Lisää lastenvaatteita!

Siis hyvät hyssykät miten ihanaa pitää vaatekutsut kotona. Saada ihana Shopping Advisor suoraan omaan olohuoneeseen kokonaisen kevät/kesä malliston kera. Miten helppoa ja kätevää se on aikataulullisesti. Etenkin näin lasten kanssa kotona ollessa. Tykkään myös hypistellä materiaaleja ja nähdä koot luonnossa, joten kotishoppailu toimii minulle paremmin kuin suoraan netistä tilaaminen. Miksei tällaisia kutsuja pidetä aikuisille ❤. Tuntuu että jokin radikaali raja on mennyt rikki, ja olen ihan tipahtanut kelkasta mitä kuuluisi olla päällä tänä keväänä tai kesänä, vaikka suuri muodin ja vaatteiden ystävä olenkin.

Tässä elämäntilanteessa käytän kaupoissa kulutetut minuutit mielelläni johonkin muuhun. Heh, ja nimenomaan minuutit sillä kahden lapsen kanssa shoppailu (joista toinen ei halua istua kärryissä) on minuuttipeliä. No mutta, ainakin Silkin vaatteiden osalta olen pelissä mukana, ja odottelen nyt POMPdeLUX´n pakettia kotiin ❤.

PS. Tällä kertaa olin hyvin järkevä ostoissani, eikä viimehetken repsahduksia tullut ;).

❤

Kevättä kupissa!

Oi, mikä aikaansaava ja mukava tunne. Juhlapyhät menevät aina ihan liian nopeaan, ja usein minusta tuntuu siltä, että juuri kun olen saanut koristeet esille ne pitääkin riisua. Tänä vuonna olen kuitenkin hyvin valmistautunut pääsiäiseen. Rairuohon laitoimme kasvamaan viime perjantaina oikein koko perheen voimin, ja tänään hankin Ikeasta pääsiäis-servetit. Pidän pääsiäisestä, sillä se on selvä kevään merkki!

Siemeniä kupissa, pöydällä, lattialla...ja sukkien mukana iloisesti ympäri taloa.

Silkki ja Max saivat molemmat omat rairuhokupit, jotka koristelemme tipuilla ja pääsiäismunilla heti kun ruoho on kasvanut. 

❤

Silkin kaapilla

Mietin tässä kuinka paljon vaatteita yksi taapero oikeastaan tarvitsee. Silkillä ja Maxilla on yksi normaalikokoinen kaappi jaettuna käytössään. Silkin vaatteet täyttävät kaapista kaksi laatikkoa ja rekin; yhdessä laatikossa on bodyt, paidat, legginsit ja housut, ja toisessa laatikossa sukat sekä yöpuvut. Tangolla roikkuu neuleet, neuletakit sekä mekot. Kauneimmat mekot ovat esillä erillisellä vaatepuulla.

Maxilla on käytössä vasta yksi laatikko ja pieni osa rekkiä. Kodinhoitohuoneessa hänellä on lisäksi kaksi pikkulaatikkoa, jossa toisessa ovat sukat ja toisessa yöpuvut. Yöpukuja molemmilla on yksi viikon jokaiselle päivälle, sillä niitä meillä vaihdetaan tiheään (sotkeutuu usein puurosta, hammastahnasta, marjoista hedelmistä...). Sama juttu bodyjen kanssa. Lisäksi Silkillä on kaksi paria samettihousuja, kaksi paria farkkuja, parit hyvät legginsit ja kolme paria joggereita (niitä "pehmohousuja"). Mekkoja on kolme juhlakäyttöön, sekä muutama siistimpi kerhoihin ja kylästelyyn. Lisäksi muutama neule, paksumpi pusero, neuletakki ja karvaliivi. Karvaliivi on tällä hetkellä Silkin oma suosikkivaate, ja se paritetaan usein pelkän vaipan kanssa. Hmm...

