Viikko 39!

Viimeinen päivä viikosta 39 on pian takana. Laskettuaika sekä viikko 40 alkaa huomenna, 29.12.! Tänään on ollut raskauden kannalta hyvä päivä. Mihinkään ei ole sattunut ja Silkin päiväuniaikaan jaksoin käydä kärryttelemässä tunnin lenkin. Pari viimeistä yötä on sujunut hyvin, ja vessassa ei ole tarvinnut käydä kuin ehkä kaksi kertaa yössä. Vautsi, ihanaa! Näin raskauden viimemetreillä tuntuu että päivät, tunnelmat ja olotilat vaihtelevat paljon.

Kävin tänään neuvolassa ja vauva on jo laskeutunut todella alas. Hän kuitenkin liikkuu sen verran vauhdikkaasti, että neuvolan täti laskeskeli leikkisästi vauvan menevän muutaman päivän yli lasketun ajan. Pikkuinen on päässyt maman sairastelujen aikana liukumaan yläkäyrälle, joten yli nelikiloinen vauva näyttäisi mittojen mukaan olevan tulossa. Voihan...pientä ❤. Isukki saa tilaamansa Arnoldin, harmi etteivät miehet voi synnyttää ;)!

Potkut eivät tunnu enää niin voimakkailta, mutta luulen että se johtuu siitä, ettei pikkuisella ole paljoa tilaa liikkua. Sen sijaan tunnen kuinka vauva venyttelee eri suuntiin ja vatsanseutu venyy.  Välillä tuntuu siltä kuin olisi minivalas masussa. Vauvan koon vuoksi, joudun vielä huomenna käymään sokerirasituksessa - ei minun pala kakkua, mutta eiköhän siitä selvitä. Oli tulos mikä oli, kohta on kuitenkin aika saada vauva maailmaan. Yksi maailman jännittävimmistä päivistä ❤. Siihen aion valmistautua tankkaamalla auringonvaloa (niin kauan kuin sitä riittää), lepoa ja energiaa...sekä ruokaa. Kukapa sitä juoksee maratoniakaan ilman tankkausta ;)?

Masu on niin muotoa pallo, johon napa on uponnut ❤.

♥

Viikko 38!

Neuvolan laskukaavan mukaan viikko 38 vaihtui jo tiistaina, mutta omien alkutuntemuksieni mukaan viikko 38 alkoi tänään. Vatsa vain jatkaa kasvamistaan, ja nyt minusta alkaa tuntua, ettei se voi tulla enää isommaksi. Vauvan pitäisi olla jo melko lailla valmis ❤. Suurin muutos viime viikkoon on, että tunnen itseni todella kömpelöksi. Ihan kuin toppapukuun puettu Michelin mies, joka ei mahdu auton ratin taakse. Istuminen sohvalle on vaikeaa, ylöspääsemisestä puhumattakaan. Illalla sänkyyn mennessä kyykistyn, ja lähinnä toivon putoavani hyvään asentoon johon voin jäädä loppuyöksi makaamaan. Kääntyminen tuntuu niin hitaalta ja kömpelöltä. Silkin lelujen kerääminen on oma operaationsa. Olen todennut kätevimmäksi tavaksi lakaista ne imurilla kasaksi, ja kerätä siitä yhdellä kyykkäyksellä takaisin lelulaatikkoon.

Tässä kuva uusista lauteista ja masusta. 

Vatsa näyttää ihan siltä että Silkki mahtuisi sinne!

Muuten flunssa tuntuu hiljalleen helpottavan. Ainakin aikaisempaan verrattuna. Uusi mama l❤ves kohde onkin sarvikuono. Taivaallisen näppärä nenäkannu, joka huuhtelee nenän ja saa ilman virtaamaan. Ajatukset ovat ihanan pehmeitä, ja huomaan unohtelevani mitä olin sanomassa. Baby brain, ne ovat nyt siis täällä ;). Huomenna on jälleen neuvola, ja odotan jännityksellä arviota vauvan koosta ja asennosta.

Ihanaa iltaa murut!

Nyt tämä pallo suuntaa nopeasti uppoamaan sohvalle, ja Arrowin pariin.

Happy landings for me!

♥

Viikko 36!

Vatsa kasvaa ja enää ei ole kuin vajaa neljä viikkoa jäljellä laskettuun aikaan. Kohta kuukauden kestänyt flunssa on todella vienyt voimia parista viimeisestä raskausviikosta. Lääkärini mukaan raskaana olevilla paraneminen on hitaampaa, johtuen kuivista ja turvonneista limakalvoista. Ainoana droppina olen lisännyt vitamiineja ja lepoa siinä määrin kun ehtii ja pystyy.

Silkin synnytys meni tosi hyvin, ja tunsin olevani kaikin puolin hyvässä kunnossa sitä varten. Toivon niin hartaasti että pahin sairastelu olisi pian ohi, ja voisin sanoa nytkin samaa. Muuten olo on rauhallinen mitä synnytykseen tulee. Odotan innolla että pääsen tapaamaan pienen poikamme ❤. Oikeastaan en pistäisi pahitteeksi vaikka hän päättäisi syntyä jo aikaisemmin. Viimeisellä lääkärikäynnillä kuulosti tosin siltä, että tällä kaverilla ei ole mitään kiirettä ulkomaailmaan. No, ehkä hän on yhtä malttamaton kuin mama!

