Ihana kesä!

En vieläkään usko sitä, että heinäkuu on kääntymässä elokuuksi. Tämä kesä on kiitänyt niin nopeaan. Siitä huolimatta että se alkoi jo toukokuussa. Ajattelinkin avartaa ajatuksiani sen verran, että lasken elokuun vielä kesäkuukaudeksi - vaikka kerhot ynnä muut arkirutiinit monilla jo alkavatkin. Mutta mikäs sen ihanampaa kun saada 31 kappaletta lisää kesäpäiviä elämäänsä.

Tänä kesänä olen lukenut kaksi kirjaa; Sophie Kinsella - Hääyöaie. Se oli kutkuttavan naurattavaa hömppää. Juuri sellaista jota tarvitsee seurakseen illan viimeisinä tunteina kun lapset nukkuvat, ja ajatukset ovat melkein unten mailla. Toinen kirja oli seurana aurinkotuolissa, sekin itse asiassa saman kirjailijan kirjoittama; Himoshoppaaja tähtien tiellä. Kirjan sivut ovat nyt ihan käppyrällä, sillä muutama kesäsade yllätti lukijan ❤.

Jännitystä tähän kesään on tuonut kesäpaikan lähistöllä liikkuva karhu, joka ei jostain syystä ihmistä kaihda. Silkin kummitäti joutui luovuttamaan mehevän vattupuskan mesikämmenelle, sekä herkullisen kantarelli -heinikön. Onneksi mitään ei sattunut, ja otso on muuten pysynyt pihapiirin ulkopuolella. Olen silti hieman kahden vaiheilla uskallammeko perheen pienimpien kanssa enää tänä kesänä kesämummolaan.

Lenkkarit olen pukenut jalkaan ainakin kerran viikossa, ja lenkki alkaa lämmöstä huolimatta kulkea mukavasti. Lihaskuntotreeniä saan riittävästi kahta rakasta kahvakuulaa kannellessa, mutta siti...kaipaan salille. Kaipaan sitä tunnetta kun lihakset ovat treenistä väsyneet. Joten, joko lihaskunto osuus on sovitettava kodin seinien sisälle, tai sitten urheiluun on vain varattava hieman enemmän aikaa jotta ennätän salille. Lähinnä nykyisissä urheilukeskuksissa ärsyttää sitoutuminen 12 kuukaudeksi. Välillä on haastavaa sitoutua edes yhdeksi päiväksi ❤.

Kesän positiivisin yllättäjä on ollut ihana Silkkis, joka vain yhtenä päivänä ilmoitti että pissa tulee. Vautsi! Jokainen äiti ja isä tietää, että tämä on hieno juttu :). Meidän pikku prinsessa on oppinut pottailun jalon taidon. Enää meillä on käytössä päikkäripöksyt ja yöpöksyt, eli vaippa. Muutoin mennään uusilla hienoilla pikkuhousuilla jotka ovat suuri ylpeyden aihe.

Parasta näissä päivissä on ollut perheen kanssa yhdessäolo. Olemme olleet ahkerasti mukana Mikon työreissuilla, ja mikään ei voita sitä tunnetta kun mukavan päivän jälkeen kuulen kolme tuhisijaa (Mikko mukaan lukien, joka nukahtaa nykyään salamannopeasti kun saa päänsä tyynyyn) samassa huoneessa. Monesti mieleen hiipii ajatus, että tässä on mun elämäni rikkaus ja rakkaus - kaikki yhdessä huoneessa ❤. Siihen on hyvä nukahtaa.

Onneksi kesää on vielä jäljellä.

❤

Kesäkuulumisia

Hei kauniit! Täällä on onnellinen "kesälomalainen". Ensinnäkin suuret pahoittelut lukijoilleni, sillä en arvannutkaan kuinka kesä vei tämän naisen mukanaan ja blogi jäi ilman huomiotani. Sen sijaan huomiota ovat saaneet omat vanhempani Rovaniemeltä, jotka saimme pitää kylässä melkein koko toukokuun ❤. Extra-huomiota on myös saanut rakas aviomieheni, jonka kanssa yhteistä aikaa talvikuukausina olivat lähinnä sunnuntait. Lapsista nyt puhumattakaan, sekä ystävistä joita olemme kesän aikana tavanneet ❤. Täytyy sanoa että melkein kyynel silmäkulmassa vilkutimme isin töihin maanantaina kun hänen lomansa päättyi. Niin tärkeää ja ihanaa yhteinen vapaa-aika on ollut. Onneksi Mikolla on vielä muutama viikko lomaa säästeltynä syksymmälle. Hehe, ja ehkä kyyneleeseen vaikutti myös aikuisseura, joka on tärkeää oman jaksamisen kannalta...ja kaksi käsiparia yhden sijaan - voi kuulkaa, miten helpolta lastenhoito on tuntunutkaan :)!

Muutamalla lauseella summattuna, olemme kesän aikana saaneet siivottua tonttia rakennusaikaisesta ylijäämäpuusta. Keräsimme niistä pinon ja lahjoitimme pois. Parhaalta tuntui kun puiden noutaja oli jo hyvään ikään ehtinyt herrasmies, joka rakensi puista vaimolleen hissin. Rouva oli loukannut jalan ja hänen kulkua helpottaakseen tuli puulle sekä hissille tarvetta. Nostan aina hattua rakkaudelle sekä pyyteettömälle huolenpidolle ❤. Aivan ihana herra.

Koti on saanut uutta ilmettä sokkeliin. Se on nyt tasoitettu, hiottu, sekä maalattu mustaksi. Terassin kaiteet ovat rakennettu loppuun, sekä kulkuaukkoihin lisätty portit ja verkkoaitaa. Nyt onkin ihanaa avata huoletta ulko-ovi, ja päästää Silkki juoksemaan terassille. Näistä suuri kiitos menee omalle isälleni, jonka kädenjälki näkyy näissä ❤. Muutoin olemme lomailleet, saateltu ystäväpariskunta avioliiton onnelliseen satamaan, sekä grillattu, herkulteltu, uitu ja ulkoiltu koko perheen voimin.

