Saada kaksi lasta lähekkäin ♥

Saan paljon kysymyksiä siitä, miltä tuntuu saada kaksi lasta näin lähekkäin. Olen myös saanut enemmän ystävällisiä varoituksia raskaasta alusta, kuin kuullut positiivisia kokemuksia kahden pienen lapsen kanssa vietetyistä alkumetreistä. Itse en kuitenkaan ole huolissani. Olen jo Silkin kanssa yllättynyt niin monta kertaa positiivisesti, että uskon että meillä tulee olemaan mukavaa myös kahden lapsen kanssa ensi vuoden alussa ❤.

Aikaisemmin luulin, että oman lapsen saaminen tuo tullessaan lähinnä vastuuta ruoka-ajoista, nukkumisesta ja vaipanvaihdosta. En tiennyt kuinka paljon iloa ja naurua pikkuinen tuo myös tullessaan. Silkki oppii jatkuvasti uusia asioita, joista iloitsemme yhdessä. Hän rakastaa hassuttelua ja nauramista, ja tuo mukanaan hauskoja kommelluksia joita pikkuisen kanssa väistämättä tulee. En todellakaan tiennyt että taaperon kanssa voi olla näin hauskaa.

Ensimmäinen raskauteni ja synnytys menivät tosi helposti. Sen vuoksi koin olevani melko nopeasti valmis uuteen raskauteen. Se myös sopi minun ja Mikon ajatusmaailmaan siitä, että halusimme saada Silkille oman tukipilarin ja leikkikaverin hänen elämään.

Ensimmäisen raskauden aikana olin huolissani pienistä asioista, joita nyt toisen raskauden kohdalla en ole edes ajatellut. Eli sinänsä tämä toinen raskaus on ollut paljon rennompi. Toki oma lepääminen on välillä jäänyt heikommaksi, mutta sekin on lähinnä ollut oma valinta. Esimerkiksi Silkin päiväunien aikaan ehtisin ihan hyvin levätä, mutta välillä on mukava puuhailla jotakin muuta (kuten nyt ;)). Syömisen suhteen olen ottanut myös rennommin. Olen syönyt melkein kaikkea mitä mieli tekee. Välillä se on ollut vihanneslautanen, mutta aika usein myös ihanan rasvainen pizza - Mikko tekee ihan liian hyvää pizzaa ❤! Syömisessä minusta on tärkeintä, että masussa kasvava pikkuinen saa riittävästi ravintoa.

Liikunnasta pystyin pitämään paremmin kiinni Silkkiä odottaessa. Olen lapsuudessani kaatunut rullaluistimilla, ja telonut toisen polveni. Joten sen kanssa on jaksettava kyykätä myös salilla. Onneksi pidän tosi paljon liikunnasta, ja sen tuomasta omasta ajasta. Tämän raskauden aikana ehdin entisen kolmen kerran sijasta, vain pari kertaa viikossa jumpalle. Se onneksi riittää sekä mielelle, että kropalle.

Näin kolmekymppisenä koen myös olevani juuri oikeassa iässä. On ihanaa kun ympärillä on ystäviä samassa elämäntilanteessa. Koen myös olevani vielä hyvinkin nuori ja virkeä, vaikka valvottuja öitä välillä tulee, mutta energiaa lapsen kanssa puuhailuun riittää. Välillä huomaan myös ajattelevani, että jos olisin tiennyt lasten kanssa olevan näin hauskaa, niin olisin ihan hyvin voinut haaveilla heistä aikaisemminkin. 2 + 2, olisi ollut kiva saldo, jos näiden parien kanssa olisi muutama vuosi kunnolla väliä. Toisaalta koen edelleen olevani riittävän nuori... ;).

Ennen kaikkea minun ohjeeni lapsia näin lähekkäin suunnitteleville on asettaa omaa rimaa alemmaksi. Raskaus ja äitiys ovat ainakin omalla kohdallani muokanneet persoonaa. Ne ovat tuoneet tiettyä rauhallisuutta ja halua nauttia ajasta oman perheen kanssa. Mielestäni kaikki se mitä muut tekee, sosiaalisuus, ja yhteiskunnan paine olla tietynlainen äiti tai isä voi unohtaa. Parasta on tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee ja kokee. Sanoisinkin ohjeeksi että, unohda kaikki vaatimukset ja nauti vanhemmuudesta. Saat siitä varmasti paljon enemmän irti näin. Toinen ohje on suukottaa myös puolisoa. Pikkuisen kanssa läheisyyskiintiö tulee nopeasti täyteen ja puoliso voi jäädä vähemmälle. Se rakkaus kuitenkin mikä vanhempien välillä on, heijastuu suoraan lapseen, joten hän ei jää mistään paitsi vaikka välillä olisikin ns. kakkonen. Niin kamalalta kuin se voi jolle kuille kuulostaakin. Näin sanoi meille pappi Silkin ristiäisissä, ja saman hän sanoi myös viime sunnuntaina ystävillemme. Allekirjoitan täysin ❤.

Kuva Sakari Röyskö.

♥

Me odotamme vauvaa!

Kiitos miljoonasti ihanista onnitteluistanne! Suuret kiitokset ❤. Me tosiaan odotamme toista lastamme! Tämä on niin suuri juttu meille, ja olemme niin iloisia ja onnellisia uudesta tulokkaasta. Halusimme alkuun nauttia suuresta uutisesta vain itse ja kerroimme perheillemme vasta ensimmäisen ultran jälkeen. Halusin myös tiedottaa asiasta ensin työnantajaani, sekä muita tärkeitä tahoja ennen kuin päätin kertoa blogin puolella. Nyt kun masu alkaa jo näkyä, ei asiaa voi enään piilotella :).

