30 huhtikuuta 2016

Vappu!

17 ihanaa hääkutsua, 14 mielenkiintoista maata, 4 yhteistä kotia, ja 7 upeaa vuotta myöhemmin...

Me ollaan tässä . Tosin pikku-Silkki jo nukkumassa :).

Me aloimme Mikon kanssa seurustelemaan vappuna, 1. toukokuuta - seitsemän vuotta sitten . Se on jännittävää huomata jälkikäteen, millaisia päätöksiä on tehnyt ja mihin ne ovat kuljettaneet. Ennen Mikkoa olin jo vähän kyllästynyt sinkkuelämään; samoihin kasvoihin baareissa ja huomaamaan miten monella oli kiire johonkin. Etenemään urallaan, keräämään kokemuksia, matkustelemaan tai vain etsimään jotakin - ehkä eniten itseään, joka kai olikin trendi jossain vaiheessa. Mutta nyt, seitsemän mahtavaa vuotta myöhemmin, voin vain iloita siitä että hyvät kemut ovat vaihtuneet terassin siivoukseen ja lasten nukutukseen.

On tosi mukavaa pystyä sanomaan ääneen, että:
Just nyt, on niin hyvä olla tässä .


Mahtavaa vappua muruset!


29 huhtikuuta 2016

Palloja!

Meillä alkoi vapun juhlinta jo eilen. Silkki sekosi Citymarketissa pallojen määrästä ja antaumuksella selitti muillekin asiakkaille palloja, palloja, palloja...! Voi hyvät hyssykät sitä riemua kun hän sai valita oman pallon kotiin. Ihmettelin vain sitä, että valinta osui kauhakuormaajaan...?. Kotona syy selvisi, sillä pallo kiikutettiin heti Maxille, hokien Vilkun, Vilkun. Pallo oli siis Velkun . Käsittämätöntä että näin pieni ihminen on niin huomaavainen, että valitsee pallon pikkuveljelle. En olisi uskonut näitä taitoja tulevan vielä vuosiin. 


Vanhemmuus yllättää joka päivä uusilla asioilla,
 jos muistaa pitää silmät ja korvat avoinna.


Pieni onnellinen pallon omistaja ❤.


PS. Myös Silkki sai oman poni -pallon :).


27 huhtikuuta 2016

Kevätsiivous inspiraatio!

Yritin tänä aamuna mahtua minun rakkaisiin läskifarkkuihin. Ne ovat housut jotka yleensä menevät päälle kun on turvonnut olo tai muut farkut tuntuvat kireiltä. Sain housut ihan hyvin päälle, mutta olo oli kuin lihapullalla...noh, jossakin liian ahtaassa paikassa. Raskaus, imetys, raskaus ja taas imetys käyvät kalliiksi kun kropan täytyy muotoutua uudelleen jokaisen muutoksen myötä. Myin viime keväänä ison pinon vaatteita kirpparilla, ja näyttää siltä että uusi myyntipöytä on jälleen varattava. Sinänsä on mukava tehdä kevätsiivous kaappeihin ja laittaa pölyttymään jääneet vaatteet kiertoon. Aloittaminen on aina vain hankalaa...

Tällä kertaa aloitin kuitenkin siitä, mikä yleensä jää viimeiseksi. Kävin käsiksi alusvaatteisiin ja sukkiin, ja heitin surutta kaikki parhaat päivänsä nähneet ja epäsopivat yksilöt roskakoriin. Nyt onkin kiva täyttää laatikoita uusilla sopivilla alusvaatteilla, ja sukilla joiden reikiä ei tarvitse taaperokerhoissa piilotella .

Mama lves Ella M & Lindex!

Rinnat ovat tehneet vauvamatkan aikana suuren työn, joten ne ansaitsevat oman kiitoksensa :).


20 huhtikuuta 2016

Kun kroppa on sementtiä ja pää pumpulia

Hyvä mieli - on se vain niin jumalainen voima joka kantaa yli synkän virran. Mikko oli viime viikolla työmatkalla Saksassa, ja minä tietysti sairastuin kunnon flunssaan heti kun lentokoneen pyörät irtosivat maasta. Hoitoapua en siihen hätään saanut, ja ensimmäiset pari päivää menikin ihan hyvin. Totaalinen väsymys iski kolmantena päivänä, ja tuntui siltä että koko kroppa on sementtiä joka ei nouse ylös sängyn pohjalta. Väsymys lasten kanssa on ihan omaa luokkaansa, sillä heidän kanssaan ei vain pysty siirtymään sohvalle ja makaamaan loppupäivää reporankana. On pakko jaksaa pitää huolta omista kullanmuruista. Minulla on ihanat ja omalla tavallaan helpot lapset, enkä pidä heidän hoitamista työläänä edes sairaana. Haluaisin kuitenkin tuntea olevani hyvä vanhempi myös sairaspäivinä ja väsyneenä. Työläin osuus minulle on hyväksyä itse se, että nyt en jaksa - eikä tarvitse jaksaa. Tällaisina päivinä on pakko hidastaa vauhtia, sekä pystyä madaltamaan omaa vaatimustasoaan.