Minun saldona on levänneen mielen lisäksi hiekkalaatikko-rusketus, joka ulottuu jalkoihin ja käsivarsiin :). Keskivartalo on kalpea kuin kalkkuna ja otsaa on suojannut lippis. Toivotaan että lämpöä piisaa ja minäkin ennätän tasoitella väriä. Mutta, nyt Mikko on matkalla kotiin 15kg mansikoita takaluukussa, joten arvaatte varmaan miten meidän iltapäivä sujuu ;).

Olen kuulolla tiiviimmin ❤.

 XOXO

❤

Vielä hetken 33

Mikko kysyi minulta mitä toivon syntymäpäivälahjaksi huomenna kun täytän 34 vuotta. Listasin hänelle muutaman asian...

1. Kärcher -höyrypesuri

2. Electrolux Ergorapido -rikkaimuri

3. Kahvakuula

4. Syntymäpäiväillallinen

5. Kirja

...Mitä on tapahtunut? Tämä lista voisi yhtä hyvin olla minun oman äidin...❤.

Onneksi olen sinut asian kanssa, eikä minkäänlaista ikäkriisiä ole havaittavissa. Ainoa ikäkriisi joka minulla on ollut, oli kun täytin 28 vuotta. Silloin pohdin uravalintaani, asumista, lapsia (ensimmäistä kertaa elämässäni) ja kaikkea siinä ympärillä. Olen aina tehnyt asioita joita olen halunnut, kokeillut ja valinnut välillä väärin. Positiivista on, että epäonnistumisessa ei ole minusta mitään noloa. Päinvastoin, silloin tietää että on uskaltanut yrittää. Tuolloin 28 vuotiaana muistan kuitenkin pysähtyneeni katsomaan ympärilleni, ja summaamaan mitä minulla on sekä asioita joita vielä toivoisin. Tunsin olevani matkalla väärään suuntaan ja tein silloin täydellisen suunnanmuutoksen. Irtisanouduin vakituisesta työsuhteesta Finnairilla, aloitin opiskelun ja muutin yhteen Mikon kanssa.

Alkujärkytyksestä toivuttuani olin iloinen, että uskalsin vaihtaa raidetta. Näin jälkikäteen ajateltuna, tykkään että ikäkriisi oli ensinnäkin positiivinen asia - kun tunnistaa sen. Toiseksi, uskon että se syntyy asioista joita toivoisi, ei niinkään asioista joita on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Sen vuoksi on tärkeää kuunnella itseä ja muistaa kysyä myös itseltä; mitä Sinä rakas haluat? Uskon että kaiken voi saada, ei ehkä samalla kertaa mutta sopivissa osissa.

Minulla on hyvä olla, tässä ja nyt. Melkein 34 vuotiaana.

❤

Kallis peppu

No niin, nyt se on tehty. Sanoin salikorttini irti 13 vuoden uskollisen jäsenyyden jälkeen. Se oli minulle iso päätös sillä treenatessa on tullut purettua ilot ja surut, ja tehtyä oman elämän suuria päätöksiä. Olen liikkunut säännöllisesti 16 vuotiaasta lähtien. Heh, voisi luulla että näillä vuosilla sitä olisi tiukemmassa kunnossa, mutta rakastan ruokaa ja herkuttelua - joten se siitä. Minulla ei ole mitään suurempaa tavoitetta urheilussa. Lantio sekä rinnanympärys on saanut lisäsenttejä kahden raskauden myötä, ja mainitsinkin että koko 36 on iloisesti taakse jäänyttä elämää. Kokoon 38 olisi sen sijaan kiva mahtua. Sekä saada takapuoli takaisin! Taaperon ja vauvan kanssa arki on luonnostaan aktiivista, joten urheilusta ei sinänsä ole paniikkia. Silloin tällöin olisi kuitenkin mukava ehtiä hikoilla kunnolla, ja tuulettaa pääkoppaa.

Tähän aikaan vuodesta moni aloittaa kesäkuntoon dieetin, ja usein siihen kuuluu tietyistä ruoka-aineista kieltäytyminen. Omalla kohdallani ruoka-aineista kieltäytyminen ei kiinnosta ollenkaan. Jos kiellän jotakin itseltäni, haluan sitä vain entistä enemmän. Enkä oikeastaan muutenkaan usko siihen, että esimerkiksi gluteenin pois jättäminen korjaisi kaikki elimistön ongelmat. Mitä ruokaan yleisesti ottaen tulee, uskon että ruokavaliot ja ruuan määrä on yksilöllistä. Toisen ihmisen elimistö voi käyttää ruoka-aineet tehokkaammin edukseen kuin toisen, jolloin pienempi määrä riittää. Itse syön perus terveellisesti, ja syön todella harvoin eineksiä tai pikaruokaa (en pidä niiden mausta). Syön aika säännöllisesti kolme ateriaa päivässä, joten ruokaövereitä tulee harvoin. Välipalaherkku on banaani, ja totaalinen heikkous pullat ja suklaa. Suklaata syön usein...mutta en ahmi sitä, joten siitä en aio luopua. Pari palaa päivässä pitää mielen virkeänä ;).

Sen sijaan pidän fiiliksestä ja energiasta jonka liikunta tuo, joten liikunnan lisääminen on minun avain kiinteämpään ulkomuotoon. Pienten lasten kanssa omat vapaa-hetket tulee kuitenkin käytettyä usein johonkin muuhun kuin liikuntaan. Salille mennessä ajomatka, auton parkkeeraus ja muu siihen liittyvä venyttää minun 55 minuutin treenitunnista parituntisen. Olenkin siis miettinyt muita keinoja tuoda liikunta takaisin osaksi arkea. Yksi motivaatio-ajatus on se, että siinä missä ennen käytin 70 euroa kuussa salikorttiin (tänä vuonna se olisi ollut yli 80 euroa), voin nyt ostaa samalla rahalla alkajaiksiksi uudet lenkkarit tai kahvakuulan.

