Isänpäivä ♥

Tässä on meidän universumin supersankari ❤.

Meidän oma Kapteeni Amerikka, joka on vannoutunut huolehtimaan meistä. Hän on mies jolla on paljon supersankari -kykyjä. Hänellä on suuret halit ja hauskat leikit. Hän jaksaa kantaa perheen pienimpiä loputtomasti, ja poistaa pienet ja suuret murheet. Hän jaksaa naurattaa kun meitä muita jo väsyttää. Hän on minun mies, ja meidän isi. Tykkäämme sinusta kovasti!

Paljon onnea isi!

❤

Kaksi vuotta äitinä

Pian minulla tulee täyteen kaksi vuotta äitinä. Olen viettänyt elämäni parhaat, ja myös rankimmat hetket kaula-aukoista venytetyissä topeissa ja juuri sopivasti kulutetuissa legginseissä. Usein niitä on somistanut myös pari maitotahraa, sekä pari puklua ennen kuin olen ehtinyt paitaa vaihtaa ❤. Tai ainahan paidan ehtisi vaihtaa, muta prioriteetit ovat olleet jossakin muualla. Rakastan elämääni ja äitiyttä, vaikka välillä olo on tuntunut siltä että olen jumissa kotona imetyksen ja lastenhoidon parissa. Aika on kuitenkin rajallinen luonnonvara, ja jälkikäteen mietittynä jokainen hetki on kiitänyt nopeasti ohitse.

Kaksi vuotta sitten minusta tuli äiti. Ennen äitiyttä en ole ollut äidillinen persoona, enkä ole aikaisemmin nähnyt itseäni äidin roolissa. Tuntuu kuitenkin siltä, että odotuksen aikana minusta on kuoriutunut luonnostaan oikea kanaemo. En voisi kuvitella itseäni täysipäiväiseksi äidiksi seuraavaksi vuosikymmeneksi, mutta äidiksi ja uranaiseksi kyllä. Juuri tässä järjestyksessä. Työt ja äitiys parhaimmillaan tukevat molempia rooleja, ja saavat arvostamaan suuremmin molempia ammatteja. Toivottavasti balanssi tähän löytyy sitten kun omalla kohdallani on aika palata töiden pariin.

Monessa asiassa joiden ajattelin menevän erilailla, olen erehtynyt. Ajattelin, että minä ja Mikko käydään elokuvissa, syömässä ja treenaamassa yhdessä. Elokuvissa emme ole käyneet kertaakaan yhdessä, ja syömässä vain ystävämme häissä. Joissa oikeastaan Mikko söi, ja minä haistoin ihanan pihvin tuoksun ennen kuin ajoin imettämään Maxia (joka ei huoli tuttipulloa). Lenkillä me olemme käyneet kahdestaan ainakin kaksi kertaa. Vautsi ;)! Mutta tiedättekö mitä? Se ei haittaa. Ei todellakaan. Sillä nuo niin sanotut menetetyt hetket ovat juuri niitä asioita jotka tekevät suhteesta vahvemman.

Vauva, ja lapset muuttavat elämää. Se on varmaa. Suunnitellut lastenkasvatus menetelmät voi lentää suoraan ikkunasta ulos, jos ne eivät oman lapsen kohdalla toimikaan. Me ei Mikon kanssa olla kovin hyviä riitelemään, mutta kun Silkki syntyi tuli meillä kinaa ihan pienistäkin asioista. Sanoisinkin että se on vapauttavaa, jos pystyy hyväksymään sen, että; Hei me olemme nyt vanhempia, ja lapset tulevat hetkeksi meidän kahden välisen suhteen edelle. Meidän riitely loppui siihen ja silloin kun toista meistä on harmittanut, on toinen tsempannut. Tietysti jokainen parisuhde tarvitsee yhteistä aikaa toimiakseen, mutta se ei haittaa jos kirja ja sohva vie voiton...tiedätte kyllä miltä ;).

Ilman meikkiä ja superfinni otsassa. Tältä näyttää äiti 2 -vee  ❤.

❤

Pikkuinen "iso" tyttö ♥

Voi hyvät hyssykät, että sitä voi olla kiinni omassa lapsessaan. Tilasin eilen illalla nimilaput, sekä eväsrasian Silkin kerhon aloitusta varten. Kerhon aloitus, joka on parin harjoittelukerran jälkeen, kaksi kertaa viikossa - kaksi tuntia kerrallaan, jännittää tätä äitiä niin paljon! Voin vain kuvitella, miltä oman rakkaan päiväkodin aloitus tuntuukaan... Olen varma siitä, että Isabel pärjää ja viihtyy kerhossa hyvin. Muutaman kerran hän tarvitsee tutustumiseen sekä totutteluun, jotta olo on turvallinen. Sen jälkeen kerhoilu alkaa varmasti sujua. Ja minun tehtävä on kannustaa pientä siihen ❤.

Silkki tuntuu niin isolta tytöltä jo, kun hän leikkii, puhuu ja touhuaa itsekseen. Oivaltaa asioita, vitsailee ja nauraa. Ihana huumorintaju ;)! Toisinaan taas hän tuntuu vielä niin pieneltä...vastahan me olimme perhelomalla Portugalissa ja pikkuinen istui vain sylissä, eikä osannut puhua sanaakaan. Täytyy sanoa, että jos kaksi vuotiaalla on uhmaa, niin on oma olokin välillä ristiriitainen. Puolet minusta haluaisi jäädä nauttimaan näistä vauva-hetkistä, ja toinen puoli odottaan innoissaan mitä huominen tuo tullessaan. Onneksi Max tulee perässä, ja pehmentää näitä kasvun paikkoja olemalla vielä pieni, mutta vauhdikas vauva.

Valtavasti tsemppi-haleja kaikille teille, joilla päiväkoti tai kerhoilu alkaa :)!

Ihanat pehmeät kädet, maailman parhaalta tuoksuva niska ja polvet hiekassa niin kuin pienellä tutkimusmatkailijalla kuuluukin olla. Mama l♥ves!

❤

Pieni poikamme on täällä!

Voi mikä uudenvuodenpäivä meillä on takana. Saimme pienen ihanan poikamme maailmaan ❤. Pääsimme sairaalasta kotiin jo tänään iltapäivällä. Silkki nukkuu nyt omassa sängyssään, ja pikkuinen omassa pinnasängyssään. Saatte pian tarkemman synnytyskertomuksen, mutta tässä pikainen päivitys. Neuvolasta saatujen kokoarvioiden mukaan vauva oli, kuin olikin yli neljä kiloa, kokonaiset 4380g ja 52cm pitkä. Yhtä pitkä siis kuin Silkki, mutta 610g painavampi. Koosta huolimatta kaikki meni hyvin, ja meillä oli aivan mahtava kätilö Jorvissa auttamassa. Supistukset alkoivat uudenvuodenaattona yhdentoista aikaan illalla, ja siitä kaikki kävikin nopeasti. Saavuimme eilen aamulla kahdeksalta Jorviin. Tasan kello 12.00 syntyi poikamme maailmaan ❤. Tänään tapasimme lastenlääkärin, ja saimme lähtöluvan kotiin jo kahdelta iltapäivällä. Isosisko otti pikkuveljen riemusta kiljuen vastaan, ja halusi heti halimaan. Toivotaan että tämä jatkuu näin hyvissä merkeissä.

Nyt käyn hakemassa pienen miehen syömään, ja me Mikon kanssa odotellaan Kotipizzan pizzalähetystä saapuvaksi. Sopii tunnelmaan ;)!

Mahtavaa alkanutta uutta vuotta 2016!

♥