28 joulukuuta 2015

Viikko 39!

Viimeinen päivä viikosta 39 on pian takana. Laskettuaika sekä viikko 40 alkaa huomenna, 29.12.! Tänään on ollut raskauden kannalta hyvä päivä. Mihinkään ei ole sattunut ja Silkin päiväuniaikaan jaksoin käydä kärryttelemässä tunnin lenkin. Pari viimeistä yötä on sujunut hyvin, ja vessassa ei ole tarvinnut käydä kuin ehkä kaksi kertaa yössä. Vautsi, ihanaa! Näin raskauden viimemetreillä tuntuu että päivät, tunnelmat ja olotilat vaihtelevat paljon.

Kävin tänään neuvolassa ja vauva on jo laskeutunut todella alas. Hän kuitenkin liikkuu sen verran vauhdikkaasti, että neuvolan täti laskeskeli leikkisästi vauvan menevän muutaman päivän yli lasketun ajan. Pikkuinen on päässyt maman sairastelujen aikana liukumaan yläkäyrälle, joten yli nelikiloinen vauva näyttäisi mittojen mukaan olevan tulossa. Voihan...pientä . Isukki saa tilaamansa Arnoldin, harmi etteivät miehet voi synnyttää ;)!

Potkut eivät tunnu enää niin voimakkailta, mutta luulen että se johtuu siitä, ettei pikkuisella ole paljoa tilaa liikkua. Sen sijaan tunnen kuinka vauva venyttelee eri suuntiin ja vatsanseutu venyy.  Välillä tuntuu siltä kuin olisi minivalas masussa. Vauvan koon vuoksi, joudun vielä huomenna käymään sokerirasituksessa - ei minun pala kakkua, mutta eiköhän siitä selvitä. Oli tulos mikä oli, kohta on kuitenkin aika saada vauva maailmaan. Yksi maailman jännittävimmistä päivistä . Siihen aion valmistautua tankkaamalla auringonvaloa (niin kauan kuin sitä riittää), lepoa ja energiaa...sekä ruokaa. Kukapa sitä juoksee maratoniakaan ilman tankkausta ;)?


Masu on niin muotoa pallo, johon napa on uponnut .

26 joulukuuta 2015

Jouluaaton tunnelmia

Ihanat joulupyhät ovat pian takana. Onneksi on vielä uusi vuosi edessä, sillä joulu menee joka vuosi yhtä nopeasti. Vietimme pyhäpäivät enimmäkseen kotona. Minulle parasta oli, etten ottanut mitään stressiä joulusta. Oma perhe ympärillä riitti tänä vuonna oikein hyvin . Söimme, saunoimme ja leikimme - eikä ollut kiire mihinkään. Kävimme aattona ja joulupäivänä appivanhemmilla päivällisellä. Neljä aikuista sekä yksi taapero riittivät oikein hyvin luomaan iloa, naurua ja joulutunnelmaa.

Ensimmäisen joulupaketin avauksessa .

Silkki sai valtavan määrän lahjoja, ja annoimme hänen avata ensimmäiset paketit heti aattoaamuna. Lapsen myötä sitä taantuu itsekin lapseksi ja riemuitsee uusista leluista, vaikka ne eivät ole edes omia!


Tänään olemmekin kylästelleet ystävän peheen luona Porvoossa, ja kummitytön luona synttärikaffeilla. Kotipäivien jälkeen oli tosi mukava lähteä ajelulle auringon paisteessa sekä nähdä ystäviä.


Ihanaa Tapaninpäivän iltaa teille kaikille!

22 joulukuuta 2015

Joulukuusi on täällä!

Meidän joulukuusi on täällä, koottuna ja koristeltuna. Elämäni ensimmäinen tekokuusi ja se näyttää hyvältä. Kuusi näyttää aidommalta kuin aikaisemmin näkemäni, joten tilaaminen Alankomaista kannatti. Mama lves! Oli niin hassua pujotella valoja kuuseen, kun yhtäkään neulasta ei varissut. Mikä lapsiperheen unelma. Koristelumateriaalista puuttuu vain lapsiystävälliset koristeet. Sijoitin lasipallot noin metrin korkeudelta ylöspäin, mutta pitäähän pienille silmille olla myös katseltavaa. Pallokauppaan mars!


