Viikko 39!

Viimeinen päivä viikosta 39 on pian takana. Laskettuaika sekä viikko 40 alkaa huomenna, 29.12.! Tänään on ollut raskauden kannalta hyvä päivä. Mihinkään ei ole sattunut ja Silkin päiväuniaikaan jaksoin käydä kärryttelemässä tunnin lenkin. Pari viimeistä yötä on sujunut hyvin, ja vessassa ei ole tarvinnut käydä kuin ehkä kaksi kertaa yössä. Vautsi, ihanaa! Näin raskauden viimemetreillä tuntuu että päivät, tunnelmat ja olotilat vaihtelevat paljon.

Kävin tänään neuvolassa ja vauva on jo laskeutunut todella alas. Hän kuitenkin liikkuu sen verran vauhdikkaasti, että neuvolan täti laskeskeli leikkisästi vauvan menevän muutaman päivän yli lasketun ajan. Pikkuinen on päässyt maman sairastelujen aikana liukumaan yläkäyrälle, joten yli nelikiloinen vauva näyttäisi mittojen mukaan olevan tulossa. Voihan...pientä ❤. Isukki saa tilaamansa Arnoldin, harmi etteivät miehet voi synnyttää ;)!

Potkut eivät tunnu enää niin voimakkailta, mutta luulen että se johtuu siitä, ettei pikkuisella ole paljoa tilaa liikkua. Sen sijaan tunnen kuinka vauva venyttelee eri suuntiin ja vatsanseutu venyy.  Välillä tuntuu siltä kuin olisi minivalas masussa. Vauvan koon vuoksi, joudun vielä huomenna käymään sokerirasituksessa - ei minun pala kakkua, mutta eiköhän siitä selvitä. Oli tulos mikä oli, kohta on kuitenkin aika saada vauva maailmaan. Yksi maailman jännittävimmistä päivistä ❤. Siihen aion valmistautua tankkaamalla auringonvaloa (niin kauan kuin sitä riittää), lepoa ja energiaa...sekä ruokaa. Kukapa sitä juoksee maratoniakaan ilman tankkausta ;)?

Masu on niin muotoa pallo, johon napa on uponnut ❤.

♥

Jouluaaton tunnelmia

Ihanat joulupyhät ovat pian takana. Onneksi on vielä uusi vuosi edessä, sillä joulu menee joka vuosi yhtä nopeasti. Vietimme pyhäpäivät enimmäkseen kotona. Minulle parasta oli, etten ottanut mitään stressiä joulusta. Oma perhe ympärillä riitti tänä vuonna oikein hyvin ❤. Söimme, saunoimme ja leikimme - eikä ollut kiire mihinkään. Kävimme aattona ja joulupäivänä appivanhemmilla päivällisellä. Neljä aikuista sekä yksi taapero riittivät oikein hyvin luomaan iloa, naurua ja joulutunnelmaa.

Ensimmäisen joulupaketin avauksessa ❤.

Silkki sai valtavan määrän lahjoja, ja annoimme hänen avata ensimmäiset paketit heti aattoaamuna. Lapsen myötä sitä taantuu itsekin lapseksi ja riemuitsee uusista leluista, vaikka ne eivät ole edes omia!

Tänään olemmekin kylästelleet ystävän peheen luona Porvoossa, ja kummitytön luona synttärikaffeilla. Kotipäivien jälkeen oli tosi mukava lähteä ajelulle auringon paisteessa sekä nähdä ystäviä.

Ihanaa Tapaninpäivän iltaa teille kaikille!

♥

Hyvää joulua ♥

♥♥♥♥

Joulukuusi on täällä!

Meidän joulukuusi on täällä, koottuna ja koristeltuna. Elämäni ensimmäinen tekokuusi ja se näyttää hyvältä. Kuusi näyttää aidommalta kuin aikaisemmin näkemäni, joten tilaaminen Alankomaista kannatti. Mama l❤ves! Oli niin hassua pujotella valoja kuuseen, kun yhtäkään neulasta ei varissut. Mikä lapsiperheen unelma. Koristelumateriaalista puuttuu vain lapsiystävälliset koristeet. Sijoitin lasipallot noin metrin korkeudelta ylöspäin, mutta pitäähän pienille silmille olla myös katseltavaa. Pallokauppaan mars!

Joulukuusen matto pitää myös päivittää suurempaan :).

Ja näitä ihania kuusia saa osoitteesta royalchristmasshop.nl

Kiitos vinkistä sisustustaitoselle ystävälle ❤.