Muutoin olen yksinkertaisesti vain niin onnellinen. Siitä, että elämä tarjoaa jotain näin mahtavaa jota odottaa ❤.

♥

Koti-perjantai

Eilinen hääpäivä ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Heh, nimi paperihääpäivä oli sentään osuva nessupaketin äärellä ;). Olin neljä päivää terveenä, ja nyt siis uudelleen flunssassa. Luulin että taaperot sairastavat kaiken maailman flunssat ja kiertotaudit, mitä nyt kerhoissa ja neuvolan lattioilla kontatessa tarttuu. Meillä se olen kuitenkin minä. Olisi ollut mukava juhlistaa Mikon kanssa hääpäivää ja käydä kahdestaan syömässä, mutta se jäi nyt toiseen päivään. Suklaa ja kukat kuitenkin piristivät iltaa ❤. Ah, niin ja hääpäivälahjaksi saatu märkätilan ovi!

Tänään meillä oli tarkoitus lähteä Silkkiksen kanssa kaupungille humputtelemaan ja kahville uuden kummitytön luo. Kaupunki-reissu vaihtui kuitenkin kotiaamuun, sillä en uskalla lähteä viemään flunssa-pöpöjä muille. Parasta on vain parannella kotosalla. Meidän aamu menikin köllötellessä sängyssä, ja nauttiessa aamupalaa kynttilän valossa. Sen jälkeen luimme Silkin lempikirjat läpi, yhä uudelleen ja uudelleen. Tiedän ainakin mitä ostan pienelle innokkaalle lukijalle joululahjaksi ;)!

Mukana lukemisissa oli myös maman Ikea -katalogi ;)!

Masu on muuttanut muotoaan pallosta päärynäksi.

Toppi Cubus & housut H&M. 

Silkin ollessa päiväunilla suuntaan seuraavaksi glögi-kuppini kanssa tyhjentämään pesukoneen, sekä itsekin päiväunille.

Ihanaa perjantaita muruset!

♥

Viikko 35!

Viikko 35 on ollut minun osalta oikea raskausvaivojen viikko. Joihin osasyynä on varmasti ollut vuosisadan flunssa. Masu tuntuu joustamattoman isolta, ja kenkälusikasta on tullut tämän maman paras ystävä. Vielä jos saisin jostain sellaisen "roskienpoimijan", jolla voisin keräillä Silkin lelut kasaan ja nostella pudonneet tavarat ja ruuan muruset ;). Kävelytyyli on mallia pingviini, vaikka vannoin etten näytä pingviiniltä. Liitoskivut ovat kuitenkin sen verran voimakkaita, että jos otan liian pitkän askeleen, saan pikaisesti palata köpöttelemään.

Vauva numero kaksi tuntuu myös paljon voimakkaammalta kuin Silkki. Hän on selkeä liikkeissään ja rauhallinen, mutta supervoimakas pikku-kaveri. Pikkuinen mielellään nojailee lantioon tai kylkiluiden alle, etenkin kun yritän nukkua. Ei ehkä helpoin unikaveri. Sohvalla myös alkaa olla vaikea löytää mukavaa asentoa, ja telkkarin katselu menee tiheään asennon vaihtamiseen. Odotan vain, että pääsen flunssasta eroon ja voin taas harrastaa jotain pientä liikuntaa uupumatta. Se tekisi terää kropalle ❤.

Maman bikinikuuri:

1. hanki bikinit

2. pue ne päälle

❤

Pullerosta olosta, ja ulkonäöstä huolimatta olo on muuten hyvä. Tunnen edelleen itseni viehättäväksi, vaikkakin kömpelöksi. Nestettä on alkanut kerääntyä kroppaan, ja osa mama-vaatteista on käynyt pieneksi. Korkkareita en voi edes haaveilla laittavani jalkaan pikkujoulukaudesta huolimatta...kaatuisin varmaan tasaisellakin lattialla, ja turpoaisin ulos kengistä puolessa tunnissa. Mutta, korvien välissä tuntuu kauniilta - se on parasta se ❤.

Mahtavaa perjantaita!

♥

Saada kaksi lasta lähekkäin ♥

Saan paljon kysymyksiä siitä, miltä tuntuu saada kaksi lasta näin lähekkäin. Olen myös saanut enemmän ystävällisiä varoituksia raskaasta alusta, kuin kuullut positiivisia kokemuksia kahden pienen lapsen kanssa vietetyistä alkumetreistä. Itse en kuitenkaan ole huolissani. Olen jo Silkin kanssa yllättynyt niin monta kertaa positiivisesti, että uskon että meillä tulee olemaan mukavaa myös kahden lapsen kanssa ensi vuoden alussa ❤.

Aikaisemmin luulin, että oman lapsen saaminen tuo tullessaan lähinnä vastuuta ruoka-ajoista, nukkumisesta ja vaipanvaihdosta. En tiennyt kuinka paljon iloa ja naurua pikkuinen tuo myös tullessaan. Silkki oppii jatkuvasti uusia asioita, joista iloitsemme yhdessä. Hän rakastaa hassuttelua ja nauramista, ja tuo mukanaan hauskoja kommelluksia joita pikkuisen kanssa väistämättä tulee. En todellakaan tiennyt että taaperon kanssa voi olla näin hauskaa.

Ensimmäinen raskauteni ja synnytys menivät tosi helposti. Sen vuoksi koin olevani melko nopeasti valmis uuteen raskauteen. Se myös sopi minun ja Mikon ajatusmaailmaan siitä, että halusimme saada Silkille oman tukipilarin ja leikkikaverin hänen elämään.

