä. Liikkeet oppii aika nopeasti, joten muutaman kerran jälkeen liikkeet on jo omassa muistissa. Voi nyyh, tulee ikävä omaa pallomasua kun katsoo näitä viimoisia odotuskuvia ☕ 

Aika hyvin sitä taipui Silkkis masussakin :) Toki aina täytyy muistaa kuunnella omaa kroppaa ja suvereenisti jättää välistä ne liikkeet, jotka ei tunnu hyviltä. Tuntuu "hullulta" miettiä, että nämä kuvat on tosiaan nappaistu keskellä supistuksia ja päivää ennen synnytystä. Superwoman - sellaisia me naiset ollaan!

Pari viikkoa synnytyksestä kun oma vointi oli jo parempi, olen tehnyt jälleen kotijoogaa samalla kaavalla. Imetyksetä usein kuulee, että niskat ja hartiat kipeytyvät, mutta täällä ollaan selvitty vaivoitta, oli syy sitten joogan tai imetystyynyn, niin mamma on iloinen!

Aurinkoista päivää & voikaa hyvin siellä ruudun toisella puolen!

♥

Täydellinen päivä

Olen aikaisemminkin maininnut pitäväni maanantaista. Maanantai on viikon paras päivä, koska se on selkeä startti uuteen viikkoon. Jos edellinen viikko meni penkin alle, voi maanantaina päättää tehdä tästä viikosta paremman! Maanantaisin voi päättää aloittaa jotakin uutta, tehdä viime viikon rästihommat pois ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Ajattele, raikas uusi alku viikkoon ja kaikki mahdollisuudet avoinna! Itse pohdin josko tänä maanantaina päättäisin aloittaa kuuden raskauskilon karistuksen, yleensä pursuan maanantai-energiaa, mutta tänään tulin toisiin aatoksiin ;)

Päätinkin vain touhukkaan viikonlopun jäljiltä ottaa rennosti - maanantai on myös hyvä syy keventää ja palautua viikonlopusta ;)

Minun maanantai tänään:

♥ klo 00.30 ensimmäinen herätys

♥ klo 1.00 tunnin "konsertti"

♥ klo 3.30 toinen herätys

♥ klo 7.00 kolmas herätys

...pakko syödä myös banaani...

♥ klo 8.40 tuijotusta maailman kauneimpiin silmiin

♥ kahvia

♥ ...lisää kahvia

♥ ...hymyä ja kahvia...

♥ päätöksiä tälle maanantaille? ...nada, ei mitään, nothing - 

se olikin tämän päivän paras päätös!

Ihanaa viikonalkua kuomat,

valloittakaa maailma!

♥

Supersunnuntai

Meillä nukuttiin kymmeneen tänä aamuna! Pomppasin sängystä ylös kun heräsin ja etsin käsiini puhelimeni, joka näytti kymmentä vaille kymmenen :) Ihanaa, mitkä superyöunet takana! Vaihdomme vaipan ja söimme aamulla varmaan puoli seitsemän aikaan, jonka jälkeen vedin Silkin ihan viereeni kiinni nukkumaan. Hän tuhisi siinä tyytyväisen oloisena kun heräsin, pieni hymynkare suupielessä ❤ Alkuun pelkäsin, että unenpöpperössä käännähdän Silkkiksen päälle, mutta kumma kyllä sitä varoo jopa unissaan. Aamunappisilmät on parhautta tällä hetkellä kun Silkki herää ja iloisena napittaa kasvoihin. Koko perhe saman täkin alla, tästä ei kuulkaas päivä parane :)

Seuraavaksi vuorossa on kävelylenkki auringossa ja iltapäivällä ystäväpariskunta tulee heidän pienen neitokaisen kanssa kaffeelle.

Livet smakar gott!

♥

Yksi bébé maidolla kiitos

Viikonlopun juhlissa puuterihuoneessa vauvan kanssa istuessani mietin, että voisihan tämän imettämisen tyylikkäämminkin hoitaa ;) Tuumasta toimeen ja klikkasin tänä aamuna brittiläisestä John Lewis -verkkokaupasta ostoskoriin Bébé au lait -merkkisen imetyssuojan.