Silkki söi kolme päivää eineksiä ja herkkuja, sekä katsoi luvattoman paljon lasten sarjoja. Max torkkui leikkimatolla lastenohjelmien pyöriessä taustalla. Luimme kirjoja, väritimme ja kylvimme. Loppujen lopuksi meillä oli tosi mukavaa. Parempaa sairasseuraa kuin omat lapset, en olisi voinut toivoa .



Huono omatunto tulee niin salakavalan nopeasti; kiireessä lausutuista sanoista, huonosta läsnäolosta, vääränlaisesta ruuasta, siitä olisivatko leikit voineet olla kehittävämpiä...ja niin edelleen. Mutta mitä siitä tulisi, jos alkaisi soimaamaan itseään tällaisilla seikoilla? Kokeilin sitä ja voin kertoa, että siitä tulee vain huono mieli itselle. Hyvän mielen saa, jos pystyy katsomaan kulunutta päivää toisesta näkökulmasta; kiittämään itseään niistä asioista jotka on pystynyt tekemään ja jaksanut tehdä, sekä asioista joissa oli hyvä. Tämä oli hyvä kasvun paikka sekä opetus minulle siitä, ettei huonolle omalle tunnolle kannata antaa liikaa tilaa. Olen jokaisena päivänä niin hyvä äiti kuin voin. Päivät ja hetket ovat erilaisia, mutta teen parhaani ja se riittää. Yritän muistaa sanoa tämän itselleni jokaisena heikkona hetkenä, sillä omilla sanoillaan sitä voi joko luoda heikkouksia tai kasvattaa omia voimavaroja. So be kind to yourself. Always .


13 huhtikuuta 2016

Gardiner - asiaa verhoista

Ihanaa, meidän makuuhuoneen verhoprojekti on saatu vihdoinkin päätökseen. Verhot ovat nyt paikoillaan ja ne näyttävät tosi hyvältä. En ollut ajatellutkaan miten suuri sisustusarvo verhoilla on. Ne tuovat kivasti kolmiulotteisuutta makuuhuoneeseen, ja korostavat meidän kattokorkeutta. Vaikka kangas on tumma dim out -materiaali, tuo se samalla myös pehmeyttä ja rauhallisuutta huoneeseen. Ja mikä parasta, hämärässä lapset nukkuvat aamuisin pidempään. Mama lves!

Kuva on nopea näppäisy, sillä Silkki vaati huomiota. Laittelen parempaa kuvaa makuuhuoneen muun sisustuksen edetessä :).

Yhtä Silkin huoneen verhoa lukuunottamatta, kaikki meidän verhot ovat tilattu lähellämme olevasta Gardinista. Muistan kuinka edellisessä kodissamme mittasimme verhokiskon pituuksia ja ajoimme Vantaalle saakka niitä hakemaan. Hakiessa jännitimme mahtuvatko yhtenäiset kiskot autoon, ja tietysti unohdin ostaa kiskoihin sopivat nipsut. Niitä sitten ajelimme hakemassa erikseen. Tällä hetkellä vastaavalle operaatiolle ei ollut aikaa, eikä jaksamista. Sen vuoksi oli ihanaa että Gardinin myyjä kävi meillä kotona tekemässä mittaustyön, ehdotti tarpeeseen sopivia materiaaleja, eikä meille asiakkaana jäänyt muuta kuin värien valinta mallipaloista. Sekä kiskot, että verhot tulivat saman katon alta asennuksineen.

Meillä ei ole sälekaihtimia, joten ikkunoiden väleihin ovat asennettu valoa läpäisevät mutta näkösuojaa antavat verhot. Makuuhuoneissa ne ovat valkoiset, ja olohuoneessa sisältä katsottaessa mustat (ulkoa hopeiset - blokkaavat auringon paistetta). Olohuoneen verhot ovat myös moottoroidut, joten napin painalluksella verhot saa alas tai ylös. Tykkään myös olohuoneen valkoisista valoverhoista. Ne saa halutessaan nätisti nippuun sivuun, mutta ovat myös riittävän runsaat levitettäväksi koko seinälle. Verhot ovat ommeltu wave-muotoon, joten niitä ei tarvitse eikseen asetella vaan ne liukuvat valmiiksi aaltomuotoon. Ihanan helppoa. Kaikki arjen helppous ja toimivuus tuo itselleni hyvää mieltä, ja se edelleen ilahduttaa aina kun käytän tuotetta .