Ensimmäisen raskauden aikana olin huolissani pienistä asioista, joita nyt toisen raskauden kohdalla en ole edes ajatellut. Eli sinänsä tämä toinen raskaus on ollut paljon rennompi. Toki oma lepääminen on välillä jäänyt heikommaksi, mutta sekin on lähinnä ollut oma valinta. Esimerkiksi Silkin päiväunien aikaan ehtisin ihan hyvin levätä, mutta välillä on mukava puuhailla jotakin muuta (kuten nyt ;)). Syömisen suhteen olen ottanut myös rennommin. Olen syönyt melkein kaikkea mitä mieli tekee. Välillä se on ollut vihanneslautanen, mutta aika usein myös ihanan rasvainen pizza - Mikko tekee ihan liian hyvää pizzaa ❤! Syömisessä minusta on tärkeintä, että masussa kasvava pikkuinen saa riittävästi ravintoa.

Liikunnasta pystyin pitämään paremmin kiinni Silkkiä odottaessa. Olen lapsuudessani kaatunut rullaluistimilla, ja telonut toisen polveni. Joten sen kanssa on jaksettava kyykätä myös salilla. Onneksi pidän tosi paljon liikunnasta, ja sen tuomasta omasta ajasta. Tämän raskauden aikana ehdin entisen kolmen kerran sijasta, vain pari kertaa viikossa jumpalle. Se onneksi riittää sekä mielelle, että kropalle.

Näin kolmekymppisenä koen myös olevani juuri oikeassa iässä. On ihanaa kun ympärillä on ystäviä samassa elämäntilanteessa. Koen myös olevani vielä hyvinkin nuori ja virkeä, vaikka valvottuja öitä välillä tulee, mutta energiaa lapsen kanssa puuhailuun riittää. Välillä huomaan myös ajattelevani, että jos olisin tiennyt lasten kanssa olevan näin hauskaa, niin olisin ihan hyvin voinut haaveilla heistä aikaisemminkin. 2 + 2, olisi ollut kiva saldo, jos näiden parien kanssa olisi muutama vuosi kunnolla väliä. Toisaalta koen edelleen olevani riittävän nuori... ;).

Ennen kaikkea minun ohjeeni lapsia näin lähekkäin suunnitteleville on asettaa omaa rimaa alemmaksi. Raskaus ja äitiys ovat ainakin omalla kohdallani muokanneet persoonaa. Ne ovat tuoneet tiettyä rauhallisuutta ja halua nauttia ajasta oman perheen kanssa. Mielestäni kaikki se mitä muut tekee, sosiaalisuus, ja yhteiskunnan paine olla tietynlainen äiti tai isä voi unohtaa. Parasta on tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee ja kokee. Sanoisinkin ohjeeksi että, unohda kaikki vaatimukset ja nauti vanhemmuudesta. Saat siitä varmasti paljon enemmän irti näin. Toinen ohje on suukottaa myös puolisoa. Pikkuisen kanssa läheisyyskiintiö tulee nopeasti täyteen ja puoliso voi jäädä vähemmälle. Se rakkaus kuitenkin mikä vanhempien välillä on, heijastuu suoraan lapseen, joten hän ei jää mistään paitsi vaikka välillä olisikin ns. kakkonen. Niin kamalalta kuin se voi jolle kuille kuulostaakin. Näin sanoi meille pappi Silkin ristiäisissä, ja saman hän sanoi myös viime sunnuntaina ystävillemme. Allekirjoitan täysin ❤.

Kuva Sakari Röyskö.

♥

Me odotamme vauvaa!

Kiitos miljoonasti ihanista onnitteluistanne! Suuret kiitokset ❤. Me tosiaan odotamme toista lastamme! Tämä on niin suuri juttu meille, ja olemme niin iloisia ja onnellisia uudesta tulokkaasta. Halusimme alkuun nauttia suuresta uutisesta vain itse ja kerroimme perheillemme vasta ensimmäisen ultran jälkeen. Halusin myös tiedottaa asiasta ensin työnantajaani, sekä muita tärkeitä tahoja ennen kuin päätin kertoa blogin puolella. Nyt kun masu alkaa jo näkyä, ei asiaa voi enään piilotella :).

Olemme nyt puolivälissä raskautta, ensi viikolla tulee viikko 20. täyteen. Uuden pienokaisen pitäisi syntyä 29. päivä joulukuuta. Silkin ja vauvan väliin tulee siis vajaat 17 kuukautta. Se on aika tiivis aikataulu, mutta on myös tosi ihana saada lapset näin lähekkäin. Itselläni vuosia sisaruksiini on yli kymmenen ja Mikolla ei ole sisaruksia, joten olemme niin onnellisia että voimme pian sanoa olevamme kahden lapsen vanhempia.

Miten viikot ovat sitten tähän saakka menneet? Voin sanoa, että raskaudet eroavat aika paljon toisistaan.

Silkin kohdalla:

❤ en potenut juurikaan huonoa oloa, eikä pahoinvointia ollut

❤ en väsynyt, vaan päin vastoin koin saaneeni uutta energiaa

❤ nukuin yöni tosi hyvin

❤ mielitekoni oli lähinnää raikkaat mehut ja hedelmät

Uuden vauvan kohdalla:

❤ alkuraskauden etova olo oli aika kauhea. Hyvä kun sain lämitettyä Silkille ruokaa, sillä kaikki ruoka ja ruoan laitto saivat etovan olon aikaiseksi.