Joulukuusen matto pitää myös päivittää suurempaan :).

Ja näitä ihania kuusia saa osoitteesta royalchristmasshop.nl
Kiitos vinkistä sisustustaitoselle ystävälle .

19 joulukuuta 2015

Lauantai ♥

Tänään on ehditty puuhata mukavia juttuja koko perheen kesken. Aamupäivän vietimme Tapiolassa laamoja ja mini-lampaita katsellen. Kävimme samalla ostamassa muutaman joululahjan ja mamalla olisi tehnyt mieli upottaa kyntensä Stockmannin ihaniin joulupalloihin. Pallot jäivät kuitenkin odottamaan onkijaansa, sillä Silkin päiväuniaika painoi päälle. Iltapäivä menikin kotijuttuja puuhastellessa. Mikko pesi ja latoi kiukaaseen 120kg kiveä, ja me Silkin kanssa kannustettiin isiä. Kyllä me tytöt tehtiin muutakin, muun muassa loikoiltiin sängyllä ja kuunneltiin joululauluja.

Tuntuu niin erityiseltä antaa Silkille kolmenkeskeistä aikaa ennen kuin neljäs perheenjäsen syntyy. Näistä hetkistä pitää ottaa kaikki ilo irti .

Näyttääkö kenenkään muun selfiet tältä...? Yksi katsoo kameraan, toiselta puuttuu puolet kasvoista ja taapero ehtii kääntää päänsä ;)? ...laamoista puhumattakaan :)!


Murunen ❤.

17 joulukuuta 2015

Viikko 38!

Neuvolan laskukaavan mukaan viikko 38 vaihtui jo tiistaina, mutta omien alkutuntemuksieni mukaan viikko 38 alkoi tänään. Vatsa vain jatkaa kasvamistaan, ja nyt minusta alkaa tuntua, ettei se voi tulla enää isommaksi. Vauvan pitäisi olla jo melko lailla valmis . Suurin muutos viime viikkoon on, että tunnen itseni todella kömpelöksi. Ihan kuin toppapukuun puettu Michelin mies, joka ei mahdu auton ratin taakse. Istuminen sohvalle on vaikeaa, ylöspääsemisestä puhumattakaan. Illalla sänkyyn mennessä kyykistyn, ja lähinnä toivon putoavani hyvään asentoon johon voin jäädä loppuyöksi makaamaan. Kääntyminen tuntuu niin hitaalta ja kömpelöltä. Silkin lelujen kerääminen on oma operaationsa. Olen todennut kätevimmäksi tavaksi lakaista ne imurilla kasaksi, ja kerätä siitä yhdellä kyykkäyksellä takaisin lelulaatikkoon.

Tässä kuva uusista lauteista ja masusta. 
Vatsa näyttää ihan siltä että Silkki mahtuisi sinne!

Muuten flunssa tuntuu hiljalleen helpottavan. Ainakin aikaisempaan verrattuna. Uusi mama lves kohde onkin sarvikuono. Taivaallisen näppärä nenäkannu, joka huuhtelee nenän ja saa ilman virtaamaan. Ajatukset ovat ihanan pehmeitä, ja huomaan unohtelevani mitä olin sanomassa. Baby brain, ne ovat nyt siis täällä ;). Huomenna on jälleen neuvola, ja odotan jännityksellä arviota vauvan koosta ja asennosta.

Ihanaa iltaa murut!
Nyt tämä pallo suuntaa nopeasti uppoamaan sohvalle, ja Arrowin pariin.

Happy landings for me!

14 joulukuuta 2015

Update sauna

...jouluksi omaan saunaan, mahtavaa. Saamme lauteet paikalleen tänään, ja loppuviikosta on myös saunan lasien toimitus. Ihanaa taas saada yksi osa kodista valmiiksi, mama lves!

