Perhevalmennus tunnelmia

Meillä oli maanantai-iltana ensimmäinen perhevalmennus, aiheena synnytys ja kivunlievitys. Meitä oli aika iso ryhmä koolla, arviolta ehkä 26 henkeä, jos ei lähempänä kolmeakymmentäkin. Suuri ryhmä oli kuitenkin jaettu mukavasti pienempiin ryhmiin, joissa oli kiva keskustella eri aiheista, ennenkuin ne purettiin kaikille. Paljon erilaisia mammoja masuineen sekä pappoja koolla siis, mutta oli meillä kaikilla jotain yhteistäkin - kaikille oli esikoinen tulossa ja laskettu aika joko heinäkuun lopulla tai elokuussa. Eräällä toisella mammalla meidän ryhmästä oli jopa sama laskettuaika kuin minulla, 21.8. ☕ 

Suuhygienistiosio alkuun oli tosi mielenkiintoinen, sillä en ollut ajatellutkaan, että kun pikkuinen on saanut ensimmäisen hampaansa, niin esimerkiksi yöllä syöttäessä siihen yhteenkin pikku hampaaseen tarttuu sokereita ja bakteereita, jotka voivat aiheuttaa reikiä. Yhdenkin hampaan harjaus ja hoitaminen on siis täkeää :)  Sekä tietysti tulee huolehtia omat hampaat kuntoon ennenkuin pieni syntyy, jotta voi suukotella häntä huoletta. Hammaslääkäriaika onkin jo sekä mammalle, että papalle bookattuna.

Mitä synnytykseen ja kivunlievitykseen tuli...hmm... En ehkä itse olisi vielä ollut valmis pohtimaan näitä asioita. Tai tunnustetaan, että olen tietoisesti siirtänyt ne tuonnemmaksi. Tuntuu, että tässä kohtaa odotusta kaikki on vielä niin mukavaa, mikään ei paina tai kiristä, mihinkään ei satu ja nukkuakin on saanut rauhassa. Minulla ei oikeastaan ole ollut vielä mitään tarvetta saada bebeä ulos masusta, edes ajatuksissa, ja olisin mielelläni pysynyt "vaaleanpunaisessa kuplassani" vielä vähän aikaa :)

Pikku-ihana täytti eilen 26 viikkoa!

Mammavaatteet ovat supermukavia ja niiden kanssa on kiva viillettää masu pystyssä. Täytyy tunnustaa, että olen "pikkuisen ylpeä" masustani ja pienestä ihmeestä, jonka olemme saamassa. Pieni-ihminen ei ole itsestään selvyys, vaan rakas kallis lahja ☕  Alkuraskauden verenvuodot pelästytti sen verran, että odotusaikaakaan en pidä itsestään selvyytenä, vaan moni asia voi mennä senkin aikana vikaan. Sen vuoksi olenkin varmaan vain keskittynyt nauttimaan joka hetkestä. Saan olla todella kiitollinen, että nyt olen voinut näin hyvin. Ja suurimman kiitoksen annan Kätilöopiston ihanalle lääkärille, joka otti meidät tuolloin yöllä vastaan, katsoi syvälle silmiin ja sanoi maailman vakuuttavimmalla äänellä, että "Älä pelkää, teidän vauva on siellä ja pysyy." - häntä oli helppo uskoa, vaikka alahuuli väpättikin :)

Luulen että luonto hoitaa tämänkin asian, ja kun laskettuaika lähenee, niin sitä varmaan toivookin jo saavansa pienen masun sijasta syliin.

Valmennuksessa näytettiin synnytysvideo josta olin ennakkoon kuullutkin. Sinänsä hyvä ja siisti video, mutta ehkä minulla ei henkilökohtaisesti olisi ollut tarvetta nähdä sitä. Video oli kuitenkin yhden naisen kuvaus omasta synnytyksestään ja hänen suhtautumisestaan siihen. Oma suhtautumiseni synnytykseen on aika erilainen kuin tällä naisella. Luulen, että jokainen synnytys ja jokaisen käsitys kivusta on niin henkilökohtainen, että sitä on mahdoton verrata muihin. Toki video oli realistinen kuvaus synnytyksen kulusta ja sen tarkoitus varmaan olikin herätellä ajatuksia. Jäinhän minäkin asiaa pohtimaan :) En koe itse synnytystä pelottavana, lähinnä en pidä sairaalaympäristötä sen kliinisyyden vuoksi, enkä erityisemmin kyllä rakasta kipuakaan. Luulen kuitenkin että kipu on osittain hallittavissa. 