Ainakin virallinen kevätaurinko kannustaa ulkoilemaan. Kesä tule jo!

❤

Irtiotto vauvakuplasta

Se on hieno tunne kun huomaa uskaltaneensa jättää kodin turvallisen vauvakuplan taakseen, ja alkaneensa jälleen tavata ystäviä muuallakin kuin kotona, käydä taaperon harrastuksissa, kärryttelemässä sekä puistoissa. Alkuun ajattelin että kahden lapsen kanssa liikkuminen olisi hankalaa, mutta loppujen lopuksi se ei vaadi kuin hiukan enemmän aikaa sekä suunnitelmallisuutta. Mutta ei liikaa suunnitelmallisuutta, sillä lapset ovat petollisia ja asiat ei kuitenkaan mene niin kuin oli suunnitellut ;).

Tässä koottuna kuitenkin muutama vinkki joiden olen huomannut toimivan arjessa: Varaa riittävästi aikaa siihen, että olet valmiina lähtöön. Ainakin puolisen tuntia, jotta sinulla on riittävä marginaali aikaa imettää tai vaihtaa vaippaa. Käy hoitolaukun sisältö läpi vielä kerran ennen lähtöä, jotta kaikki tarvittava on mukana. Itselläni on jäänyt pari kertaa vauvan vaihtovaatteet kotiin, tietysti juuri silloin kun olisin niitä kipeiten kaivannut. Pidä tutti käden ulottuvilla, mikäli vauvasi syö sitä. Pue sellaiset vaatteet päällesi, joiden kanssa on helppo imettää, niin vältyt takeltelulta vaatteiden kanssa. Itselläni on mukana hoitolaukussa tämä imetyssuoja. Se on ollut kätevä ja kaunis apuväline kerhoissa, juhlissa, kylässä, kahviloissa, ja milloin missäkin olen halunnut imettää rauhassa. Kannattaa pitää huoli myös siitä, että on itse muistanut juoda ja syödä tarpeeksi. Nälkäisenä tai janoisena vauvan imettäminen voi olla haastavaa, ja jos siihen lisätään kiire niin stressitaso nousee varmasti. Luonnollisesti myös vauva huomaa tämän ja muuttuu helposti itkuiseksi. Joten pidä huoli myös omasta hyvinvoinnistasi. Kannattaa myös sanoa heille, joita olet tapaamassa, että on hankala sanoa aivan tarkkaa tapaamisaikaa, sillä lasten kanssa liikkuessa voi jotakin odottamatonta tapahtua ja usein tapahtuukin. Kaikki tämä voi kuulostaa hankalalta. Itse olen kuitenkin huomannut, että jokaisen kerran jälkeen lähteminen ja lasten kanssa liikkuminen sujuu helpommin. Joten ei muuta kuin rohkeasti liikkeelle yhden, kahden tai kolmen pienen kanssa. Se helpottaa. Lupaan sen ❤.

Lounastauko lattialla. Joskus on helpoin mennä sieltä missä aita on matalin :).

❤

Oh shit!

Tilaa kukat, soita Fazer, vie kastepuku pesulaan, kampaaja... Minun kalenteriviikko näyttää tältä. Sunnuntaina 14.2. vietämme Velkun kastejuhlia. Toivon niin ainakin ❤. Silkki on nimittäin saanut joko oksennustaudin, tai...hmm...kakkataudin. Olen innokkaasti yrittänyt houkutella Silkkiä potalle, ja eilen pikkuinen pitkästä aikaa melkein onnistui. Tuotos oli vain mennyt huomaamattani potan viereen. Laittelin pyykkejä samalla, ja ennen kuin ehdin paikalle nyrpisteli Silkki nenäänsä suunympärys ruskeana. Jep, sitäpä juuri...

Olin jo soittamassa myrkytyskeskukseen, mutta Mikko rauhoitteli että jokainen lapsi syö kakkaa elämänsä aikana. Toivon niin, sillä muuten koen epäonnistuneeni hetkellisesti äitinä...hih, vaikka salaa suklaanruskeasti hymyilevä prinsessa naurattikin.

Joka tapauksessa luonto ilmeisesti korjasi tilanteen, sillä yöllä Silkkis oksensi mahan tyhjäksi. Pyykkikone on ollut maman seurana koko aamun ja aamupäivän kerho jäi varmuuden vuoksi väliin. No mutta, elämässä sattuu ja tapahtuu. Ja jos tilanne korjaantuu pesukoneella, niin kovin pahasta tilanteesta ei voi olla kysymys. Minun potalle opettamis-innostus taisi kyllä laantua hetkeksi...

En olisi millään raaskinut purkaa Silkin vaaleanpunaisia nauhoja kastemekosta, mutta nyt on vaaleansinisten nauhojen vuoro ❤.

♥

Mamma elämää

Täällä on ensimmäinen viikko kolmistaan takana vauvan sekä taaperon kanssa. Ja kirjaimellisesti viikko, sillä Mikko oli töissä myös koko viikonlopun messuilla. Olemme suurimmaksi osaksi olleet kotosalla ja totuteltu uuteen, lue hitaampaan, rytmiin. Kaikki on mennyt suurimmaksi osaksi hyvin, ja Silkki on ottanut uuden perheenjäsenen jo omakseen. Hän tarkistaa tämän tästä, että vauva on lähellä sekä halaa ja silittää ohimennen ❤. Ainoa harmitusta herättävä asia on imettäminen, jolloin vauva on ilmeisesti liian pitkään lähellä ja maman syli varattuna. Yritän parhaani mukaan venyä syliksi kahdelle lapselle, tai huomioida Silkkiä muuten. Luulen että tämä pian helpottaa, kun Silkkis huomaa että tilanteessa ei ole mitään pelättävää.

