11 marraskuuta 2016

Kuuntele, ymmärrä, kannusta.

Voi apua, miten voi olla mahdollista, että minun ihana kaksivuotias saa minut melkein suuttumaan 10 sekunnissa?! Ja seuraavassa kädenkäänteessä tuntemaan itseni typeräksi, hänen lohduteltua "äiti älä huoli turhasta, katso taivaan lintuja...".

Jos minun pitäisi kuvailla Silkkiä, sanoisin että hän on herkkä, huomaavainen, iloinen ja erittäin kiltti tyttö. Rauhallisempi kuin minä. Pidän häntä tosi ajattelevaisena ja järkevänä pienenä ihmisenä, vaikka ikää hänellä on vasta reilut kaksi vuotta. Silkki on mielellään avuksi, ja hänestä on tosi tärkeää kun pyydän häntä auttamaan joissakin omissa jutuissani, esimerkiksi hakemaan minulle jotain. Samalla kuitenkin koen, että meillä on tällä hetkellä haastava vaihe menossa siinä mielessä, kun en aina pysty täyttämään pienen omia toiveita. Esimerkiksi ottamaan syliin, juuri silloin kun hän haluaisi (usein Max on silloin sylissä) tai päästämään häntä ulkoilemaan ilman hanskoja. Silloin Silkki osaa heittäytyä todella yhteistyökyvyttömäksi. Usein saan hänet unohtamaan pettymyksen keksimällä muuta ajateltavaa (lue lupaan hänelle pastillin kun vaatteet ovat päällä...vuoden "äiti" ;)). Kuulostaako tutulta? Luulen että tämä on sitä uhmaikää parhaimmillaan.

Olen aika tiukka äiti. Tai sanotaanko että annan paljon vapauksia, mutta vain tiettyjen raamien sisällä. Annan Silkin valita ja ehdottaa itse mitä tekisimme, minkä kirjan lukisimme, mitä puetaan päälle jne... aina kun mahdollista. Mutta niin kuin kaikki tietävät, ulkoillessa on pakko huomioda sää, joka on taas vanhemman vastuulla. En tiedä mikä olisi kasvatuksellisesti oikein, valita helpoin ja yksinkertaisin vaihtoehto kun lasta keljuttaa? Vai pystyykö kaksivuotias ymmärtämään selitettyjä syy ja seuraus suhteita? Kuinka te olette toimineet?

Olisi niin ihanaa toimia oikein, ja kasvattaa lapsesta ennätys ajassa rajoja koettelevan uhmaiän ylittänyt kullannuppu. Tähän saakka olen yrittänyt luovia; kuuntelemalla, ymmärtämällä ja kannustamalla. Antamalla vastuuta, ja myös palautetta. Ja jos jokin asia on mennyt hankalaksi, olen antanut ko. asialle aikaa.

Jokainen mielipaha meillä aina halitaan ja suukotellaan unohdetuksi.
Ja tämän ihanuuden kanssa on hyviä hetkiä miljoona kertaa enemmän kuin haastavia .

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit, ajatukset ja ideat ovat lämpimästi tervetulleita -Kiitos!