Olemme nyt puolivälissä raskautta, ensi viikolla tulee viikko 20. täyteen. Uuden pienokaisen pitäisi syntyä 29. päivä joulukuuta. Silkin ja vauvan väliin tulee siis vajaat 17 kuukautta. Se on aika tiivis aikataulu, mutta on myös tosi ihana saada lapset näin lähekkäin. Itselläni vuosia sisaruksiini on yli kymmenen ja Mikolla ei ole sisaruksia, joten olemme niin onnellisia että voimme pian sanoa olevamme kahden lapsen vanhempia.

Miten viikot ovat sitten tähän saakka menneet? Voin sanoa, että raskaudet eroavat aika paljon toisistaan.

Silkin kohdalla:

❤ en potenut juurikaan huonoa oloa, eikä pahoinvointia ollut

❤ en väsynyt, vaan päin vastoin koin saaneeni uutta energiaa

❤ nukuin yöni tosi hyvin

❤ mielitekoni oli lähinnää raikkaat mehut ja hedelmät

Uuden vauvan kohdalla:

❤ alkuraskauden etova olo oli aika kauhea. Hyvä kun sain lämitettyä Silkille ruokaa, sillä kaikki ruoka ja ruoan laitto saivat etovan olon aikaiseksi.

❤ väsymys iski iltapäivisin, ja oli ihan valmis nukkumaan jo ilta kahdeksalta!

❤ ainoa mitä sain alkuun alas olivat tuoremehut ja McDonald´sin chicken wrapit. Kahvia en pystynyt juomaan, vasta kuin viikolta 13. eteenpäin.

Onneksi nyt on olotila helpottanut. Mikään ei enään ällötä, ja vireystasokin on palautunut lähelle normaalia. Silkki pitää huolen, että meillä herätään kukonlaulun aikaan, joten pientä väsymystä on iltaisin sen puolesta ilmassa. Yksi suuri ero on myös istukan sijainti. Silkin kohdalla se oli takana, ja tunsin pienen liikkeet jo todella aikaisessa vaiheessa. Tämän uuden vauvan kohdalla istukka on edessä, ja alan vasta nyt tuntea liikkeitä. Olen odottanut sitä todella kovasti ❤.

Isosisko ❤!

Olimme Silkin kanssa viime viikolla, Mikon työmatkalla mukana Turussa. Silkki näki ensimmäistä kertaa nuken hotellin leikkihuoneessa. Olin pakahtua onnesta, sillä pikku-neiti haki nuken tomerasti kärrystä, puristi rintaansa vasten ja kuljetti mukana leikeissä. Voiko hellyyttävämpää olla. Silkistä tulee maailman paras isosisko ❤.

Mama ja Silkki Turussa - ensimmäinen mammaostos päällä, H&M:n alesta löydetty mamamekko.

♥

Unelmista totta!

Minun vuosi 2014 -postauksessa mietin omia tavoitteita ja haaveita tälle vuodelle. Samalla mainitsin että uskon siihen, että ääneen lausuttuna (minun tapauksessani kirjoitettuna) toiveilla ja tavoitteilla on tapana toteutua ❤.

Tässä oli minun lista:

❤ Aion tehdä vielä enemmän asioita joista nautin, mukaan lukien urheilu ja kirjojen lukeminen.

Olen lukenut seitsemän kirjaa, joka on enemmän kuin kolmena viime vuotena yhteensä, ja nyt on vasta elokuu! Lisäksi olen saanut hyvän treenirytmin, joka kattaa kaksi-kolme treenikertaa viikossa, sekä päivälenkit.

❤ Aion myös saada opintoni vihdoin pakettiin :).

Loppukevään tiimellyksessä sain rutistettua sekä opinnäytetyön, että liiketoimintasuunnitelman valmiiksi. Sanoinkin tällöin että pussaan itseäni olkapäälle, sillä olin niin ylpeä itsestäni! Olen vieläkin, sillä kiitettävin arvosanoin sain pakettiin kauneudenhoitoalan perustutkinnon. Opintojen suorittaminen aikuisiällä, ja vielä pienen lapsen ja muun työn ohella on iso saavutus :).

❤ Lisäksi aion päättää jatkanko blogia harrastemielessä, vai haluanko tältä myös jotakin muuta :).

Tämä on kohta johon en ole vielä ehtinyt keskittyä, onneksi vuotta on vielä jäljellä ;). Blogit ovat mielestäni loistava mahdollisuus oppia uutta ja kehittyä - tähän mielelläni jatkossa panostan.

Ja viimeiseksi toiveista suurin...

❤  Saada olla kotona syksyyn, ja saada Silkille sisarus. Haloo, universumi, kuuletko toiveeni ❤?!?

No haloo! Universumi kuuli! Saan olla kotona vielä vuoden 2016-2017 vaihteeseen! Ja kyllä, Silkille on tulossa sisarus ❤. Ehkäpä vielä tämän vuoden puolella, sillä laskettu aika on 29.12.2015.

Life is SO good!