❤ väsymys iski iltapäivisin, ja oli ihan valmis nukkumaan jo ilta kahdeksalta!

❤ ainoa mitä sain alkuun alas olivat tuoremehut ja McDonald´sin chicken wrapit. Kahvia en pystynyt juomaan, vasta kuin viikolta 13. eteenpäin.

Onneksi nyt on olotila helpottanut. Mikään ei enään ällötä, ja vireystasokin on palautunut lähelle normaalia. Silkki pitää huolen, että meillä herätään kukonlaulun aikaan, joten pientä väsymystä on iltaisin sen puolesta ilmassa. Yksi suuri ero on myös istukan sijainti. Silkin kohdalla se oli takana, ja tunsin pienen liikkeet jo todella aikaisessa vaiheessa. Tämän uuden vauvan kohdalla istukka on edessä, ja alan vasta nyt tuntea liikkeitä. Olen odottanut sitä todella kovasti ❤.

Isosisko ❤!

Olimme Silkin kanssa viime viikolla, Mikon työmatkalla mukana Turussa. Silkki näki ensimmäistä kertaa nuken hotellin leikkihuoneessa. Olin pakahtua onnesta, sillä pikku-neiti haki nuken tomerasti kärrystä, puristi rintaansa vasten ja kuljetti mukana leikeissä. Voiko hellyyttävämpää olla. Silkistä tulee maailman paras isosisko ❤.

Mama ja Silkki Turussa - ensimmäinen mammaostos päällä, H&M:n alesta löydetty mamamekko.

♥

Unelmista totta!

Minun vuosi 2014 -postauksessa mietin omia tavoitteita ja haaveita tälle vuodelle. Samalla mainitsin että uskon siihen, että ääneen lausuttuna (minun tapauksessani kirjoitettuna) toiveilla ja tavoitteilla on tapana toteutua ❤.

Tässä oli minun lista:

❤ Aion tehdä vielä enemmän asioita joista nautin, mukaan lukien urheilu ja kirjojen lukeminen.

Olen lukenut seitsemän kirjaa, joka on enemmän kuin kolmena viime vuotena yhteensä, ja nyt on vasta elokuu! Lisäksi olen saanut hyvän treenirytmin, joka kattaa kaksi-kolme treenikertaa viikossa, sekä päivälenkit.

❤ Aion myös saada opintoni vihdoin pakettiin :).

Loppukevään tiimellyksessä sain rutistettua sekä opinnäytetyön, että liiketoimintasuunnitelman valmiiksi. Sanoinkin tällöin että pussaan itseäni olkapäälle, sillä olin niin ylpeä itsestäni! Olen vieläkin, sillä kiitettävin arvosanoin sain pakettiin kauneudenhoitoalan perustutkinnon. Opintojen suorittaminen aikuisiällä, ja vielä pienen lapsen ja muun työn ohella on iso saavutus :).

❤ Lisäksi aion päättää jatkanko blogia harrastemielessä, vai haluanko tältä myös jotakin muuta :).

Tämä on kohta johon en ole vielä ehtinyt keskittyä, onneksi vuotta on vielä jäljellä ;). Blogit ovat mielestäni loistava mahdollisuus oppia uutta ja kehittyä - tähän mielelläni jatkossa panostan.

Ja viimeiseksi toiveista suurin...

❤  Saada olla kotona syksyyn, ja saada Silkille sisarus. Haloo, universumi, kuuletko toiveeni ❤?!?

No haloo! Universumi kuuli! Saan olla kotona vielä vuoden 2016-2017 vaihteeseen! Ja kyllä, Silkille on tulossa sisarus ❤. Ehkäpä vielä tämän vuoden puolella, sillä laskettu aika on 29.12.2015.

Life is SO good!

♥

Viimeisiä masuja viedään!

Huomenna on laskettu aika, eli jokohan täällä viimeisiä masukuvia näytellään. Tosin viimeyönä meidän reipas Pikku-Bebe jälleen jumppaili yökahteen, eikä antanut mamman nukkua. Auts, enään se ei ole mikään söpö pikku kantapää joka töytäisee masua, vaan kunnon reisi ja polvi kun hän päättää vaihtaa asentoa, huh! Ainakaan vielä tämä kuuluisa "voimien keräys syntymiseen" ei tunnu alkaneen. Voihan toki olla, että sieltä on tulossa tulevan isäpapan toivoma "Pikku-Arnold", jolla on voimaa vaikka muille jakaa ;) Toki pikkuinen tyttönen on ihan yhtä toivottu!

Hitusen horoskooppeihin uskovana odotan tuleeko pikkuisesta leijona, mikäli hän syntyy 22. päivään mennessä, eli huomenna tai ylihuomenna, vaiko neitsyt mikäli syntymäpäiväksi tulee 23. päivä tai siitä eteenpäin. Tunnen molempia, ja molemman tähtimerkin alla syntyneet ovat kyllä mahtavia persoonia ☕  ...että miten niin horoskoopeissa ei olisi perää ;)!

Photo by Kirsi Hiekkarinne Photography

Sain aamulla pakattua bebellekin kassin valmiiksi - hyvä minä! En muista koska viimeksi olisin ollut näin ajoissa valmiina. Palaan kassin sisällön kanssa myöhemmin sillä nyt täytyy kiirehtiä neuvolaan!

