30 huhtikuuta 2015

Hyvää vappua!

Se on vappuaatto nyt! Me aloitettiin päivä tehokkaasti Strong Mama -tunnilla ja salaattilounaalla Ompussa. Niin mukavaa kun lähellä asuu entinen työkaveri, jolla on lähes samanikäinen poika kuin Silkki. Ennen törmäsimme satunnaisesti samalla jumppasalilla, ja nykyään käydään samoilla Mama-tunneilla. Ei tule jumppatuntejakaan jätettyä välistä, kun tietää että on hyvää seuraa tarjolla :). Vauvat tuo ihania uusia ihmisiä ja vanhoja tuttuja takaisin elämään Onneksi tänään ei ollut yhtä kaamea vesikeli kuin eilen, niin päästiin yhtämatkaa kärryttelemällä kotiin. Silkki nukkui kärryttelyn päälle niin hyvät päikkärit, että mama ehti ottaa kunnon Skype-puhelun ystävälle Lontooseen.

Pian meille tulee Silkin kummitäti, miehen, koiran ja masu-asukin kanssa iltaa viettämään. Ihanaa . Aikuisille on luvassa tacoja ja simaa, Silkille baby-pannukakkua, joka on suurinta herkkua tällä hetkellä. Vauvaperheessä ei tarvitse enään ottaa paineita parhaista vappu-bileistä, mikä on jopa helpottavaa ;)! Eikä kukaan edes kysele miksi :). Se että hengaa paremman puutteessa kalsarit jalassa sohvalla, on nykyään ihan hyväksyttävää ;). Mama lves!



Silkki sai valita itse oman ensimmäisen vappupallonsa,
 joka oli Tietysti vaaleanpunainen :).


Mahtavaa vappuaattoa teille ihanat!

29 huhtikuuta 2015

Takaisin etupenkillä

Kyllästyin jo jokunen aika sitten takapenkilllä istumiseen ja siirryin takaisin etupenkille. Silkki näyttää viihtyvän varsin hyvin ilman minua takapenkillä, ja nauraa sekä jokeltelee itselleen takana olevan peilin kautta. Muita viihdykkeitä tähän mennessä ei ole juurikaan tarvittu :). Meillä on ollut käytössä tähän saakka Stokkeihin sopiva iZi Go -turvakaukalo. Nyt on kuitenkin tullut sen verran senttejä lisää, että kaukalo alkaa käydä hartioista ahtaaksi. Silkki myös painaa jo sen verran, että kaukalon kanssa liikkuminen alkaa olla hankalaa. Mikko sitä vielä kantelee, mutta Silkin kanssa kahdestaan liikkuessa kannan hänet mielummin sylissä, tai kärrään kaupan kärryissä. Silkki oli eilisessä kahdeksan -kuukautis neuvolassa 72,2 cm pitkä ja painoa oli kertynyt 400g lisää, eli yhteensä 9600g. Maman pieni se vain kasvaa .

Kävimme viikonloppuna sovittamassa Silkkiä Baby Stylessa Cybexin turvaistuimiin. Olin etukäteen googlannut Cybexin Pallas 2-fix istuinta, sekä Cybexin Junoa, jotka molemmat ovat "palkki-istuimia", jossa vauva istuu kasvot menosuuntaan päin. Jotenkin Silkin sijoittaminen kasvot menosuuntaan ei kuitenkaan tunnu vielä ajankohtaiselta, vaikka pieni yllättävän hyvin istuikin kokonsa puolesta molempiin turvaistuimiin. Kokeilimme myös Cybexin Sironaa, ja se istui ainakin tällä hetkellä tosi hyvin meidän pienelle. Ja mikä tärkeintä, Silkki näytti tyytyväiseltä. Kovin kaukalomainen Sirona on, joten en tiedä miten se autossa käytännössä sijoittuu, ja näkeekö istuimesta hyvin ulos. Millaisia istuinvalintoja teillä on tehty? Ja missä vaiheessa olette siirtyneet turvakaukalosta turvaistuimeen?