Pieni mies sen sijaan on löytänyt jo oman rytminsä. Iltaisin hän on mukana nukuttamassa Silkkiä, ja imetän häntä samalla kun silittelen taaperon unille. Yhdeksän jälkeen ja riittävästi tankattuaan nukahtaa myös pikkuinen. Yhden aikaan Velkku (pikkuveli, eli Velkku) herää syömään ja jatkaa siitä unia 4.30 saakka. Vaipan vaihdon ja syömisen jälkeen Velkku nukkuu noin kahdeksaan. Sitten taas käymme vaihtamassa vaipan, ja imetän pientä samalla kun Silkki heräilee. Aika mainio unirytmi. Aamupäivällä Velkku jaksaa katsella minun ja Silkin touhuja välillä torkahdellen ja välillä valppaana. Yleensä hän nukahtaa kahdentoista jälkeen Silkin kanssa päiväunille. Täytyy toivoa, että tämä rytmi säilyy pitkään, niin mamakin saa pitää oman kaffepaussinsa.

Mammaelämää, mikäs sen parempaa ❤.

♥

Maman tyttö

Yksi asia joka hieman pohdituttaa näin toista lasta odottaessa on Silkin eroahdistus. Se alkoi hänen täyttäessä 11 kuukautta. Tällöin hoitoon jääminen, edes maman jumppatunnin ajaksi, toi pikkuiselle krokotiilin kyyneleet silmiin. Selvää kasvua on kuitenkin tapahtunut ja Silkki pärjää nyt 15kk iässä hoidossa oikein hyvin. Nukkumaan menon tullen on äidin kuitenkin oltava lähellä ❤. Olenkin ajoittanut omat menoni siten, että olen iltaisin ajoissa kotona. Oikeastaan olen tietoisesti valinnut sen tavan ja halunnut vastata läheisyyden tarpeeseen. Luulen että läheisyydenkaipuu on yksi kehityskausi, johon pienellä on varmasti omat syynsä. Näin pallomasun kanssa on oikeastaan kiva tulla hyvällä syyllä iltapuuroaikaan kotiin ;).

Nyt Silkki kuitenkin on alkanut heräilemään kolmisen kertaa yöllä, ja siihen ei rakas isi auta. Hassua sinänsä, sillä meidän sänkyyn päästessään Silkki rullaa ensimmäisenä Mikon tyynylle ja nukkuu siinä tyytyväisenä aamuun. Nenä kiinni Mikon niskassa ❤. Olen jaksanut aika hyvin jumppailla öisin nukuttamassa Silkkiä hänen omassa huoneessa, omaan pinnasänkyynsä. Alan kuitenkin olla jo sen verran pallero, että viime viikkoina kurottelu pinnasängyn laidalla on jäänyt. Olemme siis kärräneet hänet sängyssään meidän viereen nukkumaan. Olen ollut onnellinen pinnasänky-valinnastamme, joka on Stokken sleepi - siinä on pyörät alla!

Nyt kuitenkin pohdin herättääköhän Silkin yöheräily myös meidän uuden tulokkaan uniltaan? Ja miten heidän unirytminsä kohtaavat? Onneksi minun ja Mikon makuuhuoneeseen mahtuu tarvittaessa kaksi pinnasänkyä. Ja parisänkyyn kaksi vauvaa... Meillä taitaa tulla tiivistunnelmaisia öitä ;). Olen kuullut, että monella makuhuoneen sisustukseen kuuluu myös lisäpatja lattialla. Ennen ajatus heräämisestä eri sängyistä Mikon kanssa olisi kauhistuttanut, mutta tässä kohtaa se lähinnä hymyilyttää. Arjen sankareita ovat ne jotka sopeutuvat uuteen tilanteeseen, ja pystyvät yhdessä nauttimaan arjestaan sellaisena kuin se on ❤. 

Maman kulta ❤. Tonttulakki löytyi lopulta KappAhlista, 

mutta paljon hienommat ovat glitterkengät ja -käsilaukku ❤.

 Olisi mukava kuulla miten teillä muilla on toimittu kahden pienen lapsen kanssa? Oletteko nukuttaneet heidät omiin sänkyihinsä, vai ottaneet viereen nukkumaan? Ja ovatko pienet heräilleet toistensä yöheräilyyn?

♥

Underwear Monday

Jos Casual Friday tarkoittaa sitä, että saa jättää solmion naulaan ja pukeutua rennommin, niin tarkoittaako Underwear Monday sitten sitä, että saa hengailla kalsareissa/pyjamassa koko päivän :)? Ainakin tällaisella myrskyllä se houkuttelisi suuresti ❤.

Me saatiin kuitenkin reippailtua Silkin kanssa sen verran että kävimme aamupäivällä puistossa, vaikka pikku-neiti yrittikin kääntyä jo kotiovelta takaisin ;). Onneksi puistossa oli seurana muitakin lapsia, muuten reissu olisi jäänyt lyhyeksi. Iltapäivällä minulla ja Silkillä on ohjelmassa kauniin tonttulakin metsästys. Silkillä on muskarin joulujuhlaesitys keskiviikkona, ja siellä kaikilla pitäisi olla tonttulakit päässä. Toivottavasti kauniita lakkeja vielä löytyy.

Tässä maman ja Silkin ensimmäiset yhdessä leivotut joulutortut.

Silkin torttu on keskellä -  marmeladi päällä tietysti ❤.

Mukavaa viikonalkua kauniit, huomenna on jo joulukuu!