Jännittävää, viimoisia viedään!

♥

Aika riisua sandaalit

Sää taitaa todellakin viiletä ja intiaanikesä lähetä loppuaan. Viimeyönä ikkuna auki nukkuessa tuoksui jo oikea syksy... Kesä on ihanaa aikaa, mutta rakastan vuodenaikojen vaihtelua Suomessa ja juuri sitä hetkeä kun seuraavan kauden tulon voi tuoksutella ilmasta.

Hello alkava syksy, toivottavasti tuot tullessasi paljon ihania kirpsakoita ja aurinkoisia syysaamuja!

Tällaisina sadeaamuina parasta on käpertyä sohvan nurkkaan tunnelmoimaan hetkeksi, vielä kun ehtii ;) Seuraksi sohvalle vetäisin käden ulottuvilla olleen pikkuisen uuden viltin, jonka hankin viikonloppuna Xploryihin. Viltin kulmissa on nepparit, joilla sen saa hyvin kiinni sekä vaunukoppaan, että ratasosaan, ja mikä parasta, se on tarpeeksi suuri antamaan pienelle unirauhan...ja vähän isommallekin ;) 

Raikkaat raidat piristää ja paksu puuvilla tuntuu kivalta ihoakin vasten. Monet Stokken tuotteet ovat kyllä hyvin mietittyjä. Taustalla häämöttää myös pienet vaatepinot, eli kyllä vain, beben kassikin alkaa pian olla valmiina!

Hyvää seuraa löytyi myös dvd-boxien kätköistä! ...vai onko nämä jo ihan antiikkisia!? Ah, rakastan näitä vanhoja jaksoja! Parasta niissä on kun neljä ystävystä kävelee pitkin New Yorkin katuja ihanissa vaatteissaan ja Carrie upeissa kengissään. Mistäkähän muuten bloggaaminen sai alkunsa, väitän että sarjalla voi olla sormensa pelissä ;)

Vieläkö muistatte tämän jakson ;)?

Have a happy day!

♥

Triple fun weekend

Meidän pikku-palleroa ei näyttänyt kiinnostavan puhtaaseen kotiin saapuminen, eli täällä pulleroidaan edelleen yhtenä kappaleena :) Kaikki muut tämän talonyhtiön vauvat ovat tuntuneet tulevan viikon etuajassa, mutta eipäs vaan tämä bebe. Onneksi viikonloppu naapuruston kanssa on ollut niin mukava, että en ole ennättänyt edes miettimään koko asiaa, luukuunottamatta lauantain sumo-kyykkyjä - jotka ei muuten myöskään tehoa ;)

Meillä oli perjantaina talonyhtiön perinteiset rapujuhlat. Niin helppoa ja mukavaa kun voi omalla pihalla juhlia hyvässä seurassa, juuri niin myöhään kuin jaksaa ja kotiinkin on vain muutaman metrin matka. Meillä on käynyt niin onnekkaasti, että lähes kaikki talonyhtiömme asukkaat ovat kutakuinkin samanikäisiä, samassa elämäntilanteessa ja samaan aikaan muuttaneita, joten meille on hitsautunut tosi hyvät välit keskenämme ja yhteishenki on mahtava. Siltä osin tuleekin suru puseroon, kun tästä ensi keväänä suuntaamme uuteen kotiin, toivotaan että sielläkin käy näin hyvä tuuri naapureiden suhteen!

Onni on mahtavat naapurit!

Ja sateenpitävä juhlateltta!

Teltta oli kerrassaan mainio ostos herra puheenjohtajalta ja pelasti meidät sadekuurolta (lue päälle osuneelta rankkasateelta). Usein häissä ja muissa juhlissa sade on vain tiivistänyt tunnelmaa, joten ainakaan tätä juhlijaa se ei haitannut. 

Lauantai-iltana pidimme teltassa vielä yhteisen leffaillan. Leffan piti olla romanttinen komedia, mutta sitä romantiikkaa sai hetken odotella, kaikki Don Jonin nähneet tietävät sen ;) Joka tapauksessa kun seura ja tunnelma on kohdillaan, niin mikä tahansa elokuva muuttuu hyväksi!

Oma terassituoli ja herkut mukaan - voilá!

Mamma walk-in -teatterissa :)!

Seuraavat yhteiset kemut taitavatkin olla talonyhtiön perinteiset Halloween-partyt, niitä odotellessa siis! Pahoittelut muuten kuvien laadusta, kännykkäräpsyt illalla eivät ole ihan parhaita, mutta toivottavasti hyvä mieli kuitenkin välittyy.

Tänään kävin vielä hamsteroimassa muutamat tuotteet kuudennen kerroksen vauvataivaasta Stockmannilta, jossa oli -20 % alennukset lasten vaatteista ja ilokseni myös tarvikkeista. Ostin Xploryihin aurinkovarjon ja neppareilla kiinnitettävän viltin. Hirmu kätevät lisävarusteet. Aurinkovarjokin tuli testattua ravintolapäivän tiimoilta. 

Ja jälleen olimme samalla viltillä naapureiden kanssa!

Pps. olen vakaasti päättänyt pakata sairaalakassini heti huomenna...