Pieneksi menneet vaatteet siirrän aika nopealla tahdilla kaapin ylähyllylle, niille varattuihin laatikoihin. Tarkoitus oli siirtää ne käyttöön seuraavalle vauvalle, mutta nyt on kiva hankkia vaihteeksi sinisiä vaateparsia Maxille. Joitain vaatteita olen antanut pois, ja työn alla on myös kirppispöydän täydentäminen lastenvaatekirpputorille. En muuten arvannutkaan miten haikeaa on laitella myyntiin kaikkein pienimpiä ja rakkaimpia vaatteita. Vaikeaa ja haikeaa. Mitä ihania muistoja yksi vaatekappale voi tuoda mieleen! Suuren tunnearvon omaavat vaatteet tietysti säilytin ❤. Mutta, koska pienet kasvavat nopeasti ja isompia vaatteita joutuu hankkimaan tiheään, niin päätin tehdä tilaa uusille vaatteille. Hinnoittelu on tosin vaikeaa tunnearvon omaavien vaatteiden kohdalla. Minulla taisi lipsahtaa pari tunnelisällä varustettua kappaletta myyntiin ensimmäisessä erässä.

Silkkiksen puolikas.

Vaatepaljoutta setviessäni totesin, että fiksumpaa olisi suunnitella etukäteen vaateostoja ja panostaa laatuun. Toki alkuun oli ihana ostaa pieniä suloisia vauvan vaatteita, ihan vain siitäkin syystä että se oli uutta ja mukavaa. Osa vaatteista kuitenkin on jäänyt käyttämättä väärän kokoarvion, ja vuodenaikojen vaihtelun vuoksi (nättiä toppahaalaria ei tarvittu juhannuksena, vaikka silloin viileää olikin). No mutta, onneksi on kirpparit ;).

Tätä rekkiä tyhjennetään usein omin pikkukätösin.

❤

Kallis peppu

No niin, nyt se on tehty. Sanoin salikorttini irti 13 vuoden uskollisen jäsenyyden jälkeen. Se oli minulle iso päätös sillä treenatessa on tullut purettua ilot ja surut, ja tehtyä oman elämän suuria päätöksiä. Olen liikkunut säännöllisesti 16 vuotiaasta lähtien. Heh, voisi luulla että näillä vuosilla sitä olisi tiukemmassa kunnossa, mutta rakastan ruokaa ja herkuttelua - joten se siitä. Minulla ei ole mitään suurempaa tavoitetta urheilussa. Lantio sekä rinnanympärys on saanut lisäsenttejä kahden raskauden myötä, ja mainitsinkin että koko 36 on iloisesti taakse jäänyttä elämää. Kokoon 38 olisi sen sijaan kiva mahtua. Sekä saada takapuoli takaisin! Taaperon ja vauvan kanssa arki on luonnostaan aktiivista, joten urheilusta ei sinänsä ole paniikkia. Silloin tällöin olisi kuitenkin mukava ehtiä hikoilla kunnolla, ja tuulettaa pääkoppaa.

Tähän aikaan vuodesta moni aloittaa kesäkuntoon dieetin, ja usein siihen kuuluu tietyistä ruoka-aineista kieltäytyminen. Omalla kohdallani ruoka-aineista kieltäytyminen ei kiinnosta ollenkaan. Jos kiellän jotakin itseltäni, haluan sitä vain entistä enemmän. Enkä oikeastaan muutenkaan usko siihen, että esimerkiksi gluteenin pois jättäminen korjaisi kaikki elimistön ongelmat. Mitä ruokaan yleisesti ottaen tulee, uskon että ruokavaliot ja ruuan määrä on yksilöllistä. Toisen ihmisen elimistö voi käyttää ruoka-aineet tehokkaammin edukseen kuin toisen, jolloin pienempi määrä riittää. Itse syön perus terveellisesti, ja syön todella harvoin eineksiä tai pikaruokaa (en pidä niiden mausta). Syön aika säännöllisesti kolme ateriaa päivässä, joten ruokaövereitä tulee harvoin. Välipalaherkku on banaani, ja totaalinen heikkous pullat ja suklaa. Suklaata syön usein...mutta en ahmi sitä, joten siitä en aio luopua. Pari palaa päivässä pitää mielen virkeänä ;).