Tässä pari ennen lauteita ja laseja kuvaa saunasta. Huomaattehan vasemmalla olevan oven. Se on se hääpäivälahjaksi saatu märkätilan ovi. Toki kukkien ja shampanjan kera ;).



13 joulukuuta 2015

Jouluajatuksia

Minulle joulu merkitsi aikaisemmin sitä, että tavataan sukulaisia ja kokoonnutaan yhteen, jotta pääsee joulutunnelmaan. Tällaiseen yhdessäoloon totuin lapsena, ja se oli minulle äärimmäisen tärkeää. Jos emme olleet kaikki koolla, tuntui olo aina jotenkin tyhjältä.

Nyt kun olen saanut oman perheen, on jotakin tapahtunut, eikä yhdessäolo muiden kanssa tunnu enää niin tärkeältä. Ehkä tämä kuulostaa karulta, mutta tavallaan huomaan kasvaneeni aikuiseksi tai paremmin sanottuna vanhemmaksi ja vaimoksi oman perheen myötä. Yhdessäolo oman perheen kanssa tuntuu riittävältä . Toki on ihanaa nauttia joululounas yhdessä appivanhempien kanssa ja juoda kahvit siskon perheen kanssa, jotka molemmat asuvat pääkaupunkiseudulla. Ja mielelläni tapaisin myös omia vanhempiani ja veljen perhettä. Mutta, tärkeintä on kuitenkin päästä aattoillaksi omaan kotiin. Nauttia joulutunnelmasta Silkin, Mikon ja masuasukin kanssa. Avata muutama paketti kuusen äärellä, sekä olla yhdessä. Omana perheenä. Se on se hetki, jota odotan tänä jouluna eniten .

Asiassa varmasti viehättää myös tilanteen uutuus, sekä tunne siitä että saa itse luoda omat jouluperinteet, omalle perheelle. Ainakin yksi uusi perinne on yhteinen joululounas Silkin kummipariskunnan kanssa Kulosaaren Casinolla.



Mama ja Silkki jo kolmatta kertaa joululounaalla.
Silkki oli ensimmäisenä vuonna salamatkustajana masussa.

12 joulukuuta 2015

Viikko 37!

Olen kantanut 263 päivää tulevaa vauvaa. Laskettuun aikaan on jäljellä kaksi viikkoa ja kaksi päivää. Nyt voi jo todellakin alkaa laskea päiviä! Supistuksia en ole tuntenut juurikaan, yhtä iltaa lukuun ottamatta, jolloin tunsin kun vauva laskeutui kerralla alas. Sen seurauksena ylävatsalle jäi kahden kämmenen kokoinen pehmeä alue. Tämän alapuolelta tunnistan pikkuisen pepun ja jalat jotka potkuttelevat. Eli vauva taitaa olla aika hyvissä asemissa .

Varpaita en ole nähnyt muutamaan viikkoon masun takaa, ja oli aivan mahtavaa päästä viime viikolla jalkahoitoon. Ihanaa kun varpaankynnet ovat taas lyhyet ja lakatut. Menin vain valitsemaan kynsilakaksi kimaltavan mustan, jota kauhistelin kotona myöhemmin. Ensimmäinen asia mitä vauvamme äidistään näkee ovat mustat varpaankynnet...joudun ehkä lahjomaan Mikon lakkaamaan ne uudestaan.

Flunssastatus on edelleen sama, lisänä yksi yskimisestä murtunut kylkiluu ja napatyrä. Oh dear... Pahin kipu kylkiluun kohdalla meni onneksi ohi muutamassa päivässä, ja nyt se lähinnä rajoittaa hieman liikkumista sekä nukkuma-asentoja. Napatyrä puolestaan alkaa vaivata, jos nostelen tai kumartelen liian paljon päivän aikana. Olen vähän huono lepäilijä, joten yritän nyt hartaasti ottaa rauhallisemmin. Laskimme lääkärin kanssa, että kylkiluun pitäisi ehtiä juuri parantua laskettuun aikaan mennessä.