Täytyy tunnustaa, että näin tämän valmennukseen jälkeen aika outoja unia, joissa löysin itseni tilanteista missä olin yksin ja tunsin oloni yksinäiseksi. Hetken pohdittuani ymmärsin onneksi mistä on kysymys ja huomasin että synnytysvideo ja valmennus sai minut tuntemaan ei niin positiivisia tuntemuksia ja kokemaan, että nainen on kivun kanssa yksin. Onneksi oma elämänasenteeni ja haasteisiin suhtautumiseni (tämän voit lukea blogini sivupalkista :)) puski läpi ja ymmärsin, ettei siitä tarvitse olla huolissaan. Minulla on ympärilläni kaikkein tärkeimmät - minä, mieheni ja meidän pikkuinen. Yhdessä me muodostamme oman pikku tiimimme ja yhdessä me tulemme selviämään varsin hyvin ☕  

Luotan aika vahvasti kotimaiseen osaamiseen, joten jos meidän oma pieni tiimimme tekee parhaansa, niin hoitohenkilökunta varmasti osaa, auttaa ja huolehtii lopusta. Positiivisia mielikuvaharjoituksia aion kuitenkin harjoitella :)

Rakas masu.

Toki minulla ei ole vielä aavistustakaan kuinka kipeään voi käydä ja miten kipuun suhtautuu sen ollessa ylimmillään, mutta sitä ei kannata mielestäni ennakkoon pelätä tai murehtia. Jos uusiin asioihin suhtautuu mielenkiinnolla ja avoimesti, sekä käy ne positiivisina mielikuvina läpi, niin yleensä ne myös sujuvat niin käytännössä. Pelko vain ruokkii pelkoa. En oikeastaan edes tiedä onko minulla matala vai korkea kipukynnys. Ei sillä ettenkö kipua olisi kohdanut, mutta en vain jotenkin niitä hetkiä muista ja olen tarpeeksi "elänyt" todetakseni, että aina siitä selviää :) Ajatuksella on loppujen lopuksi suuri voima.

Haluaisin kyllä vielä ehtiä käymään myös Bebesin infon - Miten selvityä synnytyksestä - luulen, että heillä voisi olla pehmeämpi lähestymistapa synnytykseen, joka sopii minulle paremmin :) Yritän myös ehtiä osallistua mammajoogaan, jotta ainakin hengitystekniikka tulisi tutuksi. Nevolantädiltäni sainkin vinkin Studio Manipuran mammajoogasta. Nopealla googlailulla löysin myös Joogakoulu Shantin, Töölöstä. Heillä on tarjolla äitiysjoogaa, ja tunneille voi vain mennä, eli etukäteen ilmoittautumista ei tarvita. Yoga Nordicilla on myös mammajoogaa. Soitin heille innoissani, sillä heillä oli toimipisteet sekä Espoossa, Helsingissä, että Vantaalla. Espoon pisteessä on kuitenkin jouduttu perumaan mammajooga-tunteja vähäisen kysynnän vuoksi ja lähimmät tunnit löytyivät Vantaalta. Espoon mammat ohoi! :) 

Lähempänä laskettua-aikaa ajattelin pehmentää vielä sairaalatunnelmaa pakkaamalla mukaan omia "comfort-vaatteita". Tiedättehän, niitä joiden sisään on ihana sukeltaa kun kaipaa pehmeyttä ympärilleen :) Voihan olla etten mitään niistä käytä ja olen taivaallisen tyytyväinen sairaalavaatteisiin, mutta ajatus helpottaa minua ja auttaa valmistautumaan. Niin hassulta kuin seuraava ehkä kulostaakin - mutta jos vielä jotenkin onnistun muuntamaan sairaalan mielikuvissani viiden tähden Hiltoniksi, johon kassini kanssa checkaan itseni sisään, niin menestyksekäs reissu on taattu ;)! Joka tapauksessa, lopputulos on ihana, jonka sieltä mukaansa saa!



Toivottavasti tekin mammat siellä ruudun toisella puolella löydätte omat voima-ajatuksenne, oli ne millaisia tahansa, ja tunnette itsenne vahvoiksi suuren, mutta rakkaan asian edessä ☕ 

Täällä on mies tämän illan työreissulla, joten mamma aikoo ottaa omasta ajasta ilon irti ;) Kävin kotimatkalla hakemassa mamma-ystävällisiä susheja mukaan ja jälkkäriksi herkkujäätelöä (sokeriarvot oli onneksi kohdillaan)!



Itselläni on vielä huomenna työpäivä, mutta loistavaa viikonloppua teille muille, jotka siitä pääsette nauttimaan!

Nyt suunta kohti suihkua, kosteusnaamio kasvoille, ja sohvalle
 hyvän lehden ja herkkujen pariin!