♥

Kevättä rinnassa

Nyt on just se hetki vuodesta kun keväinen raitakuume nousee. En tiedä mikä siinä on, mutta joka ikinen kevät sini-valkoraidallinen kuume nostaa päätään. Tänä vuonna bleiserin muodossa :). Kävin perjantaina piipahtamassa ystävän ja Isabelien (ensimmäinen kaima ❤) kanssa Itäkeskuksessa. Laskin juuri etten ole käynyt kyseisessä kauppakeskuksessa kahdeksaan vuoteen! Pieniä ennakkoluuloja oli, mutta ne sulivat jo ovella pois. Uusitusta kauppakeskuksesta jäi mieleen tosi fressi vaikutelma, hyvät kaupat ja kiva tunnelma. Erittäin mukava paikka viettää päivää jos taivaalta tulee "kissoja ja koiria". Kävimme perinteisesti myös hengittämässä Stockmannia. Siellä on vain se oma tuoksunsa, jota on päästävä aika ajoin hengittämään. Ehkä siinä piilee hieman suuren maailman tuntua, jota ei muista tavarataloista saa. Mama l❤ves!

Bleiseri Stockmannin Vero Modasta, joka on just sopivan paksuista trikoota toimiakseen keväällä takin alla, tai lämpöisinä päivinä takkina.

PS. Sopii myös pitkäkätisille, jouduin rullaamaan omia hihoja ;).

♥

Perfect jeans

Nyt kuulkaas kelpaa pyllistellä. Pikkuisen perässä kyykätessä, olen joutunut välillä tukaliin tilanteisiin matalavyötäröisten housujen kanssa. Tästä tuskastuneena säntäsin piiitkästä aikaa Gina Tricot -myymälään, ja löysin kuin löysinkin rekistä Molly-farkut. Täydellisen väriset, istuvat, ja joustavat farkut vauvan perässä konttailuun! Vyötärö on niin korkea, että sen alle jää sopivasti post-vauvamaha, jos sellaisen omaat ;). Mama so l❤ves!

Farkut on kapealahkeiset, mikä sopii hyvin minun käyttöön, koska kuljen useimmiten saappaissa. Täytyy varmaan päivittää housuvarastoja, sillä kuulemma Roomassa jo lahkeet liehuvat. Mitä italialaiset edellä, sitä muu maailma perässä ;).

Highwaist & superstretch!

Näyttää jopa hoikalta kun kiipistelee ;)!

Kyykistelkäähän kunnialla mamat!

♥

Onko sulla koskaan huonoa päivää?

Kysyi ystäväni puhelimessa muutama päivä sitten. Täytyy sanoa, että todella harvoin, mutta eilisestä meinasi tulla sellainen. Olen maanantai-fani, kuten olen kertonut. Teen usein edellisen viikon rästihommat maanantaisin pois, jotta saan startattua uuden viikon kivasti. Eilen kuitenkin jäin heti aamulla päivärytmistä jälkeen, sillä katsoin aamukahvin äärellä Yle Fem -kanavaa ja elin tietysti Ruotsin ajassa. Tarkoitus oli kirjoittaa nopeasti kiva teksti blogiin, mutta jäin tuijottamaan keittiökaappivalikoimia, johon upposi Silkin päiväunet - ja mahdollinen aika.

Olin ajatellut olla kätevä emäntä ja tehdä itse joulukortit. Mutta, koska aikataulu petti, niin en ennättänyt ajoissa valokuvaliikkeeseen teettämään valokuvia, joten klikkasin joulukortit kotiin Vistaprintilta.

Silkin vauvauintiin ehdimme sentään sopivasti, vaikka vettä satoi kaatamalla ja liikenne seisoi. Silkin hymy oli kuitenkin kuin pienellä Naantalin auringolla, kun hän tajusi, että nyt mennään uimaan. Siihen tyssäsi kiire ja hampaiden kiristys ❤. Hetki Silkin kanssa lämpöisessä vedessä oli vesiterapiaa molemmille. Lisäilona meillä oli mukana Silkin serkku kun isä-pappa oli jälleen työreissulla.

Kotimatkalla Silkki nukkui niin tyytyväisenä turvakaukalossa, että ajattelin ehtiväni hyvin kauppaan, ilman että Silkki herää. Nälkä taisi kuitenkin yllättää pikkuisen, ja koko Prisma kaikui kun Silkki heräsi nälkäisenä. Hohhoijaa, sinne jäi torttutaikinat ja vessapaperit hyllylle, kun meillä tuli kiirus kotiin. Ajattelin kotimatkalla, että päin pyrstöä meni se kauppareissu, mutta itsepähän sinne menin. Illalla Silkin ihanat kummit sattuivat piipahtamaan jäätelöiden kera visiitillä, ja niinkin pieni juttu pelasti illan.

Minulla on harvoin huonoa päivää, ainakaan niin että se näkyisi päällepäin. Hetkiä kyllä, joilloin tulee kiire, tai asiat ei mene ihan suunnitelmien mukaan, ja usein muutama valittu sananen tulee silloin jupistua. Tosin nykyään sensuroituna, jottei Silkki opi rumia sanoja ;).