Muutoin olo on mainio. Painoa on tullut 12kg lisää siitä mistä lähdettiin, ja ainoa himotus tällä hetkellä ovat mehukkaat klementiinit...ja ehkä vähän joulutortut & suklaa .


Kuvassa todiste eilisillalta; jalassa pikkujoulukorkokengät, jes!
Sain keikuttua sen verran että sain kengät kuvaan...näytin varmaan aika huvittavalta .

11 joulukuuta 2015

Tip tap, tip tap

Minun joulupuuhastelut ovat niin jääneet flunssan potemisen jalkoihin, ja olisi niin paljon tehtävää, että... a) alanko siivoamaan, ja jatkan b:llä ja c:llä b) kiipeänkö pallomasuni kanssa varaston hyllyille etsimään joulukoristeita c) tilaanko yksinkertaisesti niin näyttävän tekokuusen, että kukaan ei enää huomaa pölypalleroita saatika sitten muiden joulukoristeiden puutetta...

c) tilaan kuusen .

Ja jätän väliin sekä osan a), että b).

Tänään on parempaakin tekemistä, kuten kynsien lakkaus ja 
tukan föönaus illan pikkujouluja varten!

To be continued...

Rakastan tätä pari vuotta vanhaa kuvaa. Varma joulutunnelman luoja .

Mahtavaa perjantaita!

08 joulukuuta 2015

Maman tyttö

Yksi asia joka hieman pohdituttaa näin toista lasta odottaessa on Silkin eroahdistus. Se alkoi hänen täyttäessä 11 kuukautta. Tällöin hoitoon jääminen, edes maman jumppatunnin ajaksi, toi pikkuiselle krokotiilin kyyneleet silmiin. Selvää kasvua on kuitenkin tapahtunut ja Silkki pärjää nyt 15kk iässä hoidossa oikein hyvin. Nukkumaan menon tullen on äidin kuitenkin oltava lähellä . Olenkin ajoittanut omat menoni siten, että olen iltaisin ajoissa kotona. Oikeastaan olen tietoisesti valinnut sen tavan ja halunnut vastata läheisyyden tarpeeseen. Luulen että läheisyydenkaipuu on yksi kehityskausi, johon pienellä on varmasti omat syynsä. Näin pallomasun kanssa on oikeastaan kiva tulla hyvällä syyllä iltapuuroaikaan kotiin ;).

Nyt Silkki kuitenkin on alkanut heräilemään kolmisen kertaa yöllä, ja siihen ei rakas isi auta. Hassua sinänsä, sillä meidän sänkyyn päästessään Silkki rullaa ensimmäisenä Mikon tyynylle ja nukkuu siinä tyytyväisenä aamuun. Nenä kiinni Mikon niskassa . Olen jaksanut aika hyvin jumppailla öisin nukuttamassa Silkkiä hänen omassa huoneessa, omaan pinnasänkyynsä. Alan kuitenkin olla jo sen verran pallero, että viime viikkoina kurottelu pinnasängyn laidalla on jäänyt. Olemme siis kärräneet hänet sängyssään meidän viereen nukkumaan. Olen ollut onnellinen pinnasänky-valinnastamme, joka on Stokken sleepi - siinä on pyörät alla!

Nyt kuitenkin pohdin herättääköhän Silkin yöheräily myös meidän uuden tulokkaan uniltaan? Ja miten heidän unirytminsä kohtaavat? Onneksi minun ja Mikon makuuhuoneeseen mahtuu tarvittaessa kaksi pinnasänkyä. Ja parisänkyyn kaksi vauvaa... Meillä taitaa tulla tiivistunnelmaisia öitä ;). Olen kuullut, että monella makuhuoneen sisustukseen kuuluu myös lisäpatja lattialla. Ennen ajatus heräämisestä eri sängyistä Mikon kanssa olisi kauhistuttanut, mutta tässä kohtaa se lähinnä hymyilyttää. Arjen sankareita ovat ne jotka sopeutuvat uuteen tilanteeseen, ja pystyvät yhdessä nauttimaan arjestaan sellaisena kuin se on 


Maman kulta . Tonttulakki löytyi lopulta KappAhlista, 
mutta paljon hienommat ovat glitterkengät ja -käsilaukku .