Etupenkki on tietysti kaikista viilein juttu, aina kun sinne pääsee ;).

Olisin mielellään hankkinut Sironan Baby Stylesta, mutta hinta oli huikeat 599 euroa, kuten muissakin kotimaisissa kaupoissa. Klikkasin siis istuimen tilaukseen bike box -shopista Saksasta, jossa hinta oli huomattavasti edullisempi; 429,95 euroa (postikuluineen 454,95 euroa). Sirona Plus -kankaalla olisi ollut hieman kalliimpi, mutta Cybexin edustajan mukaan normikangas on helpompi pitää puhtaana. Nyt vain innokkaana odottelen, että paketti saapuu ovelle, ja pääsemme käytännössä testaamaan istuinta. Tilauksen tein maanantai-iltana, joten veikkaisin että saamme istuimen käyttöön jo ensi viikolla. Yleensä Saksalainen tehokkuus on toiminut myös nettikaupoissa :).


26 huhtikuuta 2015

Ihana vessa!

Pian parin viikon asumisen jälkeen on edelleen hämmentävää kun pystyy kävelemään pitkiä matkoja sisällä. Tarvitsisin askelmittarin. Kävelen uudessa kodissamme varmaan päivässä sen, mitä edellisessä kodissa viikossa :).


Ja tadaa, tässä tulee myös ensimmäisiä kuvia uudesta kodistamme. First things first, yksi tärkeimmistä huoneista, eli vessa.

Tykkään ihan valtavasti meidän vessasta. Ihanan raikas, laadukas ja pehmeän valkoinen. Laattavalinta on omasta mielestäni onnistunut ja se että nostimme saman laatan myös kahdelle seinälle. Yleisilme säilyy rauhallisena, ja laadukkaana. Laatta on Italialainen lattialaatta, whitestone 30x60, Dekotalon pakettiin kuuluvasta valikoimasta. Tykkään hirmuisesti laatan kivimäisestä pinnasta, joka näkyy kun valo tulee ylhäältä . Laatoitimme wc-istuimen takana olevan seinän, istuimen kotelon, sekä päätyseinän, mikä helpottaa puhtaana pitoa. Loput seinät on maalattu Tikkurilan maalilla, sävyllä kalkki (näkyy peilin kautta). Maali istuu kuin nakutettu laattaan, ja yleisilme on siisti.


Kalusteet ovat Svedsbergs´n Format ja hana Hansgrohen. Bideen letku oli vähän liian lyhkänen, eli se odottelee vielä vaihtoa pidempään.

Peili on ihan mahtava, tykkään siitä että valo tulee myös alhaalta ja valaisee hanan ja altaan. Saippuakupit ovat omia tuliasia Portugalista .

Wc-istuin on Gustavsbergin, kromin värisellä huuhtelupainikkeella. Kannessa on hidastin, joka laskee sen tyylillä ;).

Vessasta uupuu vielä pyyhekoukut, paperiteline, sekä ovi!
Muuten se alkaa olla valmiina.

Mama lves!

Tänään meillä jatkuu varastotavaroiden lajittelu, ja varmaan täytyy tehdä vielä visiitti Ikeaan. Pidän peukut ylhäällä, että ehdittäisiin myös tuo vessan ovi hakemaan ;)!


Mahtavaa sunnuntaita!

25 huhtikuuta 2015

Minun kilometritolpat äitinä

Kahdeksan kuukautta, neljätoista tuntia ja neljä minuuttia äitinä. Tarkalleen ottaen minusta tuli äiti jo aikaisemmin. Se hetki teki minusta henkisesti äidin, kun näin Silkin ensimmäistä kertaa ultrassa. Lääkärin rauhallinen ääni kertoi että tässä on teidän vauva, hänen pieni sydän on tässä, ja se lyö hienosti. Se on maaginen tunne kun sillä sekunnilla tietää antavansa kaiken, ja tekevänsä kaiken tuon pienen ihmisen puolesta. Ja mikä mahtavinta, urakka on vasta alussa :). Odotan innolla, että saan opettaa Silkille kaiken minkä osaan ja tiedän elämästä, niin että Silkistä kasvaa mahdollisimman vahva ja itseensä luottava nuori nainen .


