Huomenta tien päältä

Ihanaa, sain muutaman vapaapäivän kotihommista! Lähdettiin jälleen Silkin kanssa sukuloimaan miehen työmatkan ohessa.

Ajeltiin eilen yöksi Tampereelle. Siellä oli laitettu jo jouluvalot kaupunkiin. Olipa ihana käydä iltakävelyllä valojen loisteessa, mama l♥ves! Kävimme syömässä hotellin italialaisessa ravintolassa, mutta kävelyllä poikettiin konditoriaan hakemaan jälkkärit valmiiksi.

Silkki on ollut maailman rennoin matkalainen. Pikku "love bug" katseli tyytyväisenä kärryistään jouluvaloja, antoi mamman ja papan illallistaa rauhassa, ja nukkui yönsä hyvin hotellin matkasängyssä. Minulla on kyllä aina Silkkiksen omat petivatteet mukana, jotka tuoksuu kodilta.

Tälläkin hetkellä kuuluu tyytyväinen tuhina vierestä, ja mittari näyttää 305km Oulu.

Kuka on sinun esikuva?

Kävimme eilen kahvittelemassa Silkin kummitädin luona, ja jostain syystä päädyimme puhumaan ihmisistä joita ihailemme. Jotenkin se ehkä liittyi myös vaatteisiin ja pohdimme tyylikkäitä naisia. Naisia, joiden tyyliä voisi copy cat -henkeen siirtää omaan vaatekaappiin ilman, että itse tarvitsee käydä kauppojen valikoimaa läpi. Joka muuten välillä vastaa urheilusuoritusta, ainakin kärryjen kanssa liikkuessa :).

Voin välillä nappaista kivoja ideoita ystävien vaatteista tai blogeista, mutta varsinaista tyylilyyliä jota ihailisin, tai jonka tyyliä pystyisin siirtämään omaan kaappiini en ole löytänyt. Yksittäisiä kappaleita kyllä. Mitä tulee ihailemaani henkilöön, niin arvatkaa mitä vastasin ystävälleni!?

Minun veljen vaimon isä. Ei siis tyylikkäästi Mademoiselle Chanel, rautarouva Clinton, Prinsessa Diana tai supernainen Oprah Winfrey, jotka kaikki olisivat hyviä esikuvia.

Se miksi hän tuli ensimmäisenä mieleeni, johtuu siitä, että pidän häntä mutkattomana ihmisenä, jolla on hyvä itseluottamus. Hän on henkilö, joka useimmiten sanoo suoraan mielipiteensä asiaan kuin asiaan. Hän ei kuitenkaan tyrmää vastakkaista mielipidettä, mutta uskaltaa pitää omansa ja perustella sen. Hän myös kyseenalaistaa asioita, ja sanoo senkin ääneen. Hän on huumorintajuinen ja rehellinen. Jos hänen mielipidettä kysyy, niin hän kertoo omansa, eikä kenenkään muun mielipidettä väistääkseen vastauksen.

Samaan kategoriaan voisin tiputtaa Hjallis Harkimon. Ei aina maailman tahdikkain tai diplomaattisin henkilö, mutta mielipiteissään rohkea, suora ja rehellinen. Tosin Hjallista en ole tavannut, mutta hänen keskusteluohjelmastaan ja blogista olen tehnyt tämän johtopäätöksen. Tiesitkö muuten, että Hjallista on koulukiusattu? Silti hänen julkisuuskuvansa on vahva. Monen vahvan ihmisen takaa löytyy sama tarina, ja siitä kasvatettu paksumpi nahka, sekä usko omaan itseensä.

Ylipäätänsä huomaan ihailevani enemmän luonteenpiirteitä kuin tiettyä ihmistä. Itseluottamus ja oman elämän arvostus näkyy usein karismana, joka viehättää.

Tämän haluaisin opettaa myös omalle tyttärelleni. Luin jostain, ettei lasta saisi kannustaa ja kehua liikaa, jotta hän ei luulusi olevansa parempi kuin muut, tai osaavansa enemmän kuin osaa. Oikeasti?!