Eräässä mamma-lehdessä juuri puhuttiin siitä kuinka äidit sensuroivat arkipäiviänsä, ja siloittelevat pintaa, eikä kukaan kerro todellisuutta siitä, ettei arki vauvan kanssa ole aina "ruusuilla tanssimista". Eilen pohdin ajattelenko noin. Minulla ei ole ideaalia kuvaa äitiydestä, jota pyrkisin täyttämään. Kaikkien ohjeiden ja neuvojen keskellä pyrin keskittymään omaan vauvaani, ja kuuntelemaan ja tarkkailemaan häntä. Ihmiset mielellään neuvovat ja jakavat ohjeita, mutta mielestäni kaikki vauvat ovat yksilöitä. Toki ohjeita voi aina kuunnella, ja poimia sieltä vain ne jutut, jotka sopivat omaan maailmankuvaan ja vauvaan. Toisen vauvan unirytmi, tai ruokailurytmi ei kuitenkaan välttämättä toimi meillä ollenkaan. Voin toki ohjata Silkkiä jonkin verran tiettyyn rytmiin, ja asettaa hänelle tietyt linjaukset, esimerkiksi menemme rauhoittumaan unille tiettyyn aikaan. Mutta en voi pakottaa häntä nukkumaan täysiä öitä tai heräämään kello yhdeksän joka aamu. Toisen ideaali kuva ei toimi meillä, ja se vain on niin.

Juuri nyt Silkki saa ensimmäisiä hampaita ja heräilee tiheämpään öisin. Onhan se vähän tylsä herätä kesken omien makeiden unien, ja voisihan sitä surkutella katkonaisia öitä. Mutta, koska se ei muuta sitä faktaa, että Silkki herää kuitenkin, niin parasta vain alkaa tykkäämään yöheräilyistä :). Eilinen leipominen jäi, ja samoin vessapaperiksi joutuivat kelpaamaan meidän servetit. Sellaista se on, elämä. Minusta Silkki on edelleen paras lahja, jonka olemme miehen kanssa saaneet. Meillä on superkivaa keskenämme. En vertaa elämääni kenenkään muun kanssa, ja vaikka välillä menee pieleen, niin se ei pilaa minun päivää. Kaikelle voi nauraa, sillekin, että välillä mennä viipottaa kakkaviiru nenässä, eikä itsellä ole hajuakaan siitä, miten se on siihen päätynyt ;). Minun vauva-arki on ruusuilla tanssimista, kaikkine piikkeineen, ja ne piikit on ihan ok. Luulen että tyytyväisimpiä ovat juuri ne ihmiset, äidit, jotka eivät edes yritä pyrkiä ideaali-äitiyteen, mitä se nyt kullekin tarkoittaa, vaan nauttivat hetkestä, ja pystyvät ennen kaikkea elämään juuri tässä hetkessä.

Vauvat ovat erilaisia, ja vanhemmat ovat erilaisia. Vanhemmuus on uusi tilanne, ja siihen menee aikaa, että sen sisäistää. Vanhemmuus on matka, ja matkoilla sattuu ja tapahtuu. Nauti sinun matkasta, ja pidä pilkettä silmäkulmassa. Luota itseesi vanhempana, sillä sinä tunnet vauvasi parhaiten. Ja kun kaikki menee päin hanuria, niin muistuta itseäsi, että tämä on vain hetki minun elämästäni. Ensi viikolla kaikki voi olla jo toisin. Ja jos silti menee päin hanuria, niin anna mennä ja kilauta ystävälle, yleensä se saa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Ja kyllä, minulla oli eilen huono päivä,

mutta sekin oli niillä kuuluisilla kukilla tanssimista ;).

Kaksi väsynyttä shoppailijaa, Se kakkaviiruinen ja Silkki ❤

♥

Ensimmäiset viikot

Täällä ollaan oltu vanhempia jo melkein kaksi viikkoa! Pikkuhiljaa alkaa tottua ajatukseen, että meidän pikku perheeseen on liittynyt uusi jäsen. Kun tulimme sairaalasta kotiin ja avasimme meidän ulko-oven, jäimme miehen kanssa seisomaan molemmat ovelle ja tuijottamaan sisään. Jälkeenpäin juteltuamme olimme molemmat miettineet samaa; meidän koti näytti Avotakan numerosta repäistyltä kahden nuoren ihmisen kodilta, eikä olleenkaan vauva-kodilta. Nyt voin kuitenkin kertoa, että meidän koti näyttää enemmän pyykkituvalta kuin "mainoskuvalta" :)

Viimeisiin viikkoihin on opittu paljon uutta. Aluksi tuntui että vaipanvaihtoon todellakin tarvitaan kaksi ihmistä! Toinen avaa kylppärin oven, laittaa veden valumaan ja etsii puhtaan vaipan valmiiksi, ja toinen kantaa vauvaa. Nyt homma hoituu jo melkein yhdellä kädellä ;)

Silkistä on ollut niin paljon iloa, että onnenhetkiä on ollut useita. Musertavinta on kun hän itkee, eikä tiedä kuinka lohduttaisi. Siihen olemme tosin kehittäneet oman pikku rutiinin. 1. ensin katsotaan vaippa 2. kokeillaan onko nälkä 3. kokeillaan onko liian kuuma tai kylmä 4. pussataan ja paijataan (yleensä tässä kohtaa helpottaa ❤ ) 5. kävellään ja "lennetään", joku näistä toimii aina!

Aamut ovat parhautta. Silkki nukkuu omassa pinnasängyssä, mutta aamulla otamme hänet aina viereen paijattavaksi. Useimmiten toinen meistä on tehnyt aamupalaa sillä aikaa kun toinen on leikkinyt pienen kanssa, ja kantanut aamupala-tarjottimen sänkyyn. Mama l❤ves, voisipa tällaiset aamut jatkua ikuisesti!