♥

Siivoa synnytys käyntiin

Tulin juuri kotiin neuvolasta, mies ei päässyt tällä kertaa mukaan, mutta hyvin matka taittui pyöräillenkin. Bebe nukkui kerrankin tyytyväisenä koko neuvolakäynnin. Viime yönä olikin ihan toisenlainen meno päällä. Voi pientä yökukkujaa. Masuasukki oli muuttanut hitusen alaspäin, eli jokohan siellä aletaan olla kohta valmiita syntymään...

Sain aamulla viestin perhevalmennuksessa tapaamaltani äidiltä. Heillä oli sama laskettu aika kuin meillä (21.8.), mutta heidän pienokainen oli putkahtanut jo 13. päivä maailmaan ♥ Kysyin hyviä vinkkejä synnytyksen käynnistämiseksi ja kuulemma heillä pikku-neiti oli halunnut saapua puhtaaseen kotiin. Arvaatte varmaan mitä minulla on seuraavaksi ohjelmassa - kyllä vain - Hello imuri ja moppi!

Sen jälkeen voinkin palkita itseni päiväkahvilla ja postiluukusta kolahtaneella vauva-lehdellä. Saatiin myös vielä hääkutsu tälle syksylle, toivotaan että tuleva trio pääsee osallistumaan!

♥

Happy feet!

Kiitos ihanat - muutamalla hyvällä vinkillä jalat jälleen kiittävät! Levottomiin jalkoihin auttoi kuin auttoikin kylmä jalkakylpy illalla ja siihen sokerina kakun päälle, lentäjän vinkki, kylmägeeli ☕ 

Toistin käsittelyn vielä aamulla ja nyt jaksaa taas kävellä!

Odotuksen aikana olen syönyt myös lisänä magnesiumia, joka on pitänyt muutoin jaloista huolta ja olen säästynyt ikäviltä krampeilta ja suonenvedoilta. Magnesiumia on toki mukana raskaus- ja imetysajan Multivitassa, mutta vain 48% vuorokautisen saannin vertailuarvosta, eli ainakin paljon liikkuvalla pieni magnesiumlisä tulee tarpeeseen. Magnesium on vaikea pakata koostumuksensa vuoksi pieneen pilleriin, joten useinkaan sitä ei saada mahdutettua monivitamiinivalmisteisiin tarpeellista määrää. Tästä johtuen minulla on kulkenut odotuksen ajan mukana myös erillinen magnesiumlisä, jota olen tosiaan ottanut tarpeen tullen.

Sain muuten eilen myös Mom to be -lahjaksi "synnytysripset", kultainen kollega kauneudenhoitoalalta teki kauniit ripset. Luonnolliset, mutta hitusen volyymia silmiin. Helpottaa ja piristää varmasti tulevia mamma-aamuja!

Blink, blink - nyt kelpaa taas räpsytellä!

Kiitos!

♥

Levottomia jalkoja ja yksi tuulipää

Levottomat jalat, siis mikä "ihana" mammavaiva, joka saattaa pitää hereillä aamuyölle! En tiedä mistä tämä on löytänyt minut, mutta kolme viimeistä yötä on mennyt mittaillessa olohuoneen lattiaa. Pitkät venyttelyt ja jalkojen nostaminen ylös helpottaa hetkeksi, mutta jos jollakulla on parempia vinkkejä vaivan selättämiseksi, niin niitä otetaan lämmöllä vastaan ☕

Pikku-ihana on myös keksinyt, että yö on hirmu kivaa aikaa ojennella jalkoja. Levottomat jalat masussa ja itsellä tekee olotilasta aika muikean.

Aamunakit seinällä.

Toinen hassu odotukseen liittyvä juttu, ilmeni kun mies tuumasi että saa kulkea minun perässä ja tarkistella minun tekosia?!? Meni hetki ennen kuin hoksasin mistä on kyse. Aivan, saatan laittaa tiskit pyörimään, mutta unohtaa avata hanan tai laittaa tiskiaineen (tällöin väitin että tarkoitus olikin vain Huuhdella astiat...en tiedä menikö läpi ;)), keittää kahvia ilman kahvipapuja, mennä vaatekaapille hakemaan jotain, mutta kaapille päästyä en muista enää mitä. Paras oli kun yritin ylettyä ottamaan kettiön yläkaapista jotain ja hain tuolia sinne ylettyäkseni varmaan kolme kertaa. Lopulta itseänikin jo nauratti aina takaisin keittiöön päästyäni - ilman sitä tuolia, ja luovuin koko hommasta.

Levottomat jalat ja tuulipää, onneksi jossain odotus-appsissa kerrottiin, että molemmat kuuluvat odotuksen loppuvaiheeseen ja ovat hyvin yleisiä tuntemuksia :)

Kaikesta huolimatta odotusaika on ollut maailman ihaninta aikaa ja viimoiset 11 päivää hurahtaa ihan liian nopeaan ☕ 

Happy Cup!