♥

Lauantai ♥

Tänään on ehditty puuhata mukavia juttuja koko perheen kesken. Aamupäivän vietimme Tapiolassa laamoja ja mini-lampaita katsellen. Kävimme samalla ostamassa muutaman joululahjan ja mamalla olisi tehnyt mieli upottaa kyntensä Stockmannin ihaniin joulupalloihin. Pallot jäivät kuitenkin odottamaan onkijaansa, sillä Silkin päiväuniaika painoi päälle. Iltapäivä menikin kotijuttuja puuhastellessa. Mikko pesi ja latoi kiukaaseen 120kg kiveä, ja me Silkin kanssa kannustettiin isiä. Kyllä me tytöt tehtiin muutakin, muun muassa loikoiltiin sängyllä ja kuunneltiin joululauluja.

Tuntuu niin erityiseltä antaa Silkille kolmenkeskeistä aikaa ennen kuin neljäs perheenjäsen syntyy. Näistä hetkistä pitää ottaa kaikki ilo irti ❤.

Näyttääkö kenenkään muun selfiet tältä...? Yksi katsoo kameraan, toiselta puuttuu puolet kasvoista ja taapero ehtii kääntää päänsä ;)? ...laamoista puhumattakaan :)!

Murunen ❤.

♥

Viikko 38!

Neuvolan laskukaavan mukaan viikko 38 vaihtui jo tiistaina, mutta omien alkutuntemuksieni mukaan viikko 38 alkoi tänään. Vatsa vain jatkaa kasvamistaan, ja nyt minusta alkaa tuntua, ettei se voi tulla enää isommaksi. Vauvan pitäisi olla jo melko lailla valmis ❤. Suurin muutos viime viikkoon on, että tunnen itseni todella kömpelöksi. Ihan kuin toppapukuun puettu Michelin mies, joka ei mahdu auton ratin taakse. Istuminen sohvalle on vaikeaa, ylöspääsemisestä puhumattakaan. Illalla sänkyyn mennessä kyykistyn, ja lähinnä toivon putoavani hyvään asentoon johon voin jäädä loppuyöksi makaamaan. Kääntyminen tuntuu niin hitaalta ja kömpelöltä. Silkin lelujen kerääminen on oma operaationsa. Olen todennut kätevimmäksi tavaksi lakaista ne imurilla kasaksi, ja kerätä siitä yhdellä kyykkäyksellä takaisin lelulaatikkoon.

Tässä kuva uusista lauteista ja masusta. 

Vatsa näyttää ihan siltä että Silkki mahtuisi sinne!

Muuten flunssa tuntuu hiljalleen helpottavan. Ainakin aikaisempaan verrattuna. Uusi mama l❤ves kohde onkin sarvikuono. Taivaallisen näppärä nenäkannu, joka huuhtelee nenän ja saa ilman virtaamaan. Ajatukset ovat ihanan pehmeitä, ja huomaan unohtelevani mitä olin sanomassa. Baby brain, ne ovat nyt siis täällä ;). Huomenna on jälleen neuvola, ja odotan jännityksellä arviota vauvan koosta ja asennosta.

Ihanaa iltaa murut!

Nyt tämä pallo suuntaa nopeasti uppoamaan sohvalle, ja Arrowin pariin.

Happy landings for me!

♥

Update sauna

...jouluksi omaan saunaan, mahtavaa. Saamme lauteet paikalleen tänään, ja loppuviikosta on myös saunan lasien toimitus. Ihanaa taas saada yksi osa kodista valmiiksi, mama l❤ves!

Tässä pari ennen lauteita ja laseja kuvaa saunasta. Huomaattehan vasemmalla olevan oven. Se on se hääpäivälahjaksi saatu märkätilan ovi. Toki kukkien ja shampanjan kera ;).

♥

Jouluajatuksia

Minulle joulu merkitsi aikaisemmin sitä, että tavataan sukulaisia ja kokoonnutaan yhteen, jotta pääsee joulutunnelmaan. Tällaiseen yhdessäoloon totuin lapsena, ja se oli minulle äärimmäisen tärkeää. Jos emme olleet kaikki koolla, tuntui olo aina jotenkin tyhjältä.