Uusia tilanteita tulee jatkuvasti, mutta aika nopeasti sitä oppii luovimaan, ja joskus on vain mentävä sieltä mistä aita on matalin. Jouduin eilen istumaan wc-pöntöllä imettämässä Silkkiä (oh dear), onneksi hän ei siitä häiriintynyt, joten mammakin päätti ottaa löysin rantein. Ei muuten, mutta olimme tuttavapariskunnan häissä ja samalla kuuntelin vessassa morsiammen isän puhetta - joka oli muuten hyvä puhe :)!

Pyrimme myös luomaan miehen kanssa toisillemme pieniä omia hetkiä. Mies kävi tänään lenkillä ja minä taas puolestaan sain omaa aikaa kotona ja ennätin pitää jälleen jooga-tuokion. Molemmille pienet omat hetket tekevät hyvää. Helposti varmasti tulisi tunne olla "lukittuna" kotona pienen vauvan kanssa. Itse olen iloinen siitä, että onnistun kääntämään sellaiset tunteet nautinnoksi ja kävelylenkki tai puhelinsoitto ystävälle vie ajatukset tarvittaessa pois sellaisesta.

Tiivistettynä siis, ensimmäiset viikot ovat olleet mahtavia! Jos sanoisin että elämä ei ole muuttunut, valehtelisin. Elämä on muuttunut todella paljon, mutta parempaan. Kaikkeen menee kieltämättä enemmän aikaa ja pikkuisen ruoka-ajat ja uniajat määräävät tällä hetkellä tahdin. Esimerkkinä - suihkuun saattaa ehtiä kunnolla tai sitten sieltä saa kiirehtiä kesken pois ;) Siitä voisi valittaa, tai sitten tästäkin muutoksesta voi päättää nauttia, itse valitsin jälkimmäisen :) Täytyy vain mukautua tilanteeseen, sillä Silkki on näin pieni niin ohikiitävän lyhyen hetken, eikä näitä päiviä saa koskaan takaisin.

Terkkuja siis edelleen vaaleanpunaisen hattaran päältä!

♥

Sateisen päivän iloja!

Tänä aamuna tuli sen verran kiirus töihin, että päälle sujahti miehen farkkupaita, joka toimitti farkkutunikan sijaa minulle. Masun päälle meni mukavasti vielä vyö, jolla kuroin kokonaisuuden yhteen ja vyö katkaisi hiukan linjaa - mitä nyt ihastuttavan päärynäni kanssa voi aikaan saada ;) Aika kiva päällä, ainakin erittäin mukava :) Mukavuus tuleekin tällä hetkellä ykkosenä.

Odotuksen aikana olen iloisesti vain ihastellut kertyviä kiloja, sekä vaa´alla, että peilikuvasta. Ihanan vapauttavaa näin naisen elämässä kun ei tarvitse pohtia vatsamakkaroita. Toki peppu ja reidetkin ovat saaneet osansa, ainakin minun vartalossa, mutta kuulemma imetys on tehokas apu palautumiseen. Onneksi myös liikunta on luontainen osa elämääni, joten viihdyn hyvin lenkkipoluilla ja jumppasalilla päärynänikin kanssa ja kärrylenkeillä varmasti pikkuisen ollessa jo menossa mukana :)

Luulin että olisin ottanut suurempaa stressiä myös ihon venymisestä. Hyvällä hoidolla masun iho on pysynyt kimmoisana, joten toivotaan että joustava iho myös palautuu mukavasti. Perusniksini tähän ovat olleet ihon säännöllinen kuorinta ja Clarinsin Tonic Body Treatment -öljy, jonka olen levittänyt masulle ja reisille suihkun jälkeen. Oikeastaan odotan aina hetken ennenkuin levitän öljyn, sillä ihon fysiologian kannalta imeytyminen on tehokkaampaa kunnolla kuivanneelle iholle, vaikka usein toisin neuvotaan...

Tässä tämän mamman "oppaat" vauvanhoitoon ;) Ei vainkaan, vaan ihanaa kevyttä luettavaa mammailun lomassa! Sophie Kinsellan kirja - Himoshoppaaja ja vauva oli niin hersyvä, että hihittelin itsekseni sitä lukiessani. Kirja - Kuinka kasvattaa bébé, ei varmaan esittelyjä kaipaa, sillä sitä taidettiin hehkuttaa niin monessa mediassa jo viime kesän alla, että kirja on monelle varmasti tuttu. Ellei, niin kirjasta saa kivan eurooppalaisen (ranskalaisen) vertailunkuvan bébén hoitoon. Ostin sen itse asiassa jo viime kesänä ystävän suosituksesta.

Jetlagissa kirja on lahja eräältä toimittajalta, siitä tunteesta onkin hyviä omakohtaisia kokemuksia! Oijoi, kuvitelkaa pitkä kaukolento ja siihen alle "hyvin" nukuttu yö, joka taisikin olla päivä Suomen aikaa... Niitäkin päiviä varmasti tulee kun oma sänky houkuttaisi enemmän kuin mikään muu, mutta täytyy muistaa, että pienetkin ovat pieniä vain hetken ☕ 

