Pian ilmassa!

Täällä sitä taas liimataan tarroja lentokoneessa. Maximus nukkuu sylissä, ja konetta korjataan pienen sähkövian vuoksi. Mikolla on työmatka Vilnaan edessä, ja saimme yhdistettyä tähän pienen perheloman. Ihanaa! Pian lennetään ❤.

❤

Happy Thanksgiving!

Minun sähköpösti ja facebook tulvivat Black Friday -mainoksia. Tuntuu siltä, että tämä kauppapäivä on parissa vuodessa rantautunut rytinällä Suomeen. Sinänsä hassua, koska meillä ei juhlita kiitospäivää. Minun kalenterissani olisi kyllä tilaa kiitospäivälle ❤. Joulu tuntuu usein niin kiireiseltä ajanjaksolta kaikkine järjestelyineen, että melkein nautin enemmän joulun odotuksesta kuin itse juhlapyhästä. Kiitollisuuden aiheita on niin monia, että mielelläni kokoontuisin nämä mielessä lounaalle lähimpien kanssa. Ennen joulua. Ilman mitään ylimääräistä ❤.  Ehkä meillä juhlitaan ensi vuonna kiitospäivää alkajaisiksi perheen kesken.

Tänä vuonna Mikko oli työmatkalla, ja me muut lounastimme lihapullia perunamuusilla. Mikon työmatkat ovat välillä sellaisia päiviä, etten ennätä laittaa ruokaa. En ole suuri einesten ystävä, mutta Stockmannin Herkun lihapullat ja muusi maistuvat melkein kotona tehdyiltä. Ensi vuonna sitten kalkkuna!

Viimeisessä kuudessa vuodessa olisi paljon kiitettävää; kaksi ihanaa lasta, yksi ihana aviomies, ensimmäinen yhteinen koti Mikon kanssa Espoossa, oma talo (myös Espoossa), hyvässä kunnossa olevat neljä isovanhempaa, välittävät ystävät ja läheiset, Mikon ja minun mukavat työt, yhdessä tehdyt matkat, yhdessä kerätyt joka iltaiset lelut ja leivänmurut lattialta... kaikki. mikä tekee arjesta elämisen arvoisen ❤.

"When you love

what you have

you have everything

what you need"

❤

Maidolla?

Olen kahtena aamuna peräkkäin kaatanut jogurttia maidon sijasta kahvikuppiin... S -ryhmän maustamattoman jogurtti-purkin desing on kyllä täysin epäonnistunut ;). Onneksi meillä on kaksi jääkaappia, jotta pystyin siirtämään jogurtin mahdollisimman kauas maidoista. Ajattelin tehdä jo eilen niin, mutta totesin että eihän kukaan samaan halpaan kahta kertaa mene. Ja ja, täytyy käydä jatkossa aikaisemmin nukkumaan, että aamulla erottaa purkit toisistaan :). 

Niin tai näin, nämä pimeät aamut sekoittavat tämän mamman pään. Valkoisten päivien jälkeen tämä vuodenaika todellakin tuntuu taas rankalta. Onneksi näin joulun alla on paljon ohjelmaa tarjolla lapsille, joka piristää äitiäkin. Tänään meidän suunnitelmissa on suunnata pitkästä aikaa uimahalliin uimaan koko perheen voimin. Emme ole käyneet vauvauinnissa enää viime kevään jälkeen, joten uintireissut ovat jääneet harvoiksi. Ne ovat kuitenkin hetkiä, joista koko perhe nauttii, eikä kenenkään puhelin keskeytä vesileikkejä ❤.

Mukavaa päivää murut!

❤

Meidän matka

Eilen aamulla olimme ihanissa, lumissa maisemissa ja tänään jo vesisateessa. Meidän loma meni aivan liian nopeasti! Kävimme pulkkailemassa, rakensimme lumihevosia, ja askartelimme mummin kanssa. Matkan kohokohta taisi olla joulupukin luona vierailu, jolle Silkki kertoi hienosti, että on tullut Espoosta asti katsomaan pukkia. Ja hän on kaksi vuotta. Ja toivoo pukilta purkkeja (muovailuvahaa) ❤. Olin tosi yllättynyt siitä, ettei Silkki pelännyt joulupukkia. Hän lähinnä ihmetteli miksi pukilla oli niin suuret kengät :).