♥

Koti-perjantai

Eilinen hääpäivä ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Heh, nimi paperihääpäivä oli sentään osuva nessupaketin äärellä ;). Olin neljä päivää terveenä, ja nyt siis uudelleen flunssassa. Luulin että taaperot sairastavat kaiken maailman flunssat ja kiertotaudit, mitä nyt kerhoissa ja neuvolan lattioilla kontatessa tarttuu. Meillä se olen kuitenkin minä. Olisi ollut mukava juhlistaa Mikon kanssa hääpäivää ja käydä kahdestaan syömässä, mutta se jäi nyt toiseen päivään. Suklaa ja kukat kuitenkin piristivät iltaa ❤. Ah, niin ja hääpäivälahjaksi saatu märkätilan ovi!

Tänään meillä oli tarkoitus lähteä Silkkiksen kanssa kaupungille humputtelemaan ja kahville uuden kummitytön luo. Kaupunki-reissu vaihtui kuitenkin kotiaamuun, sillä en uskalla lähteä viemään flunssa-pöpöjä muille. Parasta on vain parannella kotosalla. Meidän aamu menikin köllötellessä sängyssä, ja nauttiessa aamupalaa kynttilän valossa. Sen jälkeen luimme Silkin lempikirjat läpi, yhä uudelleen ja uudelleen. Tiedän ainakin mitä ostan pienelle innokkaalle lukijalle joululahjaksi ;)!

Mukana lukemisissa oli myös maman Ikea -katalogi ;)!

Masu on muuttanut muotoaan pallosta päärynäksi.

Toppi Cubus & housut H&M. 

Silkin ollessa päiväunilla suuntaan seuraavaksi glögi-kuppini kanssa tyhjentämään pesukoneen, sekä itsekin päiväunille.

Ihanaa perjantaita muruset!

♥

Viikko 35!

Viikko 35 on ollut minun osalta oikea raskausvaivojen viikko. Joihin osasyynä on varmasti ollut vuosisadan flunssa. Masu tuntuu joustamattoman isolta, ja kenkälusikasta on tullut tämän maman paras ystävä. Vielä jos saisin jostain sellaisen "roskienpoimijan", jolla voisin keräillä Silkin lelut kasaan ja nostella pudonneet tavarat ja ruuan muruset ;). Kävelytyyli on mallia pingviini, vaikka vannoin etten näytä pingviiniltä. Liitoskivut ovat kuitenkin sen verran voimakkaita, että jos otan liian pitkän askeleen, saan pikaisesti palata köpöttelemään.

Vauva numero kaksi tuntuu myös paljon voimakkaammalta kuin Silkki. Hän on selkeä liikkeissään ja rauhallinen, mutta supervoimakas pikku-kaveri. Pikkuinen mielellään nojailee lantioon tai kylkiluiden alle, etenkin kun yritän nukkua. Ei ehkä helpoin unikaveri. Sohvalla myös alkaa olla vaikea löytää mukavaa asentoa, ja telkkarin katselu menee tiheään asennon vaihtamiseen. Odotan vain, että pääsen flunssasta eroon ja voin taas harrastaa jotain pientä liikuntaa uupumatta. Se tekisi terää kropalle ❤.

Maman bikinikuuri:

1. hanki bikinit

2. pue ne päälle

❤

Pullerosta olosta, ja ulkonäöstä huolimatta olo on muuten hyvä. Tunnen edelleen itseni viehättäväksi, vaikkakin kömpelöksi. Nestettä on alkanut kerääntyä kroppaan, ja osa mama-vaatteista on käynyt pieneksi. Korkkareita en voi edes haaveilla laittavani jalkaan pikkujoulukaudesta huolimatta...kaatuisin varmaan tasaisellakin lattialla, ja turpoaisin ulos kengistä puolessa tunnissa. Mutta, korvien välissä tuntuu kauniilta - se on parasta se ❤.

Mahtavaa perjantaita!

♥

Mun pala kakkua

Laitoin maanantai-aamuna tehdyt työtunnit eteenpäin, ja näpyttelin viimeiset sähköpostit. Nyt on taas työnteko hetkeksi taakse jäänyttä elämää, ja mama life saa ottaa jälleen vallan. Oli erittäin virkistävää nähdä työkavereita, ja kokea tekevänsä jotakin tärkeää työrintamalla. Viikonlopun messuilla, hulinasta huolimatta, nautin lounaista ilman nopeita pikkusormia omalla lautasella sekä kaffepausseista, jotka kiireen keskellä kestivät ehkä vartin. Mutta viisitoista pitkää ihanaa minuuttia, se on kuulkaas pieni ikuisuus tämän maman mittapuun mukaan ❤.

15 minuuttia ja pala kakkua, mama l❤ves!

Nyt kun työn teosta on taas toivuttu, on kiva taas keskittyä kotijuttuihin ja uuteen tulokkaaseen. Olen se ihminen joka pistää helposti energiansa yhteen asiaan kerrallaan. Taaperokerhossa juuri viikko sitten puhuimme upeasti siitä miten vesikannuun mahtuu palloja ja pikkukiviä, jonka jälkeen kannu näyttää täydeltä. Täydestä ulkonäöstä huolimatta kannuun kuitenkin mahtuu vielä hiekkaa ja vettä. Minun pallot ovat viime viikkoina olleet aika pitkälle työpalloja, ja kodin siivous hiekkaa. Joten edessä on nyt lepäilyjen jälkeen pari tehokasta kotipäivää, ja kahteen tärkeään pikkupalloon keskittymistä. Täytyy laittaa pallot, kivet, hiekat ja vedet taas tärkeysjärjestykseen :).

Ihanaa alkuviikkoa & pitäkää "vesikannuistanne" huolta!