Perhevalmennus tunnelmia

Meillä oli maanantai-iltana ensimmäinen perhevalmennus, aiheena synnytys ja kivunlievitys. Meitä oli aika iso ryhmä koolla, arviolta ehkä 26 henkeä, jos ei lähempänä kolmeakymmentäkin. Suuri ryhmä oli kuitenkin jaettu mukavasti pienempiin ryhmiin, joissa oli kiva keskustella eri aiheista, ennenkuin ne purettiin kaikille. Paljon erilaisia mammoja masuineen sekä pappoja koolla siis, mutta oli meillä kaikilla jotain yhteistäkin - kaikille oli esikoinen tulossa ja laskettu aika joko heinäkuun lopulla tai elokuussa. Eräällä toisella mammalla meidän ryhmästä oli jopa sama laskettuaika kuin minulla, 21.8. ☕ 

Suuhygienistiosio alkuun oli tosi mielenkiintoinen, sillä en ollut ajatellutkaan, että kun pikkuinen on saanut ensimmäisen hampaansa, niin esimerkiksi yöllä syöttäessä siihen yhteenkin pikku hampaaseen tarttuu sokereita ja bakteereita, jotka voivat aiheuttaa reikiä. Yhdenkin hampaan harjaus ja hoitaminen on siis täkeää :)  Sekä tietysti tulee huolehtia omat hampaat kuntoon ennenkuin pieni syntyy, jotta voi suukotella häntä huoletta. Hammaslääkäriaika onkin jo sekä mammalle, että papalle bookattuna.

Mitä synnytykseen ja kivunlievitykseen tuli...hmm... En ehkä itse olisi vielä ollut valmis pohtimaan näitä asioita. Tai tunnustetaan, että olen tietoisesti siirtänyt ne tuonnemmaksi. Tuntuu, että tässä kohtaa odotusta kaikki on vielä niin mukavaa, mikään ei paina tai kiristä, mihinkään ei satu ja nukkuakin on saanut rauhassa. Minulla ei oikeastaan ole ollut vielä mitään tarvetta saada bebeä ulos masusta, edes ajatuksissa, ja olisin mielelläni pysynyt "vaaleanpunaisessa kuplassani" vielä vähän aikaa :)

Pikku-ihana täytti eilen 26 viikkoa!

Mammavaatteet ovat supermukavia ja niiden kanssa on kiva viillettää masu pystyssä. Täytyy tunnustaa, että olen "pikkuisen ylpeä" masustani ja pienestä ihmeestä, jonka olemme saamassa. Pieni-ihminen ei ole itsestään selvyys, vaan rakas kallis lahja ☕  Alkuraskauden verenvuodot pelästytti sen verran, että odotusaikaakaan en pidä itsestään selvyytenä, vaan moni asia voi mennä senkin aikana vikaan. Sen vuoksi olenkin varmaan vain keskittynyt nauttimaan joka hetkestä. Saan olla todella kiitollinen, että nyt olen voinut näin hyvin. Ja suurimman kiitoksen annan Kätilöopiston ihanalle lääkärille, joka otti meidät tuolloin yöllä vastaan, katsoi syvälle silmiin ja sanoi maailman vakuuttavimmalla äänellä, että "Älä pelkää, teidän vauva on siellä ja pysyy." - häntä oli helppo uskoa, vaikka alahuuli väpättikin :)

Luulen että luonto hoitaa tämänkin asian, ja kun laskettuaika lähenee, niin sitä varmaan toivookin jo saavansa pienen masun sijasta syliin.

Valmennuksessa näytettiin synnytysvideo josta olin ennakkoon kuullutkin. Sinänsä hyvä ja siisti video, mutta ehkä minulla ei henkilökohtaisesti olisi ollut tarvetta nähdä sitä. Video oli kuitenkin yhden naisen kuvaus omasta synnytyksestään ja hänen suhtautumisestaan siihen. Oma suhtautumiseni synnytykseen on aika erilainen kuin tällä naisella. Luulen, että jokainen synnytys ja jokaisen käsitys kivusta on niin henkilökohtainen, että sitä on mahdoton verrata muihin. Toki video oli realistinen kuvaus synnytyksen kulusta ja sen tarkoitus varmaan olikin herätellä ajatuksia. Jäinhän minäkin asiaa pohtimaan :) En koe itse synnytystä pelottavana, lähinnä en pidä sairaalaympäristötä sen kliinisyyden vuoksi, enkä erityisemmin kyllä rakasta kipuakaan. Luulen kuitenkin että kipu on osittain hallittavissa. 

Täytyy tunnustaa, että näin tämän valmennukseen jälkeen aika outoja unia, joissa löysin itseni tilanteista missä olin yksin ja tunsin oloni yksinäiseksi. Hetken pohdittuani ymmärsin onneksi mistä on kysymys ja huomasin että synnytysvideo ja valmennus sai minut tuntemaan ei niin positiivisia tuntemuksia ja kokemaan, että nainen on kivun kanssa yksin. Onneksi oma elämänasenteeni ja haasteisiin suhtautumiseni (tämän voit lukea blogini sivupalkista :)) puski läpi ja ymmärsin, ettei siitä tarvitse olla huolissaan. Minulla on ympärilläni kaikkein tärkeimmät - minä, mieheni ja meidän pikkuinen. Yhdessä me muodostamme oman pikku tiimimme ja yhdessä me tulemme selviämään varsin hyvin ☕  

Luotan aika vahvasti kotimaiseen osaamiseen, joten jos meidän oma pieni tiimimme tekee parhaansa, niin hoitohenkilökunta varmasti osaa, auttaa ja huolehtii lopusta. Positiivisia mielikuvaharjoituksia aion kuitenkin harjoitella :)

Rakas masu.