Nyt kun olen saanut oman perheen, on jotakin tapahtunut, eikä yhdessäolo muiden kanssa tunnu enää niin tärkeältä. Ehkä tämä kuulostaa karulta, mutta tavallaan huomaan kasvaneeni aikuiseksi tai paremmin sanottuna vanhemmaksi ja vaimoksi oman perheen myötä. Yhdessäolo oman perheen kanssa tuntuu riittävältä ❤. Toki on ihanaa nauttia joululounas yhdessä appivanhempien kanssa ja juoda kahvit siskon perheen kanssa, jotka molemmat asuvat pääkaupunkiseudulla. Ja mielelläni tapaisin myös omia vanhempiani ja veljen perhettä. Mutta, tärkeintä on kuitenkin päästä aattoillaksi omaan kotiin. Nauttia joulutunnelmasta Silkin, Mikon ja masuasukin kanssa. Avata muutama paketti kuusen äärellä, sekä olla yhdessä. Omana perheenä. Se on se hetki, jota odotan tänä jouluna eniten ❤.

Asiassa varmasti viehättää myös tilanteen uutuus, sekä tunne siitä että saa itse luoda omat jouluperinteet, omalle perheelle. Ainakin yksi uusi perinne on yhteinen joululounas Silkin kummipariskunnan kanssa Kulosaaren Casinolla.

Mama ja Silkki jo kolmatta kertaa joululounaalla.

Silkki oli ensimmäisenä vuonna salamatkustajana masussa.

♥

Viikko 37!

Olen kantanut 263 päivää tulevaa vauvaa. Laskettuun aikaan on jäljellä kaksi viikkoa ja kaksi päivää. Nyt voi jo todellakin alkaa laskea päiviä! Supistuksia en ole tuntenut juurikaan, yhtä iltaa lukuun ottamatta, jolloin tunsin kun vauva laskeutui kerralla alas. Sen seurauksena ylävatsalle jäi kahden kämmenen kokoinen pehmeä alue. Tämän alapuolelta tunnistan pikkuisen pepun ja jalat jotka potkuttelevat. Eli vauva taitaa olla aika hyvissä asemissa ❤.

Varpaita en ole nähnyt muutamaan viikkoon masun takaa, ja oli aivan mahtavaa päästä viime viikolla jalkahoitoon. Ihanaa kun varpaankynnet ovat taas lyhyet ja lakatut. Menin vain valitsemaan kynsilakaksi kimaltavan mustan, jota kauhistelin kotona myöhemmin. Ensimmäinen asia mitä vauvamme äidistään näkee ovat mustat varpaankynnet...joudun ehkä lahjomaan Mikon lakkaamaan ne uudestaan.

Flunssastatus on edelleen sama, lisänä yksi yskimisestä murtunut kylkiluu ja napatyrä. Oh dear... Pahin kipu kylkiluun kohdalla meni onneksi ohi muutamassa päivässä, ja nyt se lähinnä rajoittaa hieman liikkumista sekä nukkuma-asentoja. Napatyrä puolestaan alkaa vaivata, jos nostelen tai kumartelen liian paljon päivän aikana. Olen vähän huono lepäilijä, joten yritän nyt hartaasti ottaa rauhallisemmin. Laskimme lääkärin kanssa, että kylkiluun pitäisi ehtiä juuri parantua laskettuun aikaan mennessä.

Muutoin olo on mainio. Painoa on tullut 12kg lisää siitä mistä lähdettiin, ja ainoa himotus tällä hetkellä ovat mehukkaat klementiinit...ja ehkä vähän joulutortut & suklaa ❤.

Kuvassa todiste eilisillalta; jalassa pikkujoulukorkokengät, jes!

Sain keikuttua sen verran että sain kengät kuvaan...näytin varmaan aika huvittavalta ❤.

♥

Tip tap, tip tap

Minun joulupuuhastelut ovat niin jääneet flunssan potemisen jalkoihin, ja olisi niin paljon tehtävää, että... a) alanko siivoamaan, ja jatkan b:llä ja c:llä b) kiipeänkö pallomasuni kanssa varaston hyllyille etsimään joulukoristeita c) tilaanko yksinkertaisesti niin näyttävän tekokuusen, että kukaan ei enää huomaa pölypalleroita saatika sitten muiden joulukoristeiden puutetta...

c) tilaan kuusen ❤.

Ja jätän väliin sekä osan a), että b).

Tänään on parempaakin tekemistä, kuten kynsien lakkaus ja 
tukan föönaus illan pikkujouluja varten!

To be continued...

Rakastan tätä pari vuotta vanhaa kuvaa. Varma joulutunnelman luoja ❤.

Mahtavaa perjantaita!