Lentomatkat menivät tosi hyvin, vaikka paluulento hieman viivästyi koneen juuttuessa lumikinokseen. Silkki luki turvaohjetta ensimmäiset kymmenen minuuttia, ja keskittyi sen jälkeen tarrojen liimaukseen ja eväiden syöntiin. Max puolestaan söi ja nukkui, sekä hääräsi kaikella minkä käsiinsä sai. Omasta puolestani tuli testattua, että valkoinen paita ja kaksi lasta, sekä suklaamuffinssi ja kahvi ovat huono yhdistelmä ;).

Tämä Bébé au lait´n imetyssuoja kulkee edelleen mukanani. Se on yksi parhaista vauva-ajan ostoistani! Riittävän iso suoja, joka antaa rauhaa ja yksityisyyttä ahtaissa tiloissa. Mama l❤ves!

Hehe, kuka sanoi että liikkuminen kahden lapsen kanssa on vaikeaa?! Se vaatii vain hiukan luovuutta ;)! Lentokentän "tuplarattaat" ❤.

❤

Lasten kanssa matkalla

Tiukka pakkausprojekti on nyt pulkassa, ja kassit ovat valmiina Rovaniemelle lähtöä varten. Ennen pakkasin viimeisiä vaatteita pyykkinarulta kun taksi kaartoi pihaan. Lasten kanssa matkustaminen on riittävän hikistä puuhaa ilman viime hetken kiirettä, joten nykyään pyrin saamaan laukut valmiiksi jo edellisenä iltana. Matka alkaa lasten kanssa jo koti-ovelta - joten hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ❤. 

Kaksi pikku apulaista olivat avuliaina pakkaamassa laukkuun omia tärkeitä tavaroitaan, ja samalla purkamassa kaikkea turhaa. Hehe, toivon vain että mitään oikeasti tärkeää ei päässyt livahtamaan pois laukusta valvovan silmäni ohi.

 

Meidän lento lähtee klo 13.15, joka on juuri sopiva päiväuniaika Maxille. Silkille on mukana uusi tarrakirja, sekä eväitä lentomatkaa varten. Luulen että näillä lentomatka sujuu ongelmitta.

Mukavaa päivää!

❤

Kerhotyttö

Kiva kuulla, että kerho sujuu noin ihanasti :) Miten toteutit tuon 3 viikon tutustumisen. Olitko itse mukana kerhossa osittain/kokonaan vai oliko Silkki lyhyempiä aikoja kerhossa?

Kiitos kaikille kysyneille, meillä on siis kerho lähtenyt sujumaan hyvin. Se on ollut kieltämättä helpotus minulle, mutta ennen kaikkea ilo Silkille itselleen ❤.

Meillä meni kolmisen viikkoa kauemmin kuin suurimmalla osalla kerholaisista totutella uuteen asiaan. Ensimmäisellä viikolla sovimme kerho-ohjaajien kanssa niin, että olin mukana kerhossa - mutta istuin taustalla. Aina kun Silkki haki minusta turvaa, ohjasin hänet lempeästi mutta päättäväisesti kerho-ohjaajien luo.

Seuraavilla viikoilla kehossa aloitettiin ulkoilu (kerho kestää kaksi tuntia, joista ensimmäinen tunti ulkoillaan ja toinen leikitään sisällä). Sovimme niin, että Silkki ulkoilee ja yrittää ulkoilun päätteeksi jatkaa sisälle leikkimään, mutta tulen varmuudeksi häntä hakemaan ensimmäisen tunnin päätteeksi. Itku tuli pienellä aina siinä kohtaa kun olisi pitänyt siirtyä sisälle leikkimään, ja hän palasi pari viikkoa kerhon ovelta kotiin. Lohdutin häntä aina, ja toistin niin monta kertaa kun tarvitsi, että; Ei haittaa jos itkettää, se menee ohi ja helpottaa. Ja kyllä sinä vielä onnistut. Kerhossa on tosi kivaa kun pääsee leikkimään... jne.