♥

GO mama GO

Yleisesti ottaen viihdyn niin hyvin kotona Silkin kanssa, että pienet vastoinkäymiset eivät riitä pilaamaan hyvää tuultani. Tämä viikko on vain ollut poikkeuksellisen raskas, ja välillä on tehnyt mieli mennä vessaan itkua tihrustamaan. Ihan vain siitä syystä että väsyttää. Viikkoon nimittäin mahtuvat yhdet häät, yhdet hautajaiset, yhdet kuuskymppiset, yksi keuhkokuume, sekä Silkin kylmettyminen hotellin ilmastoinnista joka valvotti alkuviikon.

Pääsimme onnellisesti siis kotiin Italian matkalta. Häät Toscanassa olivat aivan ihanat ❤. Lupaan laitella tunnelmakuvia piakkoin. Sen sijaan paluu arkeen oli astetta raskaampi joutuessani saattelemaan nuoren ystäväni matkalle...sinne missä on toivottavasti hyvä olla...ja Mikon saadessa samaisena päivänä keuhkokuumeen. Pohdin jopa oman mammani soittamista hoitoavuksi, mutta lopulta ajattelin että "go mama, kyllä sinä jaksat muutaman päivän". Jaksamiseni ja sietokykyni arjessa ovat kyllä kehittyneet mammavuotena jollekin aivan uudelle tasolle. Pystyn ummistamaan silmäni pyykkivuorelta, tiskialtaassa odottavilta tiskeiltä, sekä kutsumattomilta pölypalleroilta - tarvittaessa. Ja sisäinen ääneni yleensä voittaa, ja jaksaa tsempata haastavienkin hetkien läpi ❤.

Nyt kun viikko on pulkassa, velvollisuudet hoidettu ja Mikkokin alkaa näyttää paremmalta, joskin tulehdusarvot ovat edelleen korkealla (huitelee 300 hujakoilla), niin olen onnellinen. Me olemme kaikki kuitenkin tässä, kutakuinkin terveinä nauttimaan elämästä. Silkin pikkuiset tähtisilmät tuikkivat joka aamu iloisesti kun käyn hakemassa hänet pinnasängystä viereen köllimään. Mikko tuhisee toisella puolella sänkyä. Yleensä pikku-veikkakin herää masussa Silkin ääniin ja pistää pari aamupotkua tulemaan. Totesin viimeksi tänään Porvoosta kotiin ajellessa, että ollaan me äidit ihmeellisiä. Meillä on selkeästi olemassa jokin "extravarasto" jaksamista, lämpöä ja energiaa silloin kuin sitä tarvitaan ❤.

Firenzen keskustassa oli ihana yllätys isoille ja pienille tytöille! Puinen karuselli ❤.

Sometimes you´re up

and sometimes you´re down.

And sometimes

you just go Round and Round...

Just remember

Enjoy the ride!

♥

Sunnuntai

Meillä on ollut rentouttava sunnuntai. Saatiin isä-pappa myöhään eilen illalla kotiin työmatkalta, joten tämä aamu aloitettiin pitkillä aamukahveilla ja tuliaispussukoiden avaamisella. Silkki sai tuliaisiksi maailman söpöimmän puisen karusellin joka on samalla soittorasia, marakassin ja suloisen Hello Kitty -farkkuasun ❤. Mama vielä odottaa omaa tuliaistaan, jota Mikko hautoo laukussaan...

Mama l❤ves!

Minä ehdin Silkin päikkäreiden aikaan jumpalle, ja sain toivottavasti karistettua muutaman gramman lauantai-illan suklaista ;)! Tämän raskauden aikana mikään terveellinen ei ole ollut listaykkösenä himotuslistalla, vaan pikemminkin kaikki rasvainen ja suklainen. Parasta vain jaksaa kulkea jumppatunneilla ;).

Iltapäivällä teimme pitkän pyörälenkin koko perheen voimin. Ihanaa kun Silkki viihtyy ja juttelee turvaistuimessaan, sekä nauttii matkanteosta. Pitää "passa på" - nauttia pyörälenkeistä nyt kun on vielä kelejä! Pompin uusi softshell -haalari oli ihan loistoasu pienelle myös pyöräilyyn. Pyöräillessä tuuli käy kovemmin ja pikkuinen istuu vain paikoillaan, joten tuulenpitävä asu on tarpeen. Olipa mukava kuoria lämpöinen tyttö haalarista kun tulimme takaisin kotiin ❤.

Silkin lempi-iltasatu on tällä hetkellä kummitädiltä 1-vuotislahjaksi saatu Puppe meni puistoon -kirja. Näitä iltasatuhetkiä olen niiiin odottanut ❤.

Mikko on tällä hetkellä viemässä autoa huomiseksi huoltoon, ja minä suunnittelin seuraavaksi sohvan valtausta leffan parissa. Oma mammani on edelleen käymässä, mutta yötä siskoni puolella, joten rentoa sohvailua tiedossa täällä siis.

Näihin sunnuntai-tunnelmiin, mukavaa iltaa myös sinne!

♥

Sunnuntai

Täällä on vietetty sunnuntaita suurilta osin lepäillen. Mietin jo eilen puolikuntoista oloani, kunnes se iski illalla totaalisesti päälle ja oksensin. Miten tylsää, olin odottanut viikonloppua ja kivoja puuhasteluja perheen kesken, mutta nyt joudun olemaan Silkin silmissä tylsää seuraa. Jaja, parasta vain hyväksyä kropan stoppi ja levähtää. Pitänee toivoa että tauti on huomiseen mennessä ohi.

Aamu oli kyllä ihana Silkin peuhatessa vieressä sängyllä ja Mikon keittäessä aamukaffeita. Pelkään aina tartuttavani Silkin kun olen kipeänä. Kun kuitenkin olemme samaa perhettä ja hän rakastaa olla lähellä, en tiedä miten sen voisi estää. Tai lähinnä kysymys kai kuuluu, miten malttaa itseä pysyä kauempana ❤.