Näiden parin viikon aikana olen huomannut, että nälkä voi yllättää pikkuisen missä vain. Kun tällainen imetyssuoja löytyy silloin käsilaukusta, niin voin tarjota pienelle syömisrauhan missä vain. Kokeilin käyttää tähän tarpeeseen myös isoa harsoa, mutta Silkki ei pitänyt siitä, että hänet piilotetaan kokonaan harson alle. Tilaa syömiselle täytyy olla ja katsekontakti mammaan täytyy tarvittaessa säilyä. Bébé au lait -imetyssuoja näyttää tarpeeksi suurelta ja jättää ylhäälle avonaista tilaa, josta pikkuinen voi halutessaan katsella mammaa. Liikkuvaisena mammana uskoisin, että suojalle tulee meillä vielä paljon käyttöä ❤ 

Onko tämä kenellekään tuttu merkki, tai löytyykö teillä käyttökokemuksia Bébé au lait -imetyssuojista?

Tämä amerikkalainen merkki juhlii tänä vuonna kymmenettä juhlavuottaan ja tuotteita voi tilata myös merkin omasta verkkokaupasta, jossa pakettiin voi sisällyttää matchaavat "puklusuojat" ja imetyssuojan saa tilattua kirjailtuna. Tullimaksut ja verot säästääkseni päädyin kuitenkin brittikauppaan. Suomesta näitä en ole vielä löytänyt... Korjatkaa jos jollakin on parempaa tietoa asiasta :)

Gwen Stefani näyttää tyylikkäästi esimerkkiä suojan käytöstä ;)

Lupaan raportoida myöhemmin omia käyttökokemuksia.

♥

Juhlissa pikkuisen kanssa

Tässä tunnelmia viikonlopun häistä! Silkki saa juhlista kymppi plussan, niin hieno pikku-vieras hän oli. Jännitin ennakkoon kuinka juhlat pikkuisen kanssa sujuvat, mutta päivän ajoitus meni ihan nappiin. Syötimme Silkin juuri ennen kirkkoon menoa, joten kirkossa hän oli hereillä ja katseli tyytyväisenä turvakaukalostaan koristeellista kattoa ja kuunteli kirkkomusiikkia.

Auton takapenkki tosin näytti sekalaiselta maitobaarilta ;)

Doomoo -imetystyyny toimii missä vain!

Matkalla juhlapaikalle Silkki nukahti autoon, omaan turvakaukaloonsa. Meillä oli mukana myös vaunukoppa, johon siirsimme hänet siirryttäessä juhlapaikalle. Omassa vaunukopassa hän nukkuikin kolme tuntia, joten ehdimme miehen kanssa nauttia rauhassa alkumaljat hääparin kunniaksi, sekä saada hääateria lautaselle. Stokken Xploryt on aivan mahtavat tilaihmeet (mahtuu pieneen tilaan), ja ne mahtuivat loistavasti pöydän päätyyn, jossa istuimme, häiritsemättä muita juhlavieraita. Silkkis uinui tyytyväisenä meidän vieressä.

Juhlapuheiden aikaan hän sitten heräsi ja mamma päätyi "naistenhuoneeseen" kuuntelemaan puheita ;) Hääkakku ja tanssit jäi tällä kertaa näkemättä, mutta oli ihana päästä mukaan nauttimaan juhlasta näinkin pienen juhlijan kanssa.

Kahdeksan aikaan illalla käänsimme auton keulan kohti kotia, ja kakkuhammasta paikkasimme itse tehdyllä omenapiirakalla. Rohkeasti vain mukaan juhlimaan pikkuisenkin kanssa jos koette, että hän on valmis sellaiseen. Pidimme Silkin aika visusti omassa vaunukopassa, jotta hän sai rauhassa nukkua ja heräillä omaan tahtiin. Mamma on myös aika varovainen näin flunssa-aikana, joten tuntui turvallisemalta pitää hänet suojassa suuremman ihmisjoukon keskellä.