Sen sijaan pidän fiiliksestä ja energiasta jonka liikunta tuo, joten liikunnan lisääminen on minun avain kiinteämpään ulkomuotoon. Pienten lasten kanssa omat vapaa-hetket tulee kuitenkin käytettyä usein johonkin muuhun kuin liikuntaan. Salille mennessä ajomatka, auton parkkeeraus ja muu siihen liittyvä venyttää minun 55 minuutin treenitunnista parituntisen. Olenkin siis miettinyt muita keinoja tuoda liikunta takaisin osaksi arkea. Yksi motivaatio-ajatus on se, että siinä missä ennen käytin 70 euroa kuussa salikorttiin (tänä vuonna se olisi ollut yli 80 euroa), voin nyt ostaa samalla rahalla alkajaiksiksi uudet lenkkarit tai kahvakuulan.

Ainakin virallinen kevätaurinko kannustaa ulkoilemaan. Kesä tule jo!

❤

Irtiotto vauvakuplasta

Se on hieno tunne kun huomaa uskaltaneensa jättää kodin turvallisen vauvakuplan taakseen, ja alkaneensa jälleen tavata ystäviä muuallakin kuin kotona, käydä taaperon harrastuksissa, kärryttelemässä sekä puistoissa. Alkuun ajattelin että kahden lapsen kanssa liikkuminen olisi hankalaa, mutta loppujen lopuksi se ei vaadi kuin hiukan enemmän aikaa sekä suunnitelmallisuutta. Mutta ei liikaa suunnitelmallisuutta, sillä lapset ovat petollisia ja asiat ei kuitenkaan mene niin kuin oli suunnitellut ;).

Tässä koottuna kuitenkin muutama vinkki joiden olen huomannut toimivan arjessa: Varaa riittävästi aikaa siihen, että olet valmiina lähtöön. Ainakin puolisen tuntia, jotta sinulla on riittävä marginaali aikaa imettää tai vaihtaa vaippaa. Käy hoitolaukun sisältö läpi vielä kerran ennen lähtöä, jotta kaikki tarvittava on mukana. Itselläni on jäänyt pari kertaa vauvan vaihtovaatteet kotiin, tietysti juuri silloin kun olisin niitä kipeiten kaivannut. Pidä tutti käden ulottuvilla, mikäli vauvasi syö sitä. Pue sellaiset vaatteet päällesi, joiden kanssa on helppo imettää, niin vältyt takeltelulta vaatteiden kanssa. Itselläni on mukana hoitolaukussa tämä imetyssuoja. Se on ollut kätevä ja kaunis apuväline kerhoissa, juhlissa, kylässä, kahviloissa, ja milloin missäkin olen halunnut imettää rauhassa. Kannattaa pitää huoli myös siitä, että on itse muistanut juoda ja syödä tarpeeksi. Nälkäisenä tai janoisena vauvan imettäminen voi olla haastavaa, ja jos siihen lisätään kiire niin stressitaso nousee varmasti. Luonnollisesti myös vauva huomaa tämän ja muuttuu helposti itkuiseksi. Joten pidä huoli myös omasta hyvinvoinnistasi. Kannattaa myös sanoa heille, joita olet tapaamassa, että on hankala sanoa aivan tarkkaa tapaamisaikaa, sillä lasten kanssa liikkuessa voi jotakin odottamatonta tapahtua ja usein tapahtuukin. Kaikki tämä voi kuulostaa hankalalta. Itse olen kuitenkin huomannut, että jokaisen kerran jälkeen lähteminen ja lasten kanssa liikkuminen sujuu helpommin. Joten ei muuta kuin rohkeasti liikkeelle yhden, kahden tai kolmen pienen kanssa. Se helpottaa. Lupaan sen ❤.