Maman virstanpylväät


❤ Synnytyssairaalasta kotiin lähtö, oli yksi parhaita hetkiä. Seisoin Jorvin sisäänkäynnin edessä ja pullistelin ylpeydestä, ja minun olisi tehnyt mieli huutaa; Hei kaikki, tämä pieni ihminen on meidän!

❤ Ensimmäinen vaunulenkki. Olisi jälleen tehnyt mieli huutaa kaikille vastaantulijoille; Meillä on vauva ja me ollaan ensimmäistä kertaa kärryttelemässä...ehkä se näkyi naamasta ;)!

❤ Imetys ja yhteiset aamut. Hitaat ihanat aamut olivat alkuun ihan parhaita. Olisin voinut tuijottaa Silkkiä tuntitolkulla. Imettäessä häntä en voinut vastustaa kiusausta silitellä pientä nenää, poskia ja hiuksia. Pikku-poloinen ei koskaan saa syödä rauhassa ;). Yritän sentään nykyään pitää näppini kurissa.

❤ Jokainen pienen uusi opittu taito on juhlan paikka. Välillä tuntuu, että hihkun itse enemmän kuin Silkki, kun hän oppii jotakin uutta. Toissapäivänä peppu nousi ensimmäistä kertaa konttausasentoon, ja mama taputti taas tyytyväisenä.

❤ Tällä hetkellä Silkki ottaa kontaktia muihin vauvoihin ja ihmisiin. Kaikki ympärillä oleva kiinnostaa, ja halu nousta ylöspäin ja mennä eteenpäin on valtava. Katsekontakti äitiin on kuitekin saatava tämän tästä. Illalla nukkumaan mennessä, tunnen kuinka pieni käsi koskettaa minua kasvoihin, ja varmistaa että olen lähellä. Tekisi mieli pitää hänet omana pikku vauvana, mutta parasta mitä voin Silkille antaa on rohkaista häntä kokeilemaan, oppimaan uutta, ja yrittämään itse.



Pollea mama ja Silkki :). Kuva otettu ensimmäisinä päivinä kotona .


21 huhtikuuta 2015

Miljoonaviisisataatuhatta

Lainalaatikot on vihdoin purettu ja palautettu, viimeinenkin perheenjäsen saatu terveeksi, sekä ensimmäinen ostotarjous talosta saatu ;).

Olin vetäistä sunnuntaina aamukahvit väärään kurkkuun, kun kesken kahvinjuonnin keittiön ikkunaan ilmestyi kiinalaisen naisen kasvot. Luulin, että näin väärin, mutta hetken päästä niitä oli kaksin kappalein terassilla. Ihan vain sunnuntaikävelyllä, ja kunnon talokierrosta tekemässä. Hyvä ettei nenänjäljet painautuneet ikkunoihin ;). He olivat ihan vain päiväkävelyllä, ja poikkesivat katsomaan taloamme, sekä kysymään samalla onko se myytävänä. Ikävä kyllä ei :). Aikamoinen kulttuuriero, näin kotimaisiin ihmisiin verrattuna. Itse olisin varmaan rimpauttanut ovikelloa ensin, ja kysynyt saako katsella ;). Onneksi lentotyö on koulinut hyvin, ja kummallisempiinkin kulttuurieroihin on tullut törmättyä.

Sinällänsä ihana huomata, että olemme saaneet tehtyä kivan kodin, jota tällä hetkellä ei edes haluta myydä...no, ehkä miljoonaviisisataatuhatta voisi kääntää pään, mutta muuten :). Hyvin olemme siis uudessa kodissa viihtyneet. Sauna ja vierashuone ovat täynnä kartonkeja, ja ikuiset paperipinot etsiskelevät vielä paikkaansa. Mutta heti kun saamme jotakin koloa siistimmän näköiseksi, niin laitan kuvia tulemaan .