Huomenta kahvikupin takaa! Heräsin kyllä jo taas kahdeksan jälkeen vaikka kukuinkin hereillä yhteen. Meillä on ollut tosi kuuma sisällä, mikä on tehnyt yöunista katkonaiset. Alkuviikosta teki mieli jo heittää pyyhe kehään näiden kuumien öiden kanssa, mutta onneksi sää juuri sopivasti viileni. Aamukahvi pirteästä happy cup´ista pelastaa vähän väsyneen aamun, kuten tänäänkin. Tällaisina aamuina huomaan etsiväni kaapista omaa "hyvän mielen" -kuppiani ja jos se on tiskikoneessa, täytyy se pestä käsin käyttöön. Kai tällä on vähän sama vaikutus kuin joillakin ihmisillä suklaalla tai muulla comfort foodilla, miten sen nyt suomeksi sanoisi :)

Tänään jäi myös salikortti lepäämään ainakin tulevaksi kuukaudeksi. Olen onnekkaasti pystynyt jumppaamaan selkää ja hartioita jumppatunneilla, ja siitä syystä ne ovat pysyneet koko odotuksen hyvässä kunnossa. Nyt alan olla vain aika huvittava näky salilla kenkälusikkoineni, kun en saa lenkkareita ilman lisäapua jalkaan. Mieskin yritti ystävällisesti tuumata viime käynnillä, että olenkohan vähän liian iso salille. Myönnetään, olen :) Kevelylenkit siis pitäkööt loppukunnosta huolta, sekä jumppapallo.

Happy Friday ihanat!

XOXO

Mamma l♥ves Abecita

Tapasin alkuviikosta ystävää kahvilla ja päädyimme juttelemaan imetysrintaliiveistä. Omat ensimmäiset imetysrintaliivit ostin jo puolivälissä odotusta masun kasvaessa ja rintakehän tehdessä tilaa niin, etten saanut enää vanhoja liivejä ympärilleni, tai ne alkoivat puristamaan kesken työpäivän ja oli pakko avata hakaset takaa.

Ostin tuolloin suoraan muutamat imetysliivit, sillä miksipä ei investoida suoraan liiveihin, joilla on käyttöä synnytyksen jälkeenkin, kuin ostaa liian suuria normaaleja rintaliivejä.

Ainut harmitus syntyi kauppojen valikoimaa selaillessa, sillä en meinannut millään löytää päälle mukavia ja tukevia liivejä, jotka kuitenkin näyttäisivät naisellisilta. Toinen haaste oli miettiä kokoa, sillä kuulemma maidon noustua, saa kuppikokoa kasvattaa ainakin yhdellä-kahdella koolla. Glammom.se:n sivuilta löytyi hyvä ohje imetysliivien ostoon. Heidän neuvojen mukaan ostin kahdet juuri tuolloin sopivat liivit, sekä yhdet suuremmat, johon mahtuu kämmen rinnan ja liivin väliin. Näitä sopivia olen käyttänyt odotuksen aikana ja suuremmat pakkaan sairaalakassiin mukaan yhdessä liivin suojien kanssa. Noin kolmilla liiveillä pärjää varmasti imetysajan ja tuolloin pesuvaraakin löytyy.

Nämä sopivat liivit, jotka nyt ovat olleet käytössä, menevät varmasti hyvin päälle kun maidontuotanto tasaantuu. Yöksi en ole ostanut, ainakaan vielä, erilisiä pehmeämpiä liivejä. Ostin jokunen aika sitten pari imetysyöpaitaa, jotka antavat myös tukea rinnoille ja joihin saa sujautettua liivinsuojat. Yöpaidat ovat olleet tosi mukavia käytössä jo nyt, sillä niissä on varattu myös masulle hyvin tilaa. Toisesta kerroinkin ja Maanantai - mainio masupäivä postauksen alla.

Tässä on minun absoluuttiset suosikkiliivit. Ruotsalaisen Abecitan imetysliivit, jotka tilasin heidän nettikaupastaan. Nopea ja luotettava toimitus, sekä loistava laatu ja naisellinen desing on näissä liiveissä kyllä kohdillaan! Liivit ovat myös tosi mukavat päällä ja hyvin tuetut isommallekin rintavarustukselle. Liivit löytyvät täältä. Kirjoitin tilauksessa vain "Ort" kohtaan Espoo, Finland ja paketti löysi loistavasti suoraan postiluukkuun. Abecitaa myy Suomessa Funky Lady, mutta ainakaan tätä mallia en heidän liikkeestään löytänyt.

Samalla tilasin parit mammapöksyt, jotka ovat aivan ihanat päällä! Tällä säällä ehkä liian kuumat, mutta jotenkin niin...mammat ❤ Niillä on ollut tosi mukava oleskella ja en olisi voinut kuvitellakkaan ahtautuvani enään liian pieniin alusvaatteisiin. Hyvä olo lähtee hyvin istuvista ja mukavista alusvaatteista - sanoo entinen alusvaateliikkeen myyjä minussa ;)

Toiset perusimetysliivit hankin Lindexiltä, sekä valkoisena, että mustana. Valitettavasti nämä ei suuria tunteita herättäneet, mutta ihan hyvää perustavaraa. Istuvuus ja mukavuus, ei ole ihan niin kohdillaan, mutta toiset näistä otin hieman reilummassa koossa, niin eipä sitten harmita jos käyttöaika jää lyhyemmäksi.

Lempparit päällä! Masuasukki täyttää huomenna 37. viikkoa ja voi hyvin ja on erittäin aktiivinen pikku liikuskelija. Bebe sai tänään lääkärikäynnillä Cleared for takeoff - lähtöluvan, eli pieni on valmis paketti tulemaan ihan koska vain - en malta odottaa että tavataan!

Happy mom!

Jokainen päivä on juhlan arvoinen

Vietin viime viikolla ihanaa iltaa ystävien kanssa, jotka järjestivät minulle Baby Shower -juhlat! Oli aivan mahtavaa saada ystäviä koolle kesken kesäkiireiden, jutella, nauraa, syödä hyvin ja vain olla heidän kanssaan ennen kuin pikkuinen saapuu.