Kolmannen viikon jälkeen Silkki tuli jotenkin tutuksi kerhoilun kanssa, ja alkoi uskaltaa luottaa ohjaajiin. Hän uskaltautui menemään sisälle, ja ohjaajat antoivat hänen jäädä fiksusti istumaan eteiseen - kerhohuoneen ovi avoinna. Ohjaajat kävivät aina pienen hetken päästä kysymässä tulisiko myös Silkki leikkimään. Ja jossain kohtaa hän lopulta rohkeni. Ja voi sitä onnistumisen riemua, kun tulin häntä hakemaan. Silkki heittäytyi nauraen selälleen kerhon lattialle ❤. Hän oli niin onnellinen! Se oli hänelle valtava ponnistus, mutta itse hän lopulta rohkaistui kerhoilemaan kun aika teki tehtävänsä. En voisi olla ylpeämpi hänestä ❤.

Vauhdikas kuva, mutta niin on pieni kerhotyttökin ❤.

Silkki on luonteeltaan "ajattelija", ja luulen että sellaisen lapsen kohdalla uudet asiat vievät enemmän aikaa. Hänen täytyy omalla tavallaan rauhassa ymmärtää se mitä häneltä odotetaan, ja saada aikaa totutella uuteen asiaan. Henkilökohtaisesti en näe sitä ollenkaan huonona asiana, vaan päin vastoin  vahvuutena, sekä kykynä hahmottaa jo suuriakin kokonaisuuksia. Lapset ovat erilaisia ❤.

❤

Tähtiä, tähtiä, tähtiä!

Hmm. Ja minä kun luulin olevani ajoissa jouluostoksilla! Ikean joulukoristeet tulivat reilu viikko sitten myyntiin, ja ajoin heti lauantaiaamuna Ikeaan ostoksille. Olisin ostanut pari uutta isoa joulutähteä olohuoneen ikkunoita somistamaan, mutta "tähtilaatikot" olivat jo tyhjiä! Luminen sää on tainnut saada muutkin jouluintoilijat liikkeelle ajoissa ❤.  Jos kuitenkin haaveilet kauniista isoista joulutähdistä ikkunoihin, niin kannattaa suunnata Ikeaan heti tulevana perjantaina. Silloin näitä kauniita tähtiä saapuu lisää myyntiin, mutta kyselijöitä on ollut paljon, joten kannattaa olla nopea ❤.

Me olemme lähdössä minilomalle Rovaniemelle, joten meidän täytyy varmaan ajaa lauantaina kentältä suoraan Ikeaan ;)!

Olen muutaman ystävän kanssa etsinyt kaksivuotiaalle sopivaa joulukalenteria, joita on aika harvassa. Ikeaan oli tullut myyntiin kätevä joulupussi-kalenteri, jonne on kiireisenkin vanhemman helppo sujauttaa pieniä yllätyksiä lapselleen. Aika kiva ja helppo tapa tehdä omalle lapselleen sopiva kalenteri.

❤

Isänpäivä ♥

Tässä on meidän universumin supersankari ❤.

Meidän oma Kapteeni Amerikka, joka on vannoutunut huolehtimaan meistä. Hän on mies jolla on paljon supersankari -kykyjä. Hänellä on suuret halit ja hauskat leikit. Hän jaksaa kantaa perheen pienimpiä loputtomasti, ja poistaa pienet ja suuret murheet. Hän jaksaa naurattaa kun meitä muita jo väsyttää. Hän on minun mies, ja meidän isi. Tykkäämme sinusta kovasti!

Paljon onnea isi!

❤

Kuuntele, ymmärrä, kannusta.

Voi apua, miten voi olla mahdollista, että minun ihana kaksivuotias saa minut melkein suuttumaan 10 sekunnissa?! Ja seuraavassa kädenkäänteessä tuntemaan itseni typeräksi, hänen lohduteltua "äiti älä huoli turhasta, katso taivaan lintuja...".