Kaunista viikonalkua!

XOXO

♥

Ensimmäiset viikot

Täällä ollaan oltu vanhempia jo melkein kaksi viikkoa! Pikkuhiljaa alkaa tottua ajatukseen, että meidän pikku perheeseen on liittynyt uusi jäsen. Kun tulimme sairaalasta kotiin ja avasimme meidän ulko-oven, jäimme miehen kanssa seisomaan molemmat ovelle ja tuijottamaan sisään. Jälkeenpäin juteltuamme olimme molemmat miettineet samaa; meidän koti näytti Avotakan numerosta repäistyltä kahden nuoren ihmisen kodilta, eikä olleenkaan vauva-kodilta. Nyt voin kuitenkin kertoa, että meidän koti näyttää enemmän pyykkituvalta kuin "mainoskuvalta" :)

Viimeisiin viikkoihin on opittu paljon uutta. Aluksi tuntui että vaipanvaihtoon todellakin tarvitaan kaksi ihmistä! Toinen avaa kylppärin oven, laittaa veden valumaan ja etsii puhtaan vaipan valmiiksi, ja toinen kantaa vauvaa. Nyt homma hoituu jo melkein yhdellä kädellä ;)

Silkistä on ollut niin paljon iloa, että onnenhetkiä on ollut useita. Musertavinta on kun hän itkee, eikä tiedä kuinka lohduttaisi. Siihen olemme tosin kehittäneet oman pikku rutiinin. 1. ensin katsotaan vaippa 2. kokeillaan onko nälkä 3. kokeillaan onko liian kuuma tai kylmä 4. pussataan ja paijataan (yleensä tässä kohtaa helpottaa ❤ ) 5. kävellään ja "lennetään", joku näistä toimii aina!

Aamut ovat parhautta. Silkki nukkuu omassa pinnasängyssä, mutta aamulla otamme hänet aina viereen paijattavaksi. Useimmiten toinen meistä on tehnyt aamupalaa sillä aikaa kun toinen on leikkinyt pienen kanssa, ja kantanut aamupala-tarjottimen sänkyyn. Mama l❤ves, voisipa tällaiset aamut jatkua ikuisesti!

Uusia tilanteita tulee jatkuvasti, mutta aika nopeasti sitä oppii luovimaan, ja joskus on vain mentävä sieltä mistä aita on matalin. Jouduin eilen istumaan wc-pöntöllä imettämässä Silkkiä (oh dear), onneksi hän ei siitä häiriintynyt, joten mammakin päätti ottaa löysin rantein. Ei muuten, mutta olimme tuttavapariskunnan häissä ja samalla kuuntelin vessassa morsiammen isän puhetta - joka oli muuten hyvä puhe :)!

Pyrimme myös luomaan miehen kanssa toisillemme pieniä omia hetkiä. Mies kävi tänään lenkillä ja minä taas puolestaan sain omaa aikaa kotona ja ennätin pitää jälleen jooga-tuokion. Molemmille pienet omat hetket tekevät hyvää. Helposti varmasti tulisi tunne olla "lukittuna" kotona pienen vauvan kanssa. Itse olen iloinen siitä, että onnistun kääntämään sellaiset tunteet nautinnoksi ja kävelylenkki tai puhelinsoitto ystävälle vie ajatukset tarvittaessa pois sellaisesta.

Tiivistettynä siis, ensimmäiset viikot ovat olleet mahtavia! Jos sanoisin että elämä ei ole muuttunut, valehtelisin. Elämä on muuttunut todella paljon, mutta parempaan. Kaikkeen menee kieltämättä enemmän aikaa ja pikkuisen ruoka-ajat ja uniajat määräävät tällä hetkellä tahdin. Esimerkkinä - suihkuun saattaa ehtiä kunnolla tai sitten sieltä saa kiirehtiä kesken pois ;) Siitä voisi valittaa, tai sitten tästäkin muutoksesta voi päättää nauttia, itse valitsin jälkimmäisen :) Täytyy vain mukautua tilanteeseen, sillä Silkki on näin pieni niin ohikiitävän lyhyen hetken, eikä näitä päiviä saa koskaan takaisin.