Muuttolaatikoista löytää yhtä jos toista,
onneksi on vappu tulossa ;)!


Mahtavaa päivää murut!

19 huhtikuuta 2015

Vaalipäivä

Kävimme laatikoiden purun keskellä hengähtämässä vaaliuurnalla. Äänestäminen on edelleen minulle jännittävää. Se hetki kun jonottaa äänestyskopille, kirjoittaa numerot, ja kun leimattu lappu sujahtaa vaalilaatikkoon ja ääni on virallisesti annettu. Mahtavinta äänestämisessä on, että yksilö itse saa olla vaikuttamassa vaalien lopputulokseen.


Nyt, takaisin tv:n ääreen pitämään peukkuja omalle ehdokkaalle :)!



Pikku "äänestäjää" kiinnosti keinut,
 ja muut lapset vaaliuurnaa enemmän .

18 huhtikuuta 2015

Uutta kotia, pizzaa ja...

...Hengissä ollaan, muutosta ja oksennustaudista huolimatta. Ehkä maailman kamalin yhdistelmä...

Saatiin kuin saatiinkin edellinen asunto tyhjäksi ajoissa, eli viime viikon perjantaiksi. Uutta kotia emme kuitenkaan ennättäneet saada muuttokuntoon siihen mennessä. Muutimme kuitenkin...anoppilaan! Tadaa, ihanien lihapatojen ääreen :).

Vaikka muuttovalmiiseen kotiin muuttaessa päivämäärät yleensä pitää kutinsa, niin viimehetken sattumia meillekin tuli. Muun muassa siivoojalta keskelle olohuoneen lattiaa unohtunut pesuainepullo, joka oli riittävän märkä, että lattia korkkasi. Saimme päivän viiveellä uuden lattian paikalleen, mikä oli Dekotalolta mainio suoritus :).

Kodinhoitohuoneen asennus puolestaan menikin mönkään. Asentaja ei ilmeisesti huomannut ovessa olevia lappuja, eikä juuri siivottua kotia, ja sirkkelöi sisällä. Tuulettimen edessä. Arvaatte varmaan miten siivotulle kodille kävi ;)? Vesihanat ja suihkut saimme käyttöön tiistaina, ja kovan onnen kodinhoitohuone, josta meni paljon osia vaihtoon, valmistunee parin viikon sisällä (toivottavasti). Koti saatiin uudelleen myös siivottua ja virallisesti muutimme sisään yhtäaikaa vesikalusteiden kanssa, eli viime tiistaina.

Samaan aikaan mummi-poloinen sai oksutaudin, joka sitten kiersi myös minut ja Silkin. Olin ihan kauhusta kankea kun Silkki oksensi ensimmäisen kerran. Onneksi hän istui syöttötuolissa, joten kaikki lensi iloisessa kaaressa lattialle. Pikkuinen itse oli ihan ihmeissään, eikä uskaltanut syödä, eikä juoda enään mitään. Silkin oksennukset jäi onneksi tähän yhteen kertaan, ja hän selvisi helpommalla, pieni rakas . Allekirjoittanut puolestaan veti pidemmän kaavan mukaan, ja antaumuksella...tulkitkaa miten haluatte ;).

Nyt ovat kuitenkin tavarat ja ihmiset samassa osoitteessa, väsyneinä taudista, mutta onnellisina ja terveinä. Juuri niinkuin toivoinkin .

Uusi koti skoolattiin cokisella ja  KOTIpizzalla, arvatkaa vain miten hyvältä pizza maistui parin päivän paaston jälkeen ;)!


Oma koti kullan kallis.


07 huhtikuuta 2015

Tilanne vaatii niskahierontaa, manikyyrin ja skumppaa

Miten minä erehdyinkään luulemaan, että muutto on helppo nakki. Tässä on nyt kannettu laatikoita muutama päivä, siivottu, ja juostu Ikeassa niin lujaa että jäi lihapullatkin syömättä. Sain tehdä pari uutta kalenterimerkintää - uusi muuttopäivä perjantaille ja omalle äidille uusi lentopäivä; saanpahan pitää hänet kylässä pidempään ;).

