Toivepostaus - Meidän päivä, osa 1.

Hei! Kiitos ihanasta blogista! Olisi mielenkiintoista jos tekisit postausta teidän yhdestä päivästä. :-) saako udella minkä kokoinen teidän prinsessa on? Suloinen kuin mikä. :-)

Silkki on nyt 4kk, yksi viikko, ja yksi päivää vanha. 4kk -neuvolakäynnillä Silkki oli 64,8cm pitkä ja hän painoi 7300g. Pikkuinen on siis kasvanut tässä ajassa 12,8cm ja tuplannut painonsa ❤.

Meillä on ollut alusta alkaen aika selkeä päivärytmi, joten päivät ovat olleet suhteellisen helppoja suunnitella. Silkki itse on luonut oman rytminsä, olen vain seurannut hänen tarpeitaan, Lähinnä siis tunnistanut hänen nälän-, unen-, ja läheisyydentarpeensa, ja vastannut niihin. Näiden pohjalta meille on rakentunut päivärytmi. Silkki pitää nykyään itse kiinni näistä ajoista, joten rannekelloa ei ole tarvinut paljoa vilkuilla :).

8.30 Silkki heräsi yöunilta, ihana hymytyttö pääsee aina maman viereen heräilemään ja aamupalalle. Silkki on aamuisin yhtä hymyä, ja pitää siitä että saa heräillä rauhassa. Se antaa minulle aika vapaat kädet aamutouhuiluun. Tänä aamuna isä-pappa teki töitä etänä, joten hän vaihtoi Silkille vaipat ja sillä aikaa minä sain muutaman ekstraminuutin loikoiluun.

Silkki ei viihdy leikkimatolla, vaan tykkää mieluummin seurata meidän puuhia, joten otan aina Silkin mukaan katsomaan touhuilujani. Tänä aamuna laitoimme eiliset tiskit koneeseen ja pesimme koneellisen pyykkiä. Juttelen ja esittelen samalla Silkille vaatteita ja astioita, joten hän viihtyy ja kikattaa mukana. Samalla laitoin kahvit tippumaan ja hain Hesarin laatikosta. Aamiaisella hän on myös mukana, ja pitää siitä että hän saa istua Stokken baby set -istuimessa pöydän äärellä. Pikkuisella kiinnostaisi hirmuisesti ruoka, ja Silkki saa lipaista kielellä jo kurkkua ja avokadoa. Samalla me luetaan yhdessä päivän uutiset. Hesarissa on muuten mustelaatu heikentynyt, ja se sotkee kädet ja pöydän, harmillista.

Noin 10.30 vaihdan Silkille vaipan ja päivävaatteet, sekä syötän hänet. Yleensä silloin Silkki alkaa jo ilmoitella, että Hei mamma, mua väsyttää. Tunnistan Silkin katseen ja bum, bum, bum -äänen jonka hän tekee aina kun väsähtää ❤. Silkkis meni tänään unille 10.50. Pikkuinen nukahtaa kun laitan hänet vaunukoppaan ja kuuntelemme yhden kerran Mr.Beatlesin Sateenkaaren tuolla puolen -sävelmän. Silkkis nukkuu päikkäreitä noin pari tuntia, ja tänään suuntaamme kummitätiä moikkaamaan :).

Eli minä suuntaan nyt sutimaan tukan ja naaman kuntoon. Otan Silkin mukaan terassilta, jossa hän on jo unilla, ja lähdemme kärryttelemään bussille. Palataan illasta miten meidän loppupäivä sujui.

Baby-pantteri hoitopöydällä.

Liberon pantteri- ja seepravaipat ovat södejä ❤

♥

Meidän uudenvuoden-aatto

Vuosi 2015, vau, ei hassumpaa! Vaikka aina se ottaa hetken totutella ajatukseen ja uuteen vuoteen. Tänä vuonna ajatus tuntuu erityisen haikealta, sillä viime vuosi oli niin ikimuistoinen...mutta, eiköhän tästäkin vuodesta tule sellainen ❤.

Meidän eilinen aattoilta ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Lasten ilotulitukset alkoivatkin kahdeksalta kuuden sijaan, ja kahdeksan on Silkin nukkumaanmenoaika. Silkillä on muutama oma juttu - syöminen ja uniajat -, jotka ovat hänelle tärkeitä. Pikkuinen pitää huolen, että niistä pidetään kiinni, olimme sitten missä tahansa. Ilotulitukset menivät siis sivu suun, mutta tulipahan tehtyä pieni iltakävely paikan päälle, ja poksautettua omat baby-raketit.

Kotiin tulessa naapurissa oli illanvietto menossa, johon liityimme seuraan kun saimme Silkin turvallisesti omaan pinnasänkyyn nukkumaan. Itkuhälytin kantaa hyvin naapurin puolelle, mutta jotenkin sitä kuitenkin tulee tarkisteltua, että onhan pienellä kaikki hyvin. Silkkis nukkui tyytyväisenä, ja saimme pienen hetken aikuisten aikaa. Kahdeltatoista oli tarkoitus mennä yhdessä katsomaan raketteja. Ilotulituksia pakkui kuitenkin niin paljon, että Silkki heräsi ääniin. Vuosi siis vaihtui pimeässä makuuhuoneessa Silkkiä silitellen ja imettäen, isä-pappa vierellä. Pohdin siinä raketteja kuunnellessani, että olisihan ne olleet kivat nähdä, mutta mitäs pienistä, tässä minulla on kaikki mitä tarvitsen ❤. Pieni onnellisuusaalto sai melkein niiskuttamaan :).

Meidän pieni perhe mummilassa & Silkin joululahja; potkuttelu-lentokone.

We will open the book. It´s pages are blank.

We are going to put words on them ourselves.

The book is called Opportunity and its first chapter is New Year's Day.

- Edith Lovejoy Pierce

Tästä vuodesta tulee hyvä vuosi.

♥