Toki minulla ei ole vielä aavistustakaan kuinka kipeään voi käydä ja miten kipuun suhtautuu sen ollessa ylimmillään, mutta sitä ei kannata mielestäni ennakkoon pelätä tai murehtia. Jos uusiin asioihin suhtautuu mielenkiinnolla ja avoimesti, sekä käy ne positiivisina mielikuvina läpi, niin yleensä ne myös sujuvat niin käytännössä. Pelko vain ruokkii pelkoa. En oikeastaan edes tiedä onko minulla matala vai korkea kipukynnys. Ei sillä ettenkö kipua olisi kohdanut, mutta en vain jotenkin niitä hetkiä muista ja olen tarpeeksi "elänyt" todetakseni, että aina siitä selviää :) Ajatuksella on loppujen lopuksi suuri voima.

Haluaisin kyllä vielä ehtiä käymään myös Bebesin infon - Miten selvityä synnytyksestä - luulen, että heillä voisi olla pehmeämpi lähestymistapa synnytykseen, joka sopii minulle paremmin :) Yritän myös ehtiä osallistua mammajoogaan, jotta ainakin hengitystekniikka tulisi tutuksi. Nevolantädiltäni sainkin vinkin Studio Manipuran mammajoogasta. Nopealla googlailulla löysin myös Joogakoulu Shantin, Töölöstä. Heillä on tarjolla äitiysjoogaa, ja tunneille voi vain mennä, eli etukäteen ilmoittautumista ei tarvita. Yoga Nordicilla on myös mammajoogaa. Soitin heille innoissani, sillä heillä oli toimipisteet sekä Espoossa, Helsingissä, että Vantaalla. Espoon pisteessä on kuitenkin jouduttu perumaan mammajooga-tunteja vähäisen kysynnän vuoksi ja lähimmät tunnit löytyivät Vantaalta. Espoon mammat ohoi! :) 

Lähempänä laskettua-aikaa ajattelin pehmentää vielä sairaalatunnelmaa pakkaamalla mukaan omia "comfort-vaatteita". Tiedättehän, niitä joiden sisään on ihana sukeltaa kun kaipaa pehmeyttä ympärilleen :) Voihan olla etten mitään niistä käytä ja olen taivaallisen tyytyväinen sairaalavaatteisiin, mutta ajatus helpottaa minua ja auttaa valmistautumaan. Niin hassulta kuin seuraava ehkä kulostaakin - mutta jos vielä jotenkin onnistun muuntamaan sairaalan mielikuvissani viiden tähden Hiltoniksi, johon kassini kanssa checkaan itseni sisään, niin menestyksekäs reissu on taattu ;)! Joka tapauksessa, lopputulos on ihana, jonka sieltä mukaansa saa!



Toivottavasti tekin mammat siellä ruudun toisella puolella löydätte omat voima-ajatuksenne, oli ne millaisia tahansa, ja tunnette itsenne vahvoiksi suuren, mutta rakkaan asian edessä ☕ 

Täällä on mies tämän illan työreissulla, joten mamma aikoo ottaa omasta ajasta ilon irti ;) Kävin kotimatkalla hakemassa mamma-ystävällisiä susheja mukaan ja jälkkäriksi herkkujäätelöä (sokeriarvot oli onneksi kohdillaan)!



Itselläni on vielä huomenna työpäivä, mutta loistavaa viikonloppua teille muille, jotka siitä pääsette nauttimaan!

Nyt suunta kohti suihkua, kosteusnaamio kasvoille, ja sohvalle
 hyvän lehden ja herkkujen pariin!

Viikko 25. ja masu kokoa jalkapallo

Pikku-ihanalla tuli eilen 25 viikkoa täyteen! What To Expectin mukaan kohtu on nyt kokoa jalkapallo ja edessä olevat kolme viikkoa ovat pikkuisen aktiivisinta aikaa. Sen kyllä huomaa, sillä napakat pikku potkut ovat seurana tämän tästä. Siitä tuntee, että pienellä on kaikki hyvin ja mamma on tyytyväinen ❤

Tällä viikolla pitäisi myös isä-papalla olla mahdollista kuulla masun läpi pieni sydämen syke, mikäli hiirenhiljaa kuuntelee... Yritimme papan kanssa kuunnella eilen, mutta isukki taisi saada vain potkun korvaan :)

Kävin aamulla sokerirasituskokeessa. Oj då, 2,5dl nestettä jossa on 85g sokeria maistui...todella sokeriselta ;) Olen vähän huono syömään mitään makeaa aamuisin joten juoma maistui aika tuhdilta heti aamutuimaan, mutta meni hienosti alas. Mitä verikokeisiin tulee, niin minulla on aika pulskat suonet, joista näytteenottajat ovat aina innoissaan, mutta usein pulleroista ei kuitenkaan mitään tule. Niin kävi tänäänkin ja jouduttiin pistämään aika monta kertaa. Aijai... Poden tästä syystä neulakammoa ja sain hieman hikikarpaloita otsalleni kun höhlänä tuijotin neulaa laborantin yrittäessä ottaa näytettä. Onneksi toisesta kädestä onnisti.

Tältä näyttää pallomasu tällä viikolla. Aamulla huomasin ensimmäistä kertaa, että nauhakengät ei sujahdakkaan enään niin helposti jalkaan! Tästä viisastuneena ja pikku "lohdutuksena" aamun pistelyistä ostin kesäkengät kotimatkalla töistä kotiin.