Omassa elämässäni itseluottamus ollut asia, johon olen voinut nojata ja luottaa. Sen vuoksi olen uskaltanut tehdä itselleni suuria päätöksiä; muuttanut ulkomaille, opiskellut eri aloja, ostanut ensimmäisen oman asunnon keskellä niin sanottua huonointa aikaa, vaihtanut alaa joka oli minulle "hyppy tuntemattomaan", ja niin edelleen. Itseluottamus on peruskallio, jolla seison ja mitä elämässä tapahtuukin, niin tiedän, että se kantaa. Toki "tyhmänrohkea" ei kannata olla, mutta kunnianhimoinen ja määrätietoinen kyllä :).

Ristiäisissä pappimme sanoi mielenkiintoisen ajatuksen, että suurin vaikutus tyttöjen itsetuntoon tulee heidän äideiltään. Siitä miten äiti heitä katsoo, puhuu ja hyväksyy heidät. Ajankäytön kannalta äiti usein viettää enemmän tunteja päivästä lastensa kanssa, kuin isä. Itse allekirjoitan tämän. Sen vuoksi aionkin olla omalta osaltani se, joka auttaa Silkkiä rakentamaan oman vahvan peruskallion. Minä voin olla kivi siinä kalliossa, johon nojata. Aion myös kehua ja kannustaa häntä haaveilemaan, sekä tavoittelemaan unelmiaan. Hän saa myös valita väärin ja oppia siitä, kuitenkin muistaen, että seison takana. En vielä paljoa lapsenkasvatuksesta tiedä, mutta luulen, että lapsi haluaa olla vanhemmilleen tietyllä tapaa mieliksi, ja tulla hyväksytyksi. Mielestäni yksi vanhempien tärkeimmistä tehtävistä onkin saada hänet tuntemaan olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi tässä maailmassa.

Mutta, asia siis yhdellä lauseella ilmaistuna; mielestäni ihmisen esikuva pitäisi olla hän itse. Jokainen meistä astuu välillä harhaan ja tekee virheitä, mutta pääsääntöisesti ihmisen pitäisi elää ja toimia niin, että hän voi tuntea hyvää oloa itsestään.

Ihailkaa itseänne ♥

Päivälleen kaksi kuukautta

Kahdessa kuukaudessa minusta on tullut yksikätisyyden mestari. Pystyn keittämään kahvit yhdellä kädellä; ripustamaan pyykit, siivoamaan, kokkaamaan... Juustoa en ole saanut vielä höylättyä yhdellä kädellä, mutta onneksi on yksittäispakatut viipaleet ;).

Kahdessa kuukaudessa minusta on tullut myös tyytyväinen, vaikka en kaikkea ehtisikään tehdä. Esimerkiksi suihkussa on turha yrittää ennättää sekä kuoria iho, että ajaa säärikarvat, ja sen lisäksi vielä pestä hiukset. Jos mies on kotona se onnistuu kyllä, mutta yksin ollessa valikoin juuri sille päivälle tärkeimmän jutun, ja teen vain sen. Jos sääret jää ajamatta, hymähdän ja totean, että onpahan puhdas tukka.

Kahdessa kuukaudessa olen myös huomannut, että ylimääräinen 20 minuuttia on hyvä varata joka asiaan. Kultaiset 20 minuuttia aikaa, ja ehdit vielä hyvin vaihtaa vaipan tai imettää vähän lisää ennen lähtöä. Voin kertoa, että tämä on ollut haaste ihmiselle, joka on optimisti ajan suhteen.

Kahdessa kuukaudessa olen oppinut myös kaventamaan näkökenttääni. Jos siirtää pyykkikasan nurkkaan, niin sitä ei ehkä huomaa, eikä se silloin myöskään häiritse. Luultavasti se ei myöskään sieltä nurkasta karkaa, vaan odottaa kiltisti vuoroaan, tarvittaessa huomiseen. Tässä kohtaa voin vain todeta kuinka iloinen olen kuivausrummusta. Se on myös hyvä kätköpaikka kaappiin laittoa odottaville pyykeille.