♥

Maman tyttö

Yksi asia joka hieman pohdituttaa näin toista lasta odottaessa on Silkin eroahdistus. Se alkoi hänen täyttäessä 11 kuukautta. Tällöin hoitoon jääminen, edes maman jumppatunnin ajaksi, toi pikkuiselle krokotiilin kyyneleet silmiin. Selvää kasvua on kuitenkin tapahtunut ja Silkki pärjää nyt 15kk iässä hoidossa oikein hyvin. Nukkumaan menon tullen on äidin kuitenkin oltava lähellä ❤. Olenkin ajoittanut omat menoni siten, että olen iltaisin ajoissa kotona. Oikeastaan olen tietoisesti valinnut sen tavan ja halunnut vastata läheisyyden tarpeeseen. Luulen että läheisyydenkaipuu on yksi kehityskausi, johon pienellä on varmasti omat syynsä. Näin pallomasun kanssa on oikeastaan kiva tulla hyvällä syyllä iltapuuroaikaan kotiin ;).

Nyt Silkki kuitenkin on alkanut heräilemään kolmisen kertaa yöllä, ja siihen ei rakas isi auta. Hassua sinänsä, sillä meidän sänkyyn päästessään Silkki rullaa ensimmäisenä Mikon tyynylle ja nukkuu siinä tyytyväisenä aamuun. Nenä kiinni Mikon niskassa ❤. Olen jaksanut aika hyvin jumppailla öisin nukuttamassa Silkkiä hänen omassa huoneessa, omaan pinnasänkyynsä. Alan kuitenkin olla jo sen verran pallero, että viime viikkoina kurottelu pinnasängyn laidalla on jäänyt. Olemme siis kärräneet hänet sängyssään meidän viereen nukkumaan. Olen ollut onnellinen pinnasänky-valinnastamme, joka on Stokken sleepi - siinä on pyörät alla!

Nyt kuitenkin pohdin herättääköhän Silkin yöheräily myös meidän uuden tulokkaan uniltaan? Ja miten heidän unirytminsä kohtaavat? Onneksi minun ja Mikon makuuhuoneeseen mahtuu tarvittaessa kaksi pinnasänkyä. Ja parisänkyyn kaksi vauvaa... Meillä taitaa tulla tiivistunnelmaisia öitä ;). Olen kuullut, että monella makuhuoneen sisustukseen kuuluu myös lisäpatja lattialla. Ennen ajatus heräämisestä eri sängyistä Mikon kanssa olisi kauhistuttanut, mutta tässä kohtaa se lähinnä hymyilyttää. Arjen sankareita ovat ne jotka sopeutuvat uuteen tilanteeseen, ja pystyvät yhdessä nauttimaan arjestaan sellaisena kuin se on ❤. 

Maman kulta ❤. Tonttulakki löytyi lopulta KappAhlista, 

mutta paljon hienommat ovat glitterkengät ja -käsilaukku ❤.

 Olisi mukava kuulla miten teillä muilla on toimittu kahden pienen lapsen kanssa? Oletteko nukuttaneet heidät omiin sänkyihinsä, vai ottaneet viereen nukkumaan? Ja ovatko pienet heräilleet toistensä yöheräilyyn?

♥

Viikko 36!

Vatsa kasvaa ja enää ei ole kuin vajaa neljä viikkoa jäljellä laskettuun aikaan. Kohta kuukauden kestänyt flunssa on todella vienyt voimia parista viimeisestä raskausviikosta. Lääkärini mukaan raskaana olevilla paraneminen on hitaampaa, johtuen kuivista ja turvonneista limakalvoista. Ainoana droppina olen lisännyt vitamiineja ja lepoa siinä määrin kun ehtii ja pystyy.

Silkin synnytys meni tosi hyvin, ja tunsin olevani kaikin puolin hyvässä kunnossa sitä varten. Toivon niin hartaasti että pahin sairastelu olisi pian ohi, ja voisin sanoa nytkin samaa. Muuten olo on rauhallinen mitä synnytykseen tulee. Odotan innolla että pääsen tapaamaan pienen poikamme ❤. Oikeastaan en pistäisi pahitteeksi vaikka hän päättäisi syntyä jo aikaisemmin. Viimeisellä lääkärikäynnillä kuulosti tosin siltä, että tällä kaverilla ei ole mitään kiirettä ulkomaailmaan. No, ehkä hän on yhtä malttamaton kuin mama!

Muutoin olen yksinkertaisesti vain niin onnellinen. Siitä, että elämä tarjoaa jotain näin mahtavaa jota odottaa ❤.

♥