Jos minun pitäisi kuvailla Silkkiä, sanoisin että hän on herkkä, huomaavainen, iloinen ja erittäin kiltti tyttö. Rauhallisempi kuin minä. Pidän häntä tosi ajattelevaisena ja järkevänä pienenä ihmisenä, vaikka ikää hänellä on vasta reilut kaksi vuotta. Silkki on mielellään avuksi, ja hänestä on tosi tärkeää kun pyydän häntä auttamaan joissakin omissa jutuissani, esimerkiksi hakemaan minulle jotain. Samalla kuitenkin koen, että meillä on tällä hetkellä haastava vaihe menossa siinä mielessä, kun en aina pysty täyttämään pienen omia toiveita. Esimerkiksi ottamaan syliin, juuri silloin kun hän haluaisi (usein Max on silloin sylissä) tai päästämään häntä ulkoilemaan ilman hanskoja. Silloin Silkki osaa heittäytyä todella yhteistyökyvyttömäksi. Usein saan hänet unohtamaan pettymyksen keksimällä muuta ajateltavaa (lue lupaan hänelle pastillin kun vaatteet ovat päällä...vuoden "äiti" ;)). Kuulostaako tutulta? Luulen että tämä on sitä uhmaikää parhaimmillaan.

Olen aika tiukka äiti. Tai sanotaanko että annan paljon vapauksia, mutta vain tiettyjen raamien sisällä. Annan Silkin valita ja ehdottaa itse mitä tekisimme, minkä kirjan lukisimme, mitä puetaan päälle jne... aina kun mahdollista. Mutta niin kuin kaikki tietävät, ulkoillessa on pakko huomioda sää, joka on taas vanhemman vastuulla. En tiedä mikä olisi kasvatuksellisesti oikein, valita helpoin ja yksinkertaisin vaihtoehto kun lasta keljuttaa? Vai pystyykö kaksivuotias ymmärtämään selitettyjä syy ja seuraus suhteita? Kuinka te olette toimineet?

Olisi niin ihanaa toimia oikein, ja kasvattaa lapsesta ennätys ajassa rajoja koettelevan uhmaiän ylittänyt kullannuppu. Tähän saakka olen yrittänyt luovia; kuuntelemalla, ymmärtämällä ja kannustamalla. Antamalla vastuuta, ja myös palautetta. Ja jos jokin asia on mennyt hankalaksi, olen antanut ko. asialle aikaa.

Jokainen mielipaha meillä aina halitaan ja suukotellaan unohdetuksi.

Ja tämän ihanuuden kanssa on hyviä hetkiä miljoona kertaa enemmän kuin haastavia ❤.

❤

Lämpöä talveen!

Tässä on meidän talvihaalarikattaus tälle talvelle. Silkillä on tanskalaisen merkin Mini A Ture´n toppahaalari, ja Maxilla toisen tanskalaisen merkin - Molo´n haalari. Ostin alunperin myös Silkille Molon puvun, mutta meidän pienelle vilukissalle se ei riittänytkään lämmikkeeksi asteiden mennessä miinukselle. On maailman tylsintä riisua viluinen lapsi ulkoilun päätteeksi, joten hankin samoin tein tämän toisen puvun. Mini A Ture on minulle uusi merkki, ja tämä on meille ensimmäinen vaate kyseiseltä merkiltä. Olen kuitenkin supertyytyväinen ostokseeni, sillä nyt meillä ulkoilee punaposkinen ja lämmin tyttö. Ostin Silkille koon 92 puvun, joka on merkitty kaksivuotiaan kooksi. Silkkis on aika hyvänkokoinen kaksivuotias, mutta ilokseni puku oli juuri sopiva. Lahkeensuissa olevat kumiresorit pitävät lahkeet hyvin paikallaan, ja liukas sisäpinta helpottaa liikkumista. Muhkean puvun alla emme ole vielä tarvinneet välikerrastoa, joka nopeuttaa pukemista huomattavasti kun puettavia on kaksi.

Max puolestaan on sellainen lämpöpatteri, että Molon puku on ollut hänelle juuri sopivan lämmin. Kuulin myös muutamalta äidiltä, että Pomp de Lux´in haalarit olisivat lämpöisiä haalareita viluisille lapsille, samoin kuin kotimaiset Reimatecin puvut ❤.