Olohuone iltapäivän auringossa. Samanlainen valoverhonippu löytyy myös olohuoneen päätyseinältä (sohvan takaa). Se ei mahtunut kuvaan tällä kertaa.

Näyttää että minusta on hyvää vauhtia tulossa verhointoilija! Seuraavaksi tilauksessa ovat vierashuoneen verhot.


11 huhtikuuta 2016

Elämä tuoksuu hiekalta ja ketsupilta

Kesän ensimmäiset makkarat on grillattu, ja meillä on mukava viikonloppu takana mökkitunnelmissa. Ihaninta oli nähdä miten lapset nauttivat toistensa seurasta; leikkivät, nauravat ja pitävät hauskaa. Tuntuu että nykyään leikkiminen on prioriteetti numero yksi, ja oma keskustelu sekä muu aikuisten kanssa jutustelu tulee kakkosena. Ilmankos sitä tuntee kysyvänsä samoja kysymyksiä uudestaan kun ei koskaan ennätä kuuntelemaan toisen vastausta loppuun. Onneksi muilla vanhemmilla tuntuu olevan sama tilanne, joten kukaan ei pahastu pienestä kertauksesta .

Rentouttavaa päästä hetkeksi pois kaupungin hulinasta ❤.

Max on supernukkuja. Olen ihan ihmeissäni, että hän nukkuu jopa neljän tunnin päiväunia. Silkki nukkui ensimmäiset pitkät päiväunet vasta noin vuoden ikäisenä. Täytyy toivoa että tämä vaihe kestää pitkään, sillä se helpottaa valtavasti elämää kahden pienen lapsen kanssa. Toki kaikkeen varmasti tottuu, mutta luulenpa että en olisi näin pirteä sekä virkeä ilman Maxin unenlahjoja. On myös kiva että välillä voi keskittyä täysin Silkkiin ja hänen tarpeisiinsa. Se tuntuu varmasti mukavalta Silkistä, ja helpottaa mustasukkaisuuden syntyä. Nykyään meidän pikku-taapero tuleekin halaamaan ja sanomaan aiikäävää, jos yhteistä aikaa on ollut liian vähän. Niin hellyyttävää. Rakastan sitä kun saan halata häntä ja painaa nenän pikkuisen niskaan ja nuuskutella omaa pientä tyttöä. Taaperotkin tuoksuu ihanalta; välillä jopa hiekalta ja ketsupilta - elämältä .

Toivottavasti teillä oli yhtä mukava viikonloppu!

PS. Minun juustokakku oli succée, mahtavaa. En yleensä onnistu leivonnaisissa, mutta kakku syötiin yhdeltä istumalta loppuun. Jes!

09 huhtikuuta 2016

Baka baka liten kaka

Täällä on leivottu muutakin kuin hiekkakakkuja. Me suunnataan tänään päiväksi maalle, ja leivoin mukaan viemisiksi juustokakun. Vietämme päivää Silkin vauvauinti-ystävien kanssa. Meitä on kolme hyvin erilaista perhettä, ja joskus mietin olisikohan meidän polut kohdanneet ilman lapsia. Aikuisiällä uusien ystävien saaminen on vaikeaa. On aika vähän paikkoja joissa tulee avattua keskustelua muiden aikuisten kanssa ja tutustuttua syvemmin. Lapsista puhuminen on helppoa toiselle vanhemmalle, ja se usein poikii hyviä jatkokeskusteluja. Viime viikolla tapasin puistossa pienen tytön ja hänen isänsä. Keskustelu johti siihen, että kuulin tämän isän saaneen juuri valmiiksi monta vuotta työstämänsä lastenkirjan. Todella mielenkiintoista kuulla mistä inspiraatio kirjan kirjoittamiseen tulee, ja kuinka sen tekeminen etenee. Joskus tekstiä syntyy kuin luonnostaan, ja toisinaan monen tunnin tuotos on vain muutama rivi kun juuri oikeita sanoja ja sanamuotoja haetaan. Jään innolla seuraamaan josko kyseinen kirja julkaistaan!




Onneksi lapset tuovat mukanaan yllättäviä ja mukavia ihmisiä sekä ihmissuhteita. 
Olen niistä kiitollinen .

Mukavaa lauantaita!