Terkkuja siis edelleen vaaleanpunaisen hattaran päältä!

♥

Minun synnytys

Mietin kuinka synnytyksestä teille kertoisin ja päätin kertoa sen hieman lyhenneltynä ja ehkä tehdä videoklipin myöhemmin, koska synnytyksetä voisi puhua vaikka kuinka paljon. Tosin ei aavistustakaan tuntuuko videoklippi omalta jutulta, mutta katsotaan ;)

No niin, kuulkaas... Meidän pikkuinen syntyi reilu viikko sitten maanantaina. Edellisenä perjantaina kokeilin mammajoogaa, jonka olin löytänyt youtubesta, kun kesken joogan alaselässä alkoi tuntumaan polttelua. Minulla meni hetki tajuta, että nämä ovat nyt niitä supistuksia, koska ne tulivat neljän minuutin välein. Supistukset eivät kuitenkaan olleet kipeitä, joten päättelin etteivät ne ole vielä "oikeita". Yö meni kuitenkin aika lailla valvoessa, sillä kipu voimistui mutta harveni.

Lauantaina olo oli parempi ja kävimme miehen kanssa pienellä kävelyllä, ja minulla oli tarkoitus lähteä kahvittelemaan keskustaan Cheekin keikalle tulleiden sukulaisten kanssa. Jouduin kuitenkin perumaan kahvit, sillä ajoittain supistukset oli niin voimakkaita, ettei suorana seisomisesta meinannut tulla mitään. Otimme rennosti kotona. Söimme synnytys-suklaita ja katsoimme leffaa. Illalla ajattelin että pikku jooga rentouttaisi ja tein mammajoogan uudestaan. Joogan jälkeen alkoivat voimakkaat supistukset jälleen.

Lauantai-sunnuntai välisenä yönä olin niin väsynyt, että nukahtelin supistusten välissä, välillä viideksi ja välillä kahdeksikymmeneksi minuutiksi. Supistukset eivät vieläkään tulleet vähintään viiden minuutin välein, kahden tunnin aikana, joten sairaalaanlähtökriteerit eivät täyttyneet. Kaverina kotona oli neuvolasta lainattu Tens-laite, oma mies ja kuumavesipullo, jotka kaikki helpottivat supistusten tullessa. Tens-laitteesta koin olevan apua alussa, mutta ns. oikeiden supistusten tullessa, koin sen enemmän häiritsevänä kuin auttavana.

Ihanat pohjoisen vieraat tulivat sunnuntaina meille kahville, ja sain hetkeksi muuta ajateltavaa. Kesken vierailun alkoivat supistukset taas voimakkaina ja vieraat joutuivatkin hieromaan mamman selkää - kiitos avusta❤!! Sillä aikaa kun mies kävi viemässä heidät lentokentälle, alkoivatkin supistukset tulla neljän minuutin välein ja silloin minusta tuntui, että nyt täytyy lähteä sairaalaan. Olin jo valmiina eteisessä kassien kanssa kun mies saapui kotiin, taivas sentään, näytin pakaaseineni "etelän-lomalaiselta" - Moccamasteri ja Juhlamokat vain puuttuivat ;)!

Ajoimme nopeasti Jorviin ja mies laski montako supistusta piti autossa kestää, onneksi matka ei ollut pitkä. Jorvissa meidät vastaanotti sama iloinen kätilö, jolle olimme jo lauantaina soitelleet ja kysyneet onko ok olla vielä kotona. Hän muisti meidät ja otti lämpimästi vastaan. Olimme ainoat - voitteko kuvitella - ainoat synnyttäjät Jorvissa sillä hetkellä. Lauantaina sinne soittaessa tupa oli ollut ihan täysi! Itse huokaisin helpotuksesta sillä halusin mielellään kokeilla allasta kivunlievityksenä ja minä ainoana synnyttäjän tarkoitti, että allas oli vapaa!