Kahdessa kuukaudessa olen myös löytänyt sisäisen elämästä nautiskelijani. Jonain päivinä on niin antoisaa olla tekemättä yhtikäs mitään. Ehkä olen ollut vähän suorittaja, mutta on mahtava tunne laskea hiukan rimaa ja nauttia hetkestä enemmän.

Ja mikä tärkeintä, kahdessa kuukaudessa olen todennut;

kun Silkki on tyytyväinen,

olen päivän tärkeimmän työni tehnyt.

♥

♥

Sesonkikranssi

Olen himoinnut täydellistä sesonki(joulu)kranssia oveen. Ja nyt se löytyi! Yritän hillitä itseni vielä valojen suhteen...ainakin marraskuun alkuun, mutta sen jälkeen on ehkä pakko ripustaa sesonkivalot ikkunaan. 

Sunnuntaina siirrytään talviaikaan, eli ainakin pehmoisemmat ja paksummat filtit voi jo hyvällä omatunnolla kaivaa talvisäilöstä sohvalle!

Kuva: The White Company

Kuva: The White Company

Täällä on siis jo aloitettu haaveileminen tulevasta joulusta, joka on

 Silkkiksen ensimmäinen. Se tekee siitä erityisen ❤

Ja jouluihminenhän aloittaa haaveilun miltei heti juhannuksen jälkeen, tai ainakin heti kun lunta on edes hitusen maassa ;)!

Have a happy day!

♥

Jälkitarkastus

Kävin aamulla pikaisessa 12 minuutin jälkitarkastuksessa. Lääkäri oli aikataulusta myöhässä ja mies odotti autoa kotona, joten mamma sai osakseen pika-tarkastuksen. Minua ennen lääkärillä oli 29. viikolla, keskosena syntynyt, Silkkiksen ikäinen vauva. Voi miten pieni hän oli! Puolet pienempi kuin Silkki, mutta niin ihanan sisukas pieni ihminen. Hänellä oli ollut kiire maailmaan. Pikkuisen nähtyäni myöhästyminen ei haitannut enää lainkaan, tärkeimmät asiat ensin. En voi muuta kuin ihailla päättäväisyyttä ja voimaa, joka tuollaisessa pienessä ihmisessä jo on ☕. 

Seuraavaksi juttuja "meidän tyttöjen kesken" :). Jälkitarkastuksessa oli kaikki hyvin, ja vatsalihaksetkin olivat jo löytäneet paikalleen. Jes, pääsen kunnolla jumppaamaan ja masumakkarat saavat pian kyytiä! Luulin, että kun täysimettää, niin kuukautiset pysyvät poissa imetyksen ajan. Ilmeisesti kroppa on kuitenkin palautunut niin hyvin, että sain ne jo toissa viikolla, eli kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen. Minusta tuntuu, että suurena apuna nopeaan palautumiseen on ollut riittävä lepo, hyvä ruoka ja mieli, sekä kevyt liikunta. Kliché, mutta totta.

Lantionpohjan lihasten jumppaa saan edelleen jatkaa, mutta luulen että aikaisemmin linkkaamastani joogasta (tässä linkki vanhaan postaukseeni) on ollut apua. Jooga vahvistaa koko vartaloa ja luonnollisesti keskivartalon hallintaan kuuluvat myös lantionpohjan lihakset. Lisäksi olen jumppaillut lantionpohjan lihaksia ajatuksen kanssa, samalla kun kuivailen suihkun jälkeen hiuksia, outo mutta toimiva tapa minulle :). Pyrin pitämään jännityksen lihaksissa aina noin viisi sekuntia kerrallaan ja teen toistoja kymmenkunta, joskus enemmän. Oli alkuun muuten aika raskasta jumppaa!

Jälkitarkastuksessa käytiin läpi myös eri ehkäisymenetelmiä. On sekin kyllä eräs viidakko. Ja miten sitä tunteekin itsensä jälleen 15 vuotiaaksi, koulunpenkillä istuvaksi nuoreksi naiseksi, kun valistetaan näistä asioista :). Luulisi sen jo tällä iällä helpottavan :). Ehkä näistä asioista pitää vain puhua avoimemmin.