Kiilakorkoisilla koripohjakengillä jaksaa kävellä hyvin, sillä pohja on aika joustava ja toimii hyvänä iskunvaimentimena. Nude väri on myös kiva kesäksi ja toimii hyvin farkun, tumman sinisen, mustan ja valkoisen parina. Kengät näytti myös kivalta mammafarkkujen kanssa, joten kesätopilla, mammafarkuilla ja näillä kengillä saa kivan yhdistelmän aikaan! Jos viihdyt kiilakoroissa niin näitä kenkiä saa mustana ja nudena Benettonilta, hintakin oli varsin kohtuullinen 29,95 €.

Lovely weekend!

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihana viikonloppu ☕  

Sain oman mammani tänä viikonloppuna vieraaksi, äitiä on aina ikävä, joten olipas ihana saada viettää hetki yhteistä aikaa! Oman mammani kanssa meillä on tunnin lentomatka välissä...mutta maailma on pieni jos sen laskee lentotunteina! Vaikka omiin vanhempiini meiltä on välimatkaa, niin olen onnekas, sillä maailman parhaat appivanhempani asuvat "saman kadun" varella. Tuntuu myös turvalliselta, että on tukiverkkoa lähellä kun pikkuinen syntyy. Onneksi Skype on kuitenkin keksitty yhteydenpitoa varten ;)

Minulla on ollut tapana ostaa viikonlopun kunniaksi perjantaikimppu kotiin. Sain tavan asuessani Ruotsissa. Nousin usein perjantaisin maanalaisesta aikaisemmalla pysäkillä, Kungsgatanilla, ja kävelin Hötorgetín läpi, jossa oli paljon kukkamyyjiä myymässä ihania tuoreita leikkokukkia! Paras tapa aloittaa viikonloppu; ostamalla kimppu kukkia ja nappamaalla toiseen käteen herkkukahvi.

Tänä perjantaina jäi kukkaset ostamatta, mutta pirteä anoppi piipahti lauantaiaamuna ovella kukkalähetystä tuomassa, kiitos! Uusi mammalehti sujahti myös ostoskassiin viikonlopun ruokia hakiessa.

Pääsiäisnamuja!

Ennätimme lauantaina myös Lapsimessuille käymään ystävien kanssa, voihan sitä vilinää ja vilskettä. Olin ihan puhki kun pääsimme illalla kotiin :) Niin oli varmasti myös messuilla mukana ollut ystävien pikkuneiti, joka jaksoi tosi hienosti messuvierailla!

Pääsin kuin pääsinkin testaamaan myös Stokken kärryjä testiradalle. Täytyy kyllä sanoa, että yllättävän hyvin kulki, mitä nyt esteradan puupöllit tuotti pientä pulmaa...harvemmin kai sitä onneksi kai tarvitsee puupölleillä ajella.

Meillä ei ollut ajatuksissa kärryostosten teko vielä, mutta ihastuin Stokken keveyteen ja liikkuvuuteen, joten mieheni "iloksi" pomppasin sunnuntaiaamuna hereille ja vaadin päästä uudelleen koeajolle. Kävimme rullailemassa uudenmman kerran Stokkeilla ja kaupathan siitä tuli. Tosin...jäin pohtimaan olisiko Stokken Xplory -runko vai uudempi Crusi -runko näppärämpi käytössä. Me asumme Espoossa, joten kärryjen täytyy kulkea hyvin myös lumisilla kaduilla, sekä tietysti olla muuntautuvat city/kauppakeskus käyttöön. Xplory oli kevyempi työntää ja toimisi varmasti ratasosan kanssa ensikesänä paremmin rattaina. Crusin vaunukoppa oli taas muutaman sentin leveämpi ja pidempi, joten käyttöikä nukkumakoppana olisi pidempi. Meidän pikkuinen syntyy elokuussa, joten hän varmasti viihtyisi päiväunilla koko talven vaunukopassa. Olen kuullut kyllä, että vaunukopan käyttöikä voi jäädä hyvinkin lyhyeksi jos pikkuinen kasvaa nopeaan. Kopan käyttö jää varmasti viimeistään siinä kohtaa pois, kun ulkomaailma alkaa kiinnostaa ja pikkuisen pää yrittää kurotella reunan yli, olikos se nyt jo 6kk iässä :)

Kuva lainattu Stokken sivuilta

Stokke Xplory. Kuva lainattu Stokken sivuilta

Lapsimessuilla Baby Stylen osastolla oli hyvä messutarjous, joten kopan sai veloituksetta kumpaankin settiin. Saimme yön yli miettimisaikaa, eli tänään täytyy päättää kumpi versio lähtee tilaukseen. Hauskaa, mutta haastavaa tämä kärryjen valinta :)

Ihanahan se olisi, että voisi liikkua kärryillä näppärästi busseilla ja kaupungissa. Xploryn runkoa voi säätää, joten pikkuisen saa esimerkiksi kahvilassa istuessa nostettua pöydän tasolle, lähelle itseä. Ajattelin myös, että ehkä Xplory-versioilla ei tarvitsisi ostaa erikseen matkarattaita vaan ajaisivat tämän asian samalla.

Crusi taas on hieman vankempaa tekoa ja kopan koko tosiaan parempi. Pyöristä en sinänsä ole huolissani, vaan uskon että molemmat kulkevat meidän käyttöön hyvin säässä kuin säässä.

Tällaisia mietteitä täällä. Millaisia vaunuja tai rattaita teillä on hankittu :)?