Onni on ihana mies joka vie pienen puistoon ja mama saa levähtää - tältä näytti minun sunnuntain lepohetki ❤.

Viettäkää lupsakka sunnutai-ilta & pysykää terveinä!

Illan menovinkki täällä on mjukis-housut (pehmohousut?) ja Bridget Jones, joka tulee 5´selta klo 21.00 ;).

♥

Mind map

Olen se ihminen joka tykkää tehdä mind map -miellekarttoja, etenkin oman elämän ja urakehityksen kannalta. Paikallaan seisovassa elämäntilanteessa itselläni on välillä suunta hukassa. Koen vaikeaksi hahmottaa eri vaihtoehtoja, ja sitä mitä todella haluan. Toinen itselleni vaikea hahmottamisen paikka on silloin, kun koen että elämä ei ole ihan balanssissa. Tällöin on vaikea nähdä yksityiskohtia ja huomata mistä ongelmaa alkaisi purkamaan. Miellekartta on tällöin näppärä tapa hahmottaa kokonaisuus, ja siihen vaikuttavia yksityiskohtia.

Kaikessa tekemisessä minulle on tärkeää, että suunta on selvillä. Edes jonkinlainen suunta siitä mihin on matkalla. Äitiys on muuttanut arjen ja ajankäytön painopisteitä aika lailla, samoin kuin ajallista ajattelua muun muassa urakehityksestä. Niinpä innostuinkin tekemään mind mapin nykyisestä elämäntilanteestani, sekä itsestäni. Stockan syyskuun kuvasto kolahti sopivasti postilaatikkoon, ja leikkelin kuvastosta fiiliksen mukaan kuvia. Tein sen illalla Silkin mentyä nukkumaan, joten niillä uniaivoilla en edes jaksanut ajatella liikaa, vaan annoin mennä vaan :).

Seuraavaksi aloin kasaamaan kuvista kuviota, jossa minä olen keskellä ja minulle tärkeät asiat ovat ympärillä. Oikealle muodoistui vapaa-ajan minä, koti ja perhe. Matkustus osana arkea. Matkustus on siirtynyt keskiöstä pois, ja tällä hetkellä haaveilen perheen kanssa tehdyistä city-lomista ja risteilyistä. Siivoushullu ilmoittautuu, vaikka tänä päivänä aikaa siivoamiselle ei ole niin kuin ennen. Haaveissa on kuitenkin puhdas ja hyvältä tuoksuva koti ❤. Vasemmalle kasaantui erilaisia kuvia. Jouduin hetken pohtimaan, mitä niillä haen. Kauneus on alana osa urahaaveita, mutta enää en ole valmis myymään itseäni rahasta. Sen vuoksi sänky on työn kanssa samalla puolella. Balanssi, ja sen säilyttäminen on jaksamisen kannalta tärkeää. Sängyn päällä on avoimet ikkunat, joka kuvaa sitä että olen aina valmis uusille haasteille, jos ne ovat järkeviä.

Mind mapin keskelle muodostui sydän Finnairin ja Stockmannin ympärille. Molemmat yritykset ovat mielestäni pystyneet säilyttämään tietyn kilpailukyvyn ja kehittymään itsestä riippumattomista muutoksista huolimatta. Molemmilla yrityksillä on visio ja vahva usko tekemiseen. Mutta, ennen kaikkea molemmat näistä pystyvät tarjoamaan ainutkertaisen tunteen - tietyn elämyksen, jonka saadakseen on joko asioitava Stockmannila tai lennettävä Finnairilla. Se on mielestäni ihailtavaa, ja edellytys pinnalla pysymiselle.

Tästä mind mapista käy mainiosti ilmi mitä elämäni pitää sisällään, millaisista asioista haluan sen koostuvan ja mihin olen valmis käyttämään aikaani.

Suosittelen lämpöisesti kokeilemaan - saatat löytää itsestäsi uusia puolia ;).


♥

Raskaustotuuksia

Ihanaa sunnuntai-iltaa! Täällä on kulunut viikko vietetty Silkin flunssaa parannellessa. Taisi 1 -vuotisjuhlat olla aika voimia vievät ❤. Kotipäivien jälkeen leikkituokio tänään ystävän luona teki terää...myös äidille ;).

Yhden hengähdystauon viikolla tarjosi oma neuvolavisiitti. Masu kasvaa hyvää vauhtia, joskin sf-mitta oli hieman alle keskiarvokäyrän. Mukava nähdä seuraavalla neuvolakäynnillä, josko se nousisi käyrille - tässä vaiheessa en vielä ajatellut huolestua. Mitä raskauteen muuten tässä vaiheessa kuuluu? Niistä asioista voisi kirjoittaa pitkän listan, joita kropassa raskaudena aikana tapahtuu ja joita ei aikaisemmin edes tiennyt :). Koska kyseessä on raskaus numero 2., huomaan että moniin muutoksiin suhtautuu rennommin, eikä kaikesta huolestu. Se on oikeastaan aika helpottavaa ja ihanaa ❤.

Masu on jotenkin räjähtänyt parin kuluneen viikon aikana. Kesäaleista tekemäni raskauslöydöt eivät mahdukaan päälle, ja omat vaatteet alkavat kiristää. Aika siis siivota vaatekaappi ja nostaa raskausvaatteet käden ulottuville. On niin ihana tunne olla sopivissa vaatteissa, sen sijaan kuin kiskoa puseroita alaspäin, ja avata housun nappeja.

Samalla kun vatsan seutu kasvaa ja painopiste muuttuu eteen, huomaan huutavaa tarvetta jumpille. Pari kertaa viikossa on hyvä, oikeastaan omalla kohdallani minimi. Muutoin selkä, sekä lonkat sanovat sopimuksen irti ja tuntuu siltä että perus kotiaskareet eivät suju. Tekee hyvää siis kropan lisäksi myös sielulle ja mielelle. Muutoin olen saanut pidettyä baby brain -syndroomani kurissa. Mitä nyt pieniä räjähdyksiä tulee väsyneenä. Muuten vointi on ollut mitä mainioin, ja odottaminen on mukavaa ❤.