Ehkäisypillereistä eroon päästyäni niitä ei ole enää ikävä. Toki ne ovat helpot ja niin edelleen, mutta näin jälkikäteen mietittynä olen kyllä ollut "lauhkeampi" ihminen ilman. Lisähormonit elimistössä muutti ainakin omalla kohdallani hormonitasapainoa ja luonnettani, jonka huomasin vasta pillerit lopetettuani. Joten jotain muuta kuin hormonaalista ehkäisyä pohditaan täällä :). Itse asiassa jos joku pohtii e-pilleri asioita, niin suosittenlen lukemaan tämän Monan vanhan postauksen, Mona´s Daily Style -blogista. Mukavan suoraa puhetta pillereistä.

Millaisia tuntemuksia teillä on jäänyt jälkitarkastuksesta?

Jotta jaksaa jumppailla, täytyy myös pitää lepopäiviä. Se on tämän illan ohjelmassa seuraavin eväin; Lenita Airiston Naaras energian & Fazerin Winter edition voimin!

Parasta lukuseuraa on tuhiseva vauva masun päällä ❤

♥

Onnenkissa

Silkki sai eilen vaarilta, tai oikeastaan vaarin Japanilaisilta yritysvierailta, lahjaksi Maneki nekon, eli onnenkissan. Valkoinen kissa tuo puhtautta ja positiivisia asioita. Kissan oikea kohotettu tassu puolestaan toivottaa tervetulleeksi rahaa ja hyvää onnea. Toivotaan näitä kaikkia! Kissimirri tervehtii Silkkiä hoitopöydän reunalla :).

Mammankin viikko alkoi japanilaisittain...Hanko Sushista ;). Kiitos vaan rakkaan ystävän, joka laittoi minulle eilen kuvaviestin omasta take away sushi-annoksestaan. Alkoihan siinä omaakin sushi-hammasta kolottamaan. Lautaselle päätyi kuitenkin tuttu annos odotusajalta. Tuolloin tilasin lohen hyvin grillattuna ja kastikkeen erikseen. Mums, täysin vatsoin uuteen viikkoon!

Yaki shake

Onnekasta viikonalkua kaikille!

♥

Maitotukos!

Viime yönä sain maitotiehyeen tukoksen ensimmäistä kertaa. Heräsin yöllä kivun tunteeseen oikeassa rinnassa, mutta unisena työnsin peittoa pehmennykseksi rinnan alle ja jatkoin unia. Jokin aika myöhemmin heräsin uudestaan pahempaan kipuun ja huomasin, että rinta oli pinkeä ja siinä oli iso kipeä möykky. Pimeässä en nähnyt oliko se punainen, mutta arvasin, että olin onnistunut saamaan maitotiehyeen tukoksen. Joko se johtui eilisestä pitkästä lenkistä kylmässä säässä (villapaidasta huolimatta) tai mahallaan nukkumisesta, mutta auts, miten kipeää se voi käydä!

Onneksi Silkki samaan aikaan liikuskeli pinnasängyssä, niin mies herätti hänet vaipanvaihtoon ja toi rinnalle. Ihana pikku maitohiiri auttoi mammaa pulassa ja tyhjensi rinnan. Aamulla kipu oli onneksi tiessään, mutta säikähdin, että seuraavaksi saan kuumetta ja rintatulehduksen.

En halua herätä vastaavaan enää toista kertaa. Täytyy jatkossa yrittää nukkua selällään tai kyljellään, pukea itseni vieläkin lämpimämmin ja varoa liian kireitä rintaliivejä... Onko kenellekkään muulle käynyt näin?

Tässä mamman uusi ystävä, Philips AVENT, 

manuaalikäyttöinen rintapumppu.

Mama l❤ves!

Mamman kansainvälisen imetysviikon hankinta :)

Hyvää pyhäpaivää!

♥