Ihana kesä!

En vieläkään usko sitä, että heinäkuu on kääntymässä elokuuksi. Tämä kesä on kiitänyt niin nopeaan. Siitä huolimatta että se alkoi jo toukokuussa. Ajattelinkin avartaa ajatuksiani sen verran, että lasken elokuun vielä kesäkuukaudeksi - vaikka kerhot ynnä muut arkirutiinit monilla jo alkavatkin. Mutta mikäs sen ihanampaa kun saada 31 kappaletta lisää kesäpäiviä elämäänsä.

Tänä kesänä olen lukenut kaksi kirjaa; Sophie Kinsella - Hääyöaie. Se oli kutkuttavan naurattavaa hömppää. Juuri sellaista jota tarvitsee seurakseen illan viimeisinä tunteina kun lapset nukkuvat, ja ajatukset ovat melkein unten mailla. Toinen kirja oli seurana aurinkotuolissa, sekin itse asiassa saman kirjailijan kirjoittama; Himoshoppaaja tähtien tiellä. Kirjan sivut ovat nyt ihan käppyrällä, sillä muutama kesäsade yllätti lukijan ❤.

Jännitystä tähän kesään on tuonut kesäpaikan lähistöllä liikkuva karhu, joka ei jostain syystä ihmistä kaihda. Silkin kummitäti joutui luovuttamaan mehevän vattupuskan mesikämmenelle, sekä herkullisen kantarelli -heinikön. Onneksi mitään ei sattunut, ja otso on muuten pysynyt pihapiirin ulkopuolella. Olen silti hieman kahden vaiheilla uskallammeko perheen pienimpien kanssa enää tänä kesänä kesämummolaan.

Lenkkarit olen pukenut jalkaan ainakin kerran viikossa, ja lenkki alkaa lämmöstä huolimatta kulkea mukavasti. Lihaskuntotreeniä saan riittävästi kahta rakasta kahvakuulaa kannellessa, mutta siti...kaipaan salille. Kaipaan sitä tunnetta kun lihakset ovat treenistä väsyneet. Joten, joko lihaskunto osuus on sovitettava kodin seinien sisälle, tai sitten urheiluun on vain varattava hieman enemmän aikaa jotta ennätän salille. Lähinnä nykyisissä urheilukeskuksissa ärsyttää sitoutuminen 12 kuukaudeksi. Välillä on haastavaa sitoutua edes yhdeksi päiväksi ❤.

Kesän positiivisin yllättäjä on ollut ihana Silkkis, joka vain yhtenä päivänä ilmoitti että pissa tulee. Vautsi! Jokainen äiti ja isä tietää, että tämä on hieno juttu :). Meidän pikku prinsessa on oppinut pottailun jalon taidon. Enää meillä on käytössä päikkäripöksyt ja yöpöksyt, eli vaippa. Muutoin mennään uusilla hienoilla pikkuhousuilla jotka ovat suuri ylpeyden aihe.

Parasta näissä päivissä on ollut perheen kanssa yhdessäolo. Olemme olleet ahkerasti mukana Mikon työreissuilla, ja mikään ei voita sitä tunnetta kun mukavan päivän jälkeen kuulen kolme tuhisijaa (Mikko mukaan lukien, joka nukahtaa nykyään salamannopeasti kun saa päänsä tyynyyn) samassa huoneessa. Monesti mieleen hiipii ajatus, että tässä on mun elämäni rikkaus ja rakkaus - kaikki yhdessä huoneessa ❤. Siihen on hyvä nukahtaa.

Onneksi kesää on vielä jäljellä.

❤

Mmmm...mustikkapiirakka!

Mukavaa sunnuntaita kauniit ❤. Meidän mansikan säilöntä ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Mansikoissa oli useita mustia pieniä kuoriaisia. Mikko ennätti syödä aasialaisen lounaan, ennen kuin huomasimme mansikan sisään kaivautuneet tihulaiset. En ole koskaan ennen tavannut mansikoissa vastaavaa. Ilmeisesti sateinen kesä oli tehnyt tepposet, ja laadunvalvonta jollakin poimijalla pettänyt. Pahoitteluiden kera saimme vaihdettua mansikat uusiin, ja toissa yönä pakastimme niitä puolille öin. Nyt on pakkanen pullollaan herkullisia punaisia mansikoita, nam!