Allas oli juuri niin ihana kuin olin ajatellutkin! Vesi kannatteli kroppaa ja lämpö pehmitti kipeitä lihaksia. Mies suihkutteli selkää aina kun supistus tuli ja väliajat kelluin tyytyväisenä altaassa - taivaallista. Kuuntelimme radiota ja mietimme kuuluisia neitsyitä, sekä söimme eväitä. Olin viisi tuntia altaassa, siinä vaiheessa kun huomasin, että alahuuli hörppäsi vettä, totesin että varmaan parasta nousta pois tai nukahdan sinne :)

Altaasta noustuani olin auki viisi senttimetriä, lapsivedet tai limatulppa eivät kummatkaan olleet meneet. Tiedätte että olen neulakammoinen, mutta tässä kohtaa päätin ottaa suosituksesta epiduraalin, jonka seurana sain myös oksitosiini-tipan (tehokasta tavaraa sekin). Ajatus epiduraalin ottamisesta tuntui epämukavalta, mutta itse epiduraalin laittaminen ei sattunut yhtään. Keskityin istumaan oikeassa asennossa, joten en edes huomannut kun se oli jo annettu. Epiduraali on kyllä ihme lääke, sen jälkeen istuin kuin "vaaleanpunaisella hattaralla", eikä mihinkään sattunut!

Puudutuksen jälkeen Pikkuisen päähän laitettiin "pinni" sydämen sykkeen seuraamista varten, ja samalla puhkaistiin lapsivedet. Se oli niin villin tuntuista! Tulva ihanan lämmintä vettä syöksähti ulos! Muistan miettineeni, että onpas pikkuisella on ollut mukavat oltavat masussa :) Lapsivesien jälkeen sain hetken aikaa levähtää ja torkahdin varmaan puoleksitoista tunniksi.

Heräsin ponnistuksen tarpeeseen ja soitin kellosta kätilöt paikalle. He tekivät pikaisen sisätutkimuksen ja olin 10cm auki. Sanoin kätilöille, että nyt minun on oikeasti päästävä vessaan, mutta sen sijaan he tuumasivat, että ei - vaan nyt on aika ponnistaa. Ponnistamisen tarve tuntuu juuri siltä kun kaikki sanovat, "kakkahädältä".

Toivoin että en repeäisi ja muistin jostain kuulleeni, että ponnista kunnolla, mutta rauhallisesti. Hoin mantraa päässäni ja ponnistin aina kun kätilöt kehoittivat ponnistamaan. Venymisen tunne yllätti täysin, mutta onnistuin vakuuttamaan itselleni, että pystyn tähän ja kipu on vain tunne, jonka päälle pystyy nousemaan. Mies piti kädestä kiinni ja auttoi läsnäolollaan. Kun onnistuin ajattelemaan itseni kivun yläpuolelle, ei se enään edes tuntunut pahalta. Kun pikkuisen pää oli puoliksi ulkona, alkoi jo kuulua maailman kaunein itku. Kuulin kun mies sanoi, että nyt se syntyy. Se antoi voimaa ja loputkin päästä syntyi seuraavalla ponnistuksella. Pikkuisen muu vartalo syntyi paljon helpommin perään, eikä se oikeastaan edes sattunut, mutta toki jokainen ponnistus vaatii tahdon voimaa ja päättäväisyyttä. Ponnistukseen meni puoli tuntia ja isukki leikkasi pienen napanuoran, joka on muuten sitkeä! Kätilöt kysyivät haluaako isä kertoa sukupuolen ja pitkän hiljaisuuden jälkeen kuulin mieheni sanovan se on tyttö! Sen jälkeen sain laskea hänen sormet ja varpaat - täydelliset kymmenen molempia - ja pieni sujautettiin paitani alle lämpimään. Se hetki tuntui melkein pyhältä! Katsoimme pientä tyttöämme ihmeissämme ja aikamoisen iloshokin vallassa. Käsittämätöntä mikä pieni ihme sieltä tulikaan, niin kaunis ja täydellinen. Siihen rakkauden määrään ja tunteeseen ei voi varautua.