Silkki on aavistellut, että jotain suurempaa muutosta on ilmassa. Hän ei ole suostunut nukkumaan omassa pinnasängyssä, vaan on vaatinut päästä joka yö maman kylkeen kiinni. Päiväunet ovat myös jääneet aika lyhkäisiksi, sillä pienen on päästävä kiireen vilkkaa valvomaan tilannetta. Voi toista . Yöllä olenkin antanut Silkin olla lähellä, jotta hän saa levättyä. Mamalla on vain nyt omat niskat niin juntturassa, että tekisi mieli ottaa aikalisä ja käydä hieronnassa. Manikyyristä puhumattakaan. Siivoaminen tuohoaa kynnet... 

Mutta, jotta tästä ei tulisi valitusvirsi, joka ei kuulu tapoihini, pussaan nyt itseäni olkapäälle ja suuntaan kävelylenkille :)!



Adios amigos, tilaan huomiseksi paremman päivän ♥.


03 huhtikuuta 2015

Iloista pääsiäistä!

No niin, nyt on muuttolaatikoiden kantolupa hanskassa. Mahtavaa . Viime päivinä onkin ollut vaikea pysyä kalenterin perässä. Ja jotenkin minulla on sellainen kutina, että se helpottaa kun saadaan tavarat ja ihmiset samaan osoitteeseen ;). Suihkut ja hanat saamme vasta ensi viikon keskiviikkona, mutta se nyt on enään peanuts kaiken muun keskellä.

Ennätimme kiireen keskellä kuitenkin ikuistaa venähtäneet puolivuotiskuvat Silkistä. Niistä tuli seitsemän kuukautiskuvia, ja ihania sellaisia. Kiitos kuvaajalle .


Täällä aletaan siis pakkaamaan laatikoita ja siirtämään niitä uuden kodin puolelle. Tämän pääsiäiskuvan myötä toivotamme iloista pääsiäistä !


Kieli keskellä suuta ❤.

Kuva: Kirsi Hiekkarinne Photography.

01 huhtikuuta 2015

"Uusi koti valmis"

Kalenterissa lukee huomisen kohdalla; Uusi koti valmis !! Sama lukee myös kaiken varalta ensi viikon tiistain ja torstain kohdalla. Mitenkähän tätä nyt tulkitsisi :)? Tänään saadaan vihdoin vesimittari paikoilleen, jihuu, kauan se ottikin. Huomisaamuksi on muuttolaatikot tilattu ja hoitoapu, eli minun äiti, saapuu tänään Rovaniemeltä. Hän pitää huolta Silkistä, sillä aikaa kun kannamme miehen kanssa laatikoita. Jännittävää, virallisesta muuttopäivästä meillä ei siis ole vielä tietoa. Kaikki riippuu siitä miten suihkut ja hanat saadaan nyt asennettua ja toimivuus testattua. Jotain varmasti kuullaan huomenna kun käyttöönottotarkastus tehdään.

Tästähän voisi jälleen repiä pelihousunsa, mutta lainatakseni Fredrik Eklundia, joka on tehnyt nimensä tunnetuksi superjulkkisten kiinteistövälittäjänä New Yorkissa, hänen aikasemmasta urasta puhumattakaan ;). Bongasin hänen uuden kirjansa eräästä blogista, jossa oli siteerattu tämä lause:


Livet är 10 % det som händer och 90% hur man reagerar på det.

Elämässä 10 % koostuu siitä mitä tapahtuu, ja 90% siitä miten tapahtuneeseen reagoi.

Totta.

Joten, täällä pidetään pelihousut ehjänä, ja nautiskellaan pääsiäisestä, joko nykyisessä osoitteessa, tai muuttolaatikoita kantaen :).

Sitä paitsi, jos herää aamulla tällaisen pikku pupun vierestä, niin kaikki kiireet ja huolet unohtuu ❤.