Lounastauko lattialla. Joskus on helpoin mennä sieltä missä aita on matalin :).

❤

Max ❤

Täällä vietettiin ystävänpäivää ihanien ja rentojen ristiäisten merkeissä. Pieni mies sai kasteessa nimen Max Arnold ❤. Lyhyt ja voimakas nimi Velkulle, joka jo odotusaikana tuntui pieneltä valaskalalta vatsassa. Arnold nimi tuli Mikolta, ja kauemmin blogiani seuranneet tietävät miksi. Max puolestaan on kaunis mahtinimi pienelle mahtimiehelle ❤.

Kastejuhlat vietimme kotona. Kahden lapsen kanssa se oli nappivalinta, vaikka juhlia edeltävänä iltana kiristelinkin hampaitani siivouksen ja viimeisten valmistelujen kanssa. Toisaalta, jotta juhlat onnistuvat tarvitaan siihen aina hitunen kiirettä, ainakin yksi särkynyt lasi, ja reveneet sukkahousut. Tai minun kohdallani tukisukkahousut kokoa 40, jotka eivät koosta huolimatta mahtuneet jalkaan. Kätevää huomata tämä sillä hetkellä kun kauppaan ei ole mitään mahdollisuutta ehtiä, pidennetyistä aukioloajoista huolimatta. Miten koon 36 naisesta tulee kahdessa vuodessa kokoa 40 oleva nainen...vauvat käyvät kalliiksi kun joka kerta saa uusia vaatekaapin. 

Ristiäiset olivat niin ihanat että en ole vieläkään raskinut siivota kastepöytää pois olohuoneesta. Täytyy nauttia siitä vielä yksi päivä. Eihän sitä koskaan tiedä koska seuraavan kerran saa tällaisia juhlia järjestää.

Tänään otettiin Maxin kanssa aamupäivä rennosti ja toivuttiin juhlista.

❤

Oh shit!

Tilaa kukat, soita Fazer, vie kastepuku pesulaan, kampaaja... Minun kalenteriviikko näyttää tältä. Sunnuntaina 14.2. vietämme Velkun kastejuhlia. Toivon niin ainakin ❤. Silkki on nimittäin saanut joko oksennustaudin, tai...hmm...kakkataudin. Olen innokkaasti yrittänyt houkutella Silkkiä potalle, ja eilen pikkuinen pitkästä aikaa melkein onnistui. Tuotos oli vain mennyt huomaamattani potan viereen. Laittelin pyykkejä samalla, ja ennen kuin ehdin paikalle nyrpisteli Silkki nenäänsä suunympärys ruskeana. Jep, sitäpä juuri...

Olin jo soittamassa myrkytyskeskukseen, mutta Mikko rauhoitteli että jokainen lapsi syö kakkaa elämänsä aikana. Toivon niin, sillä muuten koen epäonnistuneeni hetkellisesti äitinä...hih, vaikka salaa suklaanruskeasti hymyilevä prinsessa naurattikin.

Joka tapauksessa luonto ilmeisesti korjasi tilanteen, sillä yöllä Silkkis oksensi mahan tyhjäksi. Pyykkikone on ollut maman seurana koko aamun ja aamupäivän kerho jäi varmuuden vuoksi väliin. No mutta, elämässä sattuu ja tapahtuu. Ja jos tilanne korjaantuu pesukoneella, niin kovin pahasta tilanteesta ei voi olla kysymys. Minun potalle opettamis-innostus taisi kyllä laantua hetkeksi...

En olisi millään raaskinut purkaa Silkin vaaleanpunaisia nauhoja kastemekosta, mutta nyt on vaaleansinisten nauhojen vuoro ❤.

♥