 Olisi mukava kuulla miten teillä muilla on toimittu kahden pienen lapsen kanssa? Oletteko nukuttaneet heidät omiin sänkyihinsä, vai ottaneet viereen nukkumaan? Ja ovatko pienet heräilleet toistensä yöheräilyyn?



03 joulukuuta 2015

Viikko 36!

Vatsa kasvaa ja enää ei ole kuin vajaa neljä viikkoa jäljellä laskettuun aikaan. Kohta kuukauden kestänyt flunssa on todella vienyt voimia parista viimeisestä raskausviikosta. Lääkärini mukaan raskaana olevilla paraneminen on hitaampaa, johtuen kuivista ja turvonneista limakalvoista. Ainoana droppina olen lisännyt vitamiineja ja lepoa siinä määrin kun ehtii ja pystyy.

Silkin synnytys meni tosi hyvin, ja tunsin olevani kaikin puolin hyvässä kunnossa sitä varten. Toivon niin hartaasti että pahin sairastelu olisi pian ohi, ja voisin sanoa nytkin samaa. Muuten olo on rauhallinen mitä synnytykseen tulee. Odotan innolla että pääsen tapaamaan pienen poikamme . Oikeastaan en pistäisi pahitteeksi vaikka hän päättäisi syntyä jo aikaisemmin. Viimeisellä lääkärikäynnillä kuulosti tosin siltä, että tällä kaverilla ei ole mitään kiirettä ulkomaailmaan. No, ehkä hän on yhtä malttamaton kuin mama!

Muutoin olen yksinkertaisesti vain niin onnellinen. Siitä, että elämä tarjoaa jotain näin mahtavaa jota odottaa .

30 marraskuuta 2015

Underwear Monday

Jos Casual Friday tarkoittaa sitä, että saa jättää solmion naulaan ja pukeutua rennommin, niin tarkoittaako Underwear Monday sitten sitä, että saa hengailla kalsareissa/pyjamassa koko päivän :)? Ainakin tällaisella myrskyllä se houkuttelisi suuresti .

Me saatiin kuitenkin reippailtua Silkin kanssa sen verran että kävimme aamupäivällä puistossa, vaikka pikku-neiti yrittikin kääntyä jo kotiovelta takaisin ;). Onneksi puistossa oli seurana muitakin lapsia, muuten reissu olisi jäänyt lyhyeksi. Iltapäivällä minulla ja Silkillä on ohjelmassa kauniin tonttulakin metsästys. Silkillä on muskarin joulujuhlaesitys keskiviikkona, ja siellä kaikilla pitäisi olla tonttulakit päässä. Toivottavasti kauniita lakkeja vielä löytyy.


Tässä maman ja Silkin ensimmäiset yhdessä leivotut joulutortut.
Silkin torttu on keskellä -  marmeladi päällä tietysti .


Mukavaa viikonalkua kauniit, huomenna on jo joulukuu!

29 marraskuuta 2015

Sauna

Tämän maman sauna-rituaalit ovat olleet puolisen vuotta tauolla. Kesällä en omaa saunaa oikeastaan edes kaivannut, mutta talvikuukausina on rentouttavaa päästä lämmittelemään saunan lämpöön. Jos talomme sijaitsisi Miamissa, olisimme varmaan käyttäneet saunaan tarvittavat neliöt isompaan wc-tilaan suihkulla. Joka lapsiperheessä olisi ollut hyvä huomioida ;). Mikään super-saunoja en siis ole, mutta nautin lämmöstä ja saunan tuomasta puhtaasta ja rennosta olosta. Kotona saunomisessa parasta on se, että saunan jälkeen voi pukea mukavat kotivaatteet päälle, ja jatkaa rennolla fiiliksellä koko illan .