Ihanaiset olivat leiponeet herkkuja ja suolaista purtavaa, ja tupsahtivat kotiimme valmiine kantamuksineen. Päivän olimme sopineet etukäteen, jotta reissut ei mene päällekkäin juhlien kanssa.

Kultainen ystävä oli askarrellut pilttipurkeista meille juomalasit ja somistanut kauniilla nauhoilla - ihanat!

Mums, alemmat Cupcakesit maistui ihan Snickerisiltä!

Toinen ihanainen oli tilannut Etsysta hauskat pienet bodyt, joilla teimme teemaan kuuluvaan arvausleikin. Valitsimme kukin värin mukaan kumpaa sukupuolta veikkasimme pienen olevan, päivän jolloin hän syntyy, sekä painon ja pituuden.

Tytöt veti pitemmän korren ja ensimmäistä syntymäpäivää veikattiin jo 13. päivälle elokuuta, siihen ei ole pitkä matka! 13. päivä on minulle ja miehelle ollut usein onnenpäivä, joten sinänsä hyvä arvaus. Laskettu aika kyllä on vasta 21. elokuuta, mutta sanotaanko etten näillä helteillä pistäisi pahakseni ;)

Vauvasuihkutteluista jäi sellainen olo, että nyt se oikeasti pian tapahtuu - minusta tulee äiti ☕! Toki asiaa on jo aikaisemmin pohtinut ja tavallaan sisäistänytkin, mutta joskus johonkin pieneen hetkeen voi kulminoitua suuria tunteita. Ihanat naiset ympärillä sai tämän mamman pohtimaan edessä olevaa suurta muutosta. Pian meillä on oikeasti vierellä pieni tuhisija, josta pitää huolta. Tähän saakka hän on kulkenut turvallisesti mukana masussa, mutta kohta meitä onkin jo konkreettisesti kolme, meidän oma pieni tiimi ja ennen kaikkea perhe.

Vaippakakun kätköistä löytyi myös pari suloista tuttia.

Suurkiitos juhlista vielä tätäkin kautta ihanat!

☕ 

Melkein mammalomalla

Tänään starttaa viimeinen työpäivä ennen äitiyslomaa! Jännittävää! Onhan tätä odotettu, mutta silti olo on vähän positiivisesti hassu. Tiedättekö, jotain mitä on odottanut paljon, mutta samalla vatsassa kihelmöi (muutkin kuin pikkuisen liikkeet) uuden ja jännittävän asian edessä ;)

Vielä olisi ajatuksissa aika monta asiaa, jotka haluaisin ehtiä tekemään ennenkuin pikkuinen putkahtaa maailmaan; järjestelemään hoitopöydän (jota ei ole vielä edes hankittu), viimeistelemään pikkuisen pedin, kiertelemään kaikki ne kaupat joihin en ole viikolla ehtinyt, viettämään aikaa hyvien kirjojen ja lehtien parissa sekä pakkaamaan sairaalakassit bebelle ja itselle valmiiksi...ja pesemään kylpyhuone. En tiedä mikä himo minulla on päästä pesemään meidän kylppäri...onko tämä nyt sitä pesänrakennusviettiä..?!

Pikku-ihana täytti eilen 34. viikkoa! Vielä siis kuusi viikkoa laskettuun aikaan. 

Tässä miehen ottama kuvaräpsy toissapäivältä. Onneksi kuvassa ei näy, mutta mammasta on tullut hiukan kömpelö. Onnistuin sotkemaan mekkoni rommikrokanttijäätelöön, se valui iloisen oranssina pitkin mekkoa. Enkä edes huomannut ennen kuin jäätelö oli jaloilla saakka, voihan tötterö. Näitä sattuu ;) Onneksi maanantaina juuri neuvolassa tuli puhetta, että pieni kömpelyys kuuluu jo tässä vaiheessa asiaan. Ehkäpä se on jo aikakin vaihtaa vapaalle!

Lämpöistä perjantaita!

Mansikan punaista

Täällä on nautittu kesäkeleistä! Ihana kun töidenkin jälkeen ennättää vielä terassille nauttimaan päivän paisteesta. Yöt tosin alkaa olla aika tukalia, meidän makuuhuoneen puolelle paistaa aurinko koko iltapäivän, joten yöllä saa hieman puhista. Viikonloppuna uskaltauduin vilvoittelemaan jalkoja merivedessä, vitsit miten ihanalta kylmä merivesi tuntui turvonneille nakkivarpaille ja nilkoille! Teki mieli dipata masukin mereen viilentymään ;)

Tässä masuasukki viikolla 33., mamman oma päärynä!

Tuntuu että masu alkaa heti rintojen alta, joten en edes yrittänyt mahtua viime kesän bikineihin. Uudet ovatkin ihana löytö Change´sta (malli Bounty), ja vielä -50% alennuksessa! Sovitin muutamaa tankiniakin, mutta ne ei vain tuntuneet omalta jutulta. Tuumasin, että en kuitenkaan jaksa masun kanssa olla liian lämpöisessä pitkään, joten kunnon suojakertoimet ja bikinit toimivat itselläni parhaiten. Rantakassiin voin heittää tarvittaessa vielä kevyen tunikan seuraksi jolla saa suojattua masua.

Pikkuinen taitaa erottaa jo valoa, ainakin välillä tuntuu, että se oikein innostuu auringossa potkuttelemaan!

Ps. Changen alet jatkuu edelleen, vink vink!