Pieniä hetkiä

Nyt kävi niin, että meidän perhe jäi sittenkin tälle puolen lahtea. Silkki, joka on nyt kymmenen kuukautta, sai ensimmäisen vauvojen/lasten viruksen. Voisin melkein sanoa, että kuume nousi alle puolessa tunnissa 39 asteeseen. Niin nopeasti se kävi! Varasin suoraan ajan Pikkujättiin, ja tulehdusarvot otettuamme lääkäri totesi, että kyseessä on luultavasti jokin lasten viruksista. Näille tyypillistä on äkillinen korkea kuume, joka voi nousta lähes neljäänkymmeneen.

Äiti. Tiedättekö niitä pieniä ohikiitäviä hetkiä, kun todella tuntee olevansa äiti. Matkan peruminen tuntui äärimmäisen tylsältä, mutta en ole se henkilö enään, joka suunnitelee puolikuntoisena reissuun lähtöä. Olen vastuussa toisesta ihmisestä, jonka hyvinvointi tulee olemaan aina ykkössijalla. Siihen hetkeen kun nostaa itkuisen pienen syliinsä, hän käpertyy rintaa vasten ja nukahtaa. Siihen hetkeen kiteytyy niin paljon rakkautta ja vastuuta, että melkein poksahtaa ❤. Minun ja Mikon häät, vauva ja talo tuntuu kaikki tapahtuneen yhdessä sekunnissa. Mutta olen tosi iloinen että olemme päässeet juuri tähän hetkeen elämässä :). Mikolla alkaa työt ensi maanantaina, mutta toivotaan että saamme soviteltua uuden reissun aikatauluihin vielä ennen syksyä.

Kuumeeton hetki, kiitos Panadolin...jonka voisi pakata tiiviimmin ❤.

♥