Istukka ei suostunut syntymään, joten sen työstämiseen menikin sitten reilu tunti. Onneksi sekin saatiin ulos ehjänä, sillä leikkaus tai kaavinta kuulostivat molemmat puistattavilta ajatuksilta siinä vaiheessa. Mies sanoi, että oli hurjan näköistä kun kätilöt vetivät istukkaa voimalla napanuorasta ulos... Istukka sai kuitenkin oman hetkensä kuuluisuudessa, sillä mies kuvasi sen veljentytölle opiskelukäyttöön. Uskomaton elin sekä kokonsa, että tehtävänsä puolesta!

Uskomattomia olivat myös kätilöt! Ihanat, ihanat vahvat naiset, jotka pitivät huolta ja ohjasivat varmoin ottein kaikessa. Oma mies oli myös maailman paras tukipilari, sillä hän seisoi vierellä koko matkan ja piti kädestä, hieroi ja auttoi. Itse asiassa koko synnytykseen mennyt aika meni nopeaan ja minulla jäi pelkästään positiivinen kuva siitä. Synnytyksestä teki onnistuneen turvallisuus ja tunne siitä, että sai itse päättää ja pitää kontrollin kaikesta. Vaihtoehtoja annetaan, mutta päätökset saa tehdä itse. Ajallisesti myös kaikki meni nappiin; avautuminen, epiduraalin otto, jonka vaikutus lakkasi juuri ennen ponnistusta, ponnistaminen ja tietysti se, että Silkki syntyi todella virkeänä ja osasi heti alkaa imeä.

Kivusta sitten, kipu on henkilökohtaista ja synnytys on kropalle raskasta työtä. Itselläni supisteli ennen synnytystä kaksi päivää ja yötä putkeen joka vei paljon voimia itse asiasta. Supistus on kipu, joka todellakin tuntuu, mutta sen kestää kun muistaa mikä sen tarkoitus on yrittää hengittää sen läpi. Supistusten välissä ehtii hyvin puhumaan ja henkäisemään, ennen kun uusi "aalto" tulee. Ponnistusvaihe oli mielestäni rankoin, ponnistaa lujaa, mutta ei liikaa, käyttää hengitystä apuna, mutta muistaa levätä välissä. Ja sen todellakin tuntee kuinka kroppa työskentelee, ja kieltämättä sen tuntee kun paikat venyy - nimittäin sieltä täytyy saada vauvan pää ulos. Kuitenkin sen kivun voittaa, sillä halu saada vauva syliin on ihan valtava ja kätilöt ovat tsemppaamassa ja ohjaamassa. Itselläni helpotti sunnattomasti ajatus, että pikkuinen tekee yhtä kovaa töitä päästäkseen ulos ja tiiminä me onnistumme. Sillä hetkellä kun ajattelin noin, unohtui kipu lähes kokonaan. Eli ponnistusvaiheestakin selviää :) Samoin tein kun vauva on sylissä, ei enään millään muulla ole väliä. Aika katoaa ja kaikki kivut unohtuu, se on maagista.

 ♥

Meidän aamu

Täällä nukuttiin makoisasti ja Silkki uinui aamuyhdeksään saakka! Meillä herätään kolmen tunnin välein syömään, mutta masu täynnä pieni nukahtaa heti tyytyväisenä omaan sänkyynsä. Tosi rohkeaa nukkua omassa pinniksessä noin pieneltä, minun mielestä. Itse heräsin jo kahdeksalta, jotta ennätin suihkuun sekä syömään aamupalan, ennen kuin pieni heräili. Jätän Silkin nukkumaan aamuisella viereen, sillä on ihan parasta aamuhalia pientä ja seurata kun hän availee silmiään! Silmät on vielä tosi tummat, jännittävää nähdä minkä väriset niistä tulee.

Tässä Silkkiksen lempilelu, jonka isukki opetti viikonloppuna. Pieni seuraa silmä tarkkana pupua kun musiikki alkaa soida. Tilasin ihanan Little Jellycat-mobilen täältä. Taustalla näkyy murmurin (mormor) kutoma peitto ja töppöset - niin sievät! Kiitos omalle äidilleni ☕

♥