Kesäkuulumisia

Hei kauniit! Täällä on onnellinen "kesälomalainen". Ensinnäkin suuret pahoittelut lukijoilleni, sillä en arvannutkaan kuinka kesä vei tämän naisen mukanaan ja blogi jäi ilman huomiotani. Sen sijaan huomiota ovat saaneet omat vanhempani Rovaniemeltä, jotka saimme pitää kylässä melkein koko toukokuun ❤. Extra-huomiota on myös saanut rakas aviomieheni, jonka kanssa yhteistä aikaa talvikuukausina olivat lähinnä sunnuntait. Lapsista nyt puhumattakaan, sekä ystävistä joita olemme kesän aikana tavanneet ❤. Täytyy sanoa että melkein kyynel silmäkulmassa vilkutimme isin töihin maanantaina kun hänen lomansa päättyi. Niin tärkeää ja ihanaa yhteinen vapaa-aika on ollut. Onneksi Mikolla on vielä muutama viikko lomaa säästeltynä syksymmälle. Hehe, ja ehkä kyyneleeseen vaikutti myös aikuisseura, joka on tärkeää oman jaksamisen kannalta...ja kaksi käsiparia yhden sijaan - voi kuulkaa, miten helpolta lastenhoito on tuntunutkaan :)!

Muutamalla lauseella summattuna, olemme kesän aikana saaneet siivottua tonttia rakennusaikaisesta ylijäämäpuusta. Keräsimme niistä pinon ja lahjoitimme pois. Parhaalta tuntui kun puiden noutaja oli jo hyvään ikään ehtinyt herrasmies, joka rakensi puista vaimolleen hissin. Rouva oli loukannut jalan ja hänen kulkua helpottaakseen tuli puulle sekä hissille tarvetta. Nostan aina hattua rakkaudelle sekä pyyteettömälle huolenpidolle ❤. Aivan ihana herra.

Koti on saanut uutta ilmettä sokkeliin. Se on nyt tasoitettu, hiottu, sekä maalattu mustaksi. Terassin kaiteet ovat rakennettu loppuun, sekä kulkuaukkoihin lisätty portit ja verkkoaitaa. Nyt onkin ihanaa avata huoletta ulko-ovi, ja päästää Silkki juoksemaan terassille. Näistä suuri kiitos menee omalle isälleni, jonka kädenjälki näkyy näissä ❤. Muutoin olemme lomailleet, saateltu ystäväpariskunta avioliiton onnelliseen satamaan, sekä grillattu, herkulteltu, uitu ja ulkoiltu koko perheen voimin.

Minun saldona on levänneen mielen lisäksi hiekkalaatikko-rusketus, joka ulottuu jalkoihin ja käsivarsiin :). Keskivartalo on kalpea kuin kalkkuna ja otsaa on suojannut lippis. Toivotaan että lämpöä piisaa ja minäkin ennätän tasoitella väriä. Mutta, nyt Mikko on matkalla kotiin 15kg mansikoita takaluukussa, joten arvaatte varmaan miten meidän iltapäivä sujuu ;).

Olen kuulolla tiiviimmin ❤.

 XOXO

❤