Koska mansikkakakku jäi viikolla haaveeksi, niin leivoin omalla reseptillä mehevän mustikkapiirakan. Tässä resepti myös teille:

Pohja: ❤ 1dl sokeria ❤ 2 munaa ❤ 1dl maitoa ❤ 50g voita ❤ 1dl vehnäjauhoja 

❤ 1dl kaurahiutaleita ❤ 1tl leivinjauhetta ❤ 1tl vanilijasokeria

paista 200°C noin 20 minuuttia

Täyte: ❤ 200g kermaviiliä ❤ 1 muna ❤ 3-4dl mustikoita

paista jälkilämmöllä noin 10 minuuttia

Vinkki! Jos haluat nostaa piirakan astetta fiinimmälle tasolle, korvaa maito kermalla ja käytä ainoastaan vehnäjauhoja (2 dl) :).

❤

Kesäkuulumisia

Hei kauniit! Täällä on onnellinen "kesälomalainen". Ensinnäkin suuret pahoittelut lukijoilleni, sillä en arvannutkaan kuinka kesä vei tämän naisen mukanaan ja blogi jäi ilman huomiotani. Sen sijaan huomiota ovat saaneet omat vanhempani Rovaniemeltä, jotka saimme pitää kylässä melkein koko toukokuun ❤. Extra-huomiota on myös saanut rakas aviomieheni, jonka kanssa yhteistä aikaa talvikuukausina olivat lähinnä sunnuntait. Lapsista nyt puhumattakaan, sekä ystävistä joita olemme kesän aikana tavanneet ❤. Täytyy sanoa että melkein kyynel silmäkulmassa vilkutimme isin töihin maanantaina kun hänen lomansa päättyi. Niin tärkeää ja ihanaa yhteinen vapaa-aika on ollut. Onneksi Mikolla on vielä muutama viikko lomaa säästeltynä syksymmälle. Hehe, ja ehkä kyyneleeseen vaikutti myös aikuisseura, joka on tärkeää oman jaksamisen kannalta...ja kaksi käsiparia yhden sijaan - voi kuulkaa, miten helpolta lastenhoito on tuntunutkaan :)!

Muutamalla lauseella summattuna, olemme kesän aikana saaneet siivottua tonttia rakennusaikaisesta ylijäämäpuusta. Keräsimme niistä pinon ja lahjoitimme pois. Parhaalta tuntui kun puiden noutaja oli jo hyvään ikään ehtinyt herrasmies, joka rakensi puista vaimolleen hissin. Rouva oli loukannut jalan ja hänen kulkua helpottaakseen tuli puulle sekä hissille tarvetta. Nostan aina hattua rakkaudelle sekä pyyteettömälle huolenpidolle ❤. Aivan ihana herra.

Koti on saanut uutta ilmettä sokkeliin. Se on nyt tasoitettu, hiottu, sekä maalattu mustaksi. Terassin kaiteet ovat rakennettu loppuun, sekä kulkuaukkoihin lisätty portit ja verkkoaitaa. Nyt onkin ihanaa avata huoletta ulko-ovi, ja päästää Silkki juoksemaan terassille. Näistä suuri kiitos menee omalle isälleni, jonka kädenjälki näkyy näissä ❤. Muutoin olemme lomailleet, saateltu ystäväpariskunta avioliiton onnelliseen satamaan, sekä grillattu, herkulteltu, uitu ja ulkoiltu koko perheen voimin.

Minun saldona on levänneen mielen lisäksi hiekkalaatikko-rusketus, joka ulottuu jalkoihin ja käsivarsiin :). Keskivartalo on kalpea kuin kalkkuna ja otsaa on suojannut lippis. Toivotaan että lämpöä piisaa ja minäkin ennätän tasoitella väriä. Mutta, nyt Mikko on matkalla kotiin 15kg mansikoita takaluukussa, joten arvaatte varmaan miten meidän iltapäivä sujuu ;).

Olen kuulolla tiiviimmin ❤.

 XOXO

❤