Meillä sauna ikään kuin unohtui talopaketista pois. Olimme Portugalissa kun saunan pintamateriaalit olisi pitänyt valita, ja jostain syystä sähköpostit aikataulusta ja materiaaleista olivat menneet Dekotalon kanssa ristiin. Kotiin tullessamme saunan seinät oli paneloitu kuusipaneelilla, ja lauteet olisivat tulleet samalla. Päätimme siis nopeasti tiputtaa lauteet pois koska materiaali ei miellyttänyt, ja pohtia hetken mitä saunalle teemme. Ja näin pitkään sitä pohdittiin ;). Jotenkin tuntuu rahan haaskaukselta purkaa uusia paneeleita pois, joten päätimme toteuttaa lauteet toivotulla vaalealla haavalla ja jättää kuuset seinille.




Oikealla on mallikuva lauteista, ja vasemalla maman unelmavaalea sauna.

Pientä modernisointia mallikuva vielä kaipaa. Sitä haemme kääntämällä kaikki laudepaneelit pitkittäin, jotta saunan yleisilme säilyy yksinkertaisena ja eleganttina. Samalla lauteet ovat samansuuntaiset kylpyhuoneen laatoituksen kanssa, ja sekin rauhoittaa tunnelmaa. Kapeammat rimoitukset tuntuvat jotenkin niin...90 -luvulta, että vaihdamme rimat leveämpään peitepanelointiin. Kaiteet kaipaa myös pientä modernisointia. Muuten mallikuva on passeli meidän neliöihin. Materiaali lauteissa tulee olemaan vaalea leveä haapalankku.

Toiveissa on saada saunoa joulusauna kotona .

27 marraskuuta 2015

Koti-perjantai

Eilinen hääpäivä ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Heh, nimi paperihääpäivä oli sentään osuva nessupaketin äärellä ;). Olin neljä päivää terveenä, ja nyt siis uudelleen flunssassa. Luulin että taaperot sairastavat kaiken maailman flunssat ja kiertotaudit, mitä nyt kerhoissa ja neuvolan lattioilla kontatessa tarttuu. Meillä se olen kuitenkin minä. Olisi ollut mukava juhlistaa Mikon kanssa hääpäivää ja käydä kahdestaan syömässä, mutta se jäi nyt toiseen päivään. Suklaa ja kukat kuitenkin piristivät iltaa . Ah, niin ja hääpäivälahjaksi saatu märkätilan ovi!

Tänään meillä oli tarkoitus lähteä Silkkiksen kanssa kaupungille humputtelemaan ja kahville uuden kummitytön luo. Kaupunki-reissu vaihtui kuitenkin kotiaamuun, sillä en uskalla lähteä viemään flunssa-pöpöjä muille. Parasta on vain parannella kotosalla. Meidän aamu menikin köllötellessä sängyssä, ja nauttiessa aamupalaa kynttilän valossa. Sen jälkeen luimme Silkin lempikirjat läpi, yhä uudelleen ja uudelleen. Tiedän ainakin mitä ostan pienelle innokkaalle lukijalle joululahjaksi ;)!

Mukana lukemisissa oli myös maman Ikea -katalogi ;)!


Masu on muuttanut muotoaan pallosta päärynäksi.
Toppi Cubus & housut H&M. 

Silkin ollessa päiväunilla suuntaan seuraavaksi glögi-kuppini kanssa tyhjentämään pesukoneen, sekä itsekin päiväunille.

Ihanaa perjantaita muruset!


20 marraskuuta 2015

Viikko 35!

Viikko 35 on ollut minun osalta oikea raskausvaivojen viikko. Joihin osasyynä on varmasti ollut vuosisadan flunssa. Masu tuntuu joustamattoman isolta, ja kenkälusikasta on tullut tämän maman paras ystävä. Vielä jos saisin jostain sellaisen "roskienpoimijan", jolla voisin keräillä Silkin lelut kasaan ja nostella pudonneet tavarat ja ruuan muruset ;). Kävelytyyli on mallia pingviini, vaikka vannoin etten näytä pingviiniltä. Liitoskivut ovat kuitenkin sen verran voimakkaita, että jos otan liian pitkän askeleen, saan pikaisesti palata köpöttelemään.