Mikä haalari teillä on pitänyt lapset lämpiminä talven pakkasilla?

❤

Jyrkänteen reunalla?

Millaiseen maailmaan heräsinkään tänä aamuna?! Olin niin varma siitä, että Hillary Clinton olisi voittanut yöhön saakka kestäneet vaalit - että minun on vaikea toipua Trumpin riemuvoitosta. Onhan Trump mittapuullani loistava liikemies ja hänen vaalikampanjanjassa myös tärkeitä teemoja, mutta se tapa millä hän on tuonut asioita esiin on ollut karkea ja tyly. Ennätin kuunnella alun Trumpin voiton jälkeisestä puheesta, ja mielestäni se kuulosti aivan eri miehen puheelta, joka jopa kehui Clintonia tekemästään kovasta työstä Yhdysvaltojen eteen. 

Ja ja, suurissa muutoksissa katse kannattaa usein suunnata eteenpäin. Kansa on puhunut, ja luulen heidän halunneen muutosta. En usko että Trump tulee todella tekemään mitään tyhmän harkitsematonta, jolla olisi Suomea tai muuta maailmaa koskettavaa vaikutusta. Ainakin toivon niin. Jos Trump ei pysty täyttämään Yhdysvaltain presidentin roolia, sen merkittävässä tehtävässä, en usko että siihen menee kauaa kun kansan kannatus alkaa rakoilla. Ihmiset toivovat pian paluuta turvalliseen ja toimivaan politiikkaan. Luulen niin :).

Mitä mieltä te olette tämän aamun uutisista?

❤

Talvi tuli Suomeen!

Talvi tuli Suomeen, ja meillä on edelleen terassikalusteet sekä grilli ulkona lumen alla...mutta niin ne taisivat olla myös viime vuonna. Vauhdikas syksy on siis takana :). Kaunis kiitos kaikille kuulumisia kysyneille; meille kuuluu pelkästään hyvää (jos ei lasketa mukaan lelutraktoriin kaatumista - löin pääni betoniseinään, tai piparkakkumuottiin astumista - josta on muistona tähden muotoiset roikkuvat nahkapalat kantapäässä). Seuraava kotiprojekti onkin lelujen säilöminen kauniisti sekä turvallisesti ❤.

Silkistä on kuoritunut syksyn aikana oikea helmi-kerholainen. Olen niin ylpeä hänestä, että näin pieni tyttö voitti pelkonsa. Kannustamisella ja etenemällä lapsentahtisesti, meidän pieni tyttö uskalsi kolmen viikon harjoittelun jälkeen itsenäisesti kerhoon. Taputan myös itseäni olkapäälle siitä, että jaksoin olla kannustava ja lohdutella sinnikkäästi vaikka jouduimme alkuun lähtemään kerhosta kesken pois. Se todellakin palkitsi, sillä nykyään meillä ikävöidään kerhoon jos se jostakin syystä jää välistä ❤.

Kiirettä syksyyn ovat myös tuoneet Mikon miljoona työmatkaa, sekä hänen aiottua aikaisempi valmistuminen koulusta. Nytkin Mikko istuu sohvalla hiomassa lopputyötä, ja minä taas vierashuoneessa oman koneen ääressä. Hehe, ja kyllä - edelleen tästä huolimatta meidän parisuhde voi hyvin ;). Yksi avain onneen on se, että kiireenkin keskellä minä haluan jutella kaikesta. Olen sitä mieltä, että perhe on kaikista tärkein tiimi ja voimavara, vaikka töissä tai koulussa olisikin tuulista ❤.

Tuulesta puheen ollen, meidän perheen uusi talviharrastus on pulkkailu. Toivottavasti te olette myös nauttineen lumisista keleistä. Suomi on niin kapea maa, että säärintamat saattavat vaihtua hetkessä. Täällä onkin siis otettu ilo irti näistä valoisista valkoisista päivistä.

Pikku-pulkkailijat. Maximuksen alle ei mahtunut enää karva pulkkaan. Mihin minun vauva katosi... :)!?

❤