Seuraavaksi vuorossa on suihku ja hyvä asento sohvalta. Aloitimme eilen katsomaan leffaa, mutta nukahdimme Mikon kanssa molemmat sohvalle jo ennen kuin elokuva oli kunnolla alkanut. Hih, tänään on siis uusi yritys.

Väsyttävää iltaisin - sitä tämä ihana ja rakas odotus on.

Rakkaudesta räjähtänyt masu, ikuinen viimeinen "muuttoläjä", lattialla Silkin sandaali ja oven päällä verhotankoa odottava verho - hih, todellista elämää ❤.

♥

Unelmista totta!

Minun vuosi 2014 -postauksessa mietin omia tavoitteita ja haaveita tälle vuodelle. Samalla mainitsin että uskon siihen, että ääneen lausuttuna (minun tapauksessani kirjoitettuna) toiveilla ja tavoitteilla on tapana toteutua ❤.

Tässä oli minun lista:

❤ Aion tehdä vielä enemmän asioita joista nautin, mukaan lukien urheilu ja kirjojen lukeminen.

Olen lukenut seitsemän kirjaa, joka on enemmän kuin kolmena viime vuotena yhteensä, ja nyt on vasta elokuu! Lisäksi olen saanut hyvän treenirytmin, joka kattaa kaksi-kolme treenikertaa viikossa, sekä päivälenkit.

❤ Aion myös saada opintoni vihdoin pakettiin :).

Loppukevään tiimellyksessä sain rutistettua sekä opinnäytetyön, että liiketoimintasuunnitelman valmiiksi. Sanoinkin tällöin että pussaan itseäni olkapäälle, sillä olin niin ylpeä itsestäni! Olen vieläkin, sillä kiitettävin arvosanoin sain pakettiin kauneudenhoitoalan perustutkinnon. Opintojen suorittaminen aikuisiällä, ja vielä pienen lapsen ja muun työn ohella on iso saavutus :).

❤ Lisäksi aion päättää jatkanko blogia harrastemielessä, vai haluanko tältä myös jotakin muuta :).

Tämä on kohta johon en ole vielä ehtinyt keskittyä, onneksi vuotta on vielä jäljellä ;). Blogit ovat mielestäni loistava mahdollisuus oppia uutta ja kehittyä - tähän mielelläni jatkossa panostan.

Ja viimeiseksi toiveista suurin...

❤  Saada olla kotona syksyyn, ja saada Silkille sisarus. Haloo, universumi, kuuletko toiveeni ❤?!?

No haloo! Universumi kuuli! Saan olla kotona vielä vuoden 2016-2017 vaihteeseen! Ja kyllä, Silkille on tulossa sisarus ❤. Ehkäpä vielä tämän vuoden puolella, sillä laskettu aika on 29.12.2015.

Life is SO good!

♥

Hey Sailor!

Kaunista maanantaita! Elokuu lähestyy, tunsin sen tämän aamun kävelyllä koko kropassa. Ilmassa tuoksuu jälleen syystuoksut, ja ilma tuntuu...elokuiselta ;). Tuntuuko teistä jo tältä? Oikeastaan tykkään tästä tunteesta ❤. Siitä tunteesta, kun kesän jäljiltä alkaa kaivata tuttuja arkirutiineita ja harrastuksia. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa lähinnä liikuntaa, terveellisempää ruokavaliota ja aikaa blogin parissa. Tällä viikolla meillä on vielä muutamia kesäjuttuja jäljellä, muun muassa Tallinnan matka, joka jäi aikaisemmin tekemättä. Mutta muuten - elokuu, olen kynsiäni myöten valmis sinua varten ;)!

Tänä aamuna kynsilakan sävy vaihtui kesän korallisävyistä kypsempään punaiseen. Luin lakoista hauskan jutun yhdestä blogista, jossa pohdittiin kynsilakkojen värisävyn vaihtumista sesongin mukaan. Huomasin aamulla lakkaa valitessani, että teen itse tämän saman tiedostamattoman värinvaihdoksen. Syksyä kohti mentäessä palaan tummanpunaisiin ja ruskeisiin lakkasävyihin, kun kesällä mieluiten upotan kynteni koralliin. Jouluna palaan jälleen punaiseen, ja uutena vuotena ranskalaiseen tai glitteriin. Kevätauringon paistaessa kaivan pinkit kynsilakat kätköistään, ja jälleen kesää kohti mentäessä värisävyt muuttuvat oranssimmiksi. En ole koskaan pohtinut tätä aikaisemmin, mutta näköjään lakkavalitani ennakoivat tulevaa sesonkia ❤.

Lakkaan kynnet aina ennen tiskausta, jotta saan kynsinauhat puhtaaksi -  lakan sävy on Hey Sailor.

Mahtavaa viikonalkua teille!

♥

Aamut ovat parhaita

Harvinaista herkkua ovat nykyään ne aamut kun ehdin herätä meistä ensimmäisenä ja nousta ylös sängystä. Keittää kupin kahvia, selailla suosikkiblogit läpi ja heräillä rauhassa ennen kuin muu perhe nousee. Tänä aamuna sain nauttia aamuhetkeni rauhassa. Silkki heräsi vasta 9.45 :)! Pikkuisen kuume pysyi vihdoin ja viimein eilen illalla poissa. Kovan työn takana se olikin, sillä ilman lääkkeitä kuume nousi hetkessä yli 39 asteeseen. Nyt täällä touhuaa normaali virkeä pikku-peipponen. Tämä on hyvä aamu siis meille kaikille ❤.

Ihanaa viikonloppua!

♥