Vauva numero kaksi tuntuu myös paljon voimakkaammalta kuin Silkki. Hän on selkeä liikkeissään ja rauhallinen, mutta supervoimakas pikku-kaveri. Pikkuinen mielellään nojailee lantioon tai kylkiluiden alle, etenkin kun yritän nukkua. Ei ehkä helpoin unikaveri. Sohvalla myös alkaa olla vaikea löytää mukavaa asentoa, ja telkkarin katselu menee tiheään asennon vaihtamiseen. Odotan vain, että pääsen flunssasta eroon ja voin taas harrastaa jotain pientä liikuntaa uupumatta. Se tekisi terää kropalle .



Maman bikinikuuri:

1. hanki bikinit
2. pue ne päälle


Pullerosta olosta, ja ulkonäöstä huolimatta olo on muuten hyvä. Tunnen edelleen itseni viehättäväksi, vaikkakin kömpelöksi. Nestettä on alkanut kerääntyä kroppaan, ja osa mama-vaatteista on käynyt pieneksi. Korkkareita en voi edes haaveilla laittavani jalkaan pikkujoulukaudesta huolimatta...kaatuisin varmaan tasaisellakin lattialla, ja turpoaisin ulos kengistä puolessa tunnissa. Mutta, korvien välissä tuntuu kauniilta - se on parasta se .




Mahtavaa perjantaita!


18 marraskuuta 2015

Meidän häät

Suurin osa minulle, ei niin läheisistä tutuistani, kysyy miten päädyimme menemään Mikon kanssa New Yorkissa naimisiin. Sen sijaan läheiset ihmiset eivät sitä ole juurikaan kysele. Havahduin tähän ystäväni Italian häissä. Siellä vanha kouluaikainen ystäväni totesi, ettei olisi voinut kuvitella minun menevän muulla tavalla naimisiin, kuin New Yorkissa. Näytin varmaan hämmästyneeltä, sillä hän jatkoi...tiedäthän Carrie ja Mr.Big - New York. Hassua, mutta tiedättekö en minäkään . Sinkkuelämästä tosin ihannoin kaikkein eniten ah, aina niin diplomaattista Charlotte Yorkia!

My guide to New York - hääopas ❤.

1. Kirkko & pappi
New Yorkissa toimii Finnchurch, Suomikirkko. Naimisiin meneminen siellä noudattaa samoja periaatteita kuin Suomessa, eikä erillistä paperityötä tarvita. Matkaan mukaan tarvitset vain esteettömyystodistukset, sekä vihkiraamatun. Pastorina siellä on toimii Tiina Talvitie, sama henkilö joka meidätkin vihki :). Tiinan kanssa sovimme yhteisen skype-palaverin ennen häitä, ja sen avulla ennätimme hieman tutstua toisiimme, ja hän kokosi vihkikaavaan puheen meistä. Seurakunnalle suoritetaan 500 euron lahjoitus vihkimisestä, joka on hyvän tavan mukaista (summa taitaa tänä vuonna olla 600 euroa). Myöhemmin kuulin myös Silkin kastaneelta papilta, että myös hän olisi voinut vihkiä meidät NYC´ssa. Eli kannattaa aina kysyä, mikäli teidän perheellä on oma perhepappi, jonka haluaisitte mukaan vihkimään.

Suomikirkko vuokraa tilojaan Amerikan seurakunnalta, joten kirkko on hyvin amerikkalainen; kokolattiamattoineen ja rautaisine kotkineen. Juuri sellainen kuin New Yorkissa pitääkin olla ;). Kirkossa ei saa heittää riisiä, sillä se houkuttaa paikalle ei-toivottuja jyrsijöitä. Esimerkiksi ruusun terälehtiä saa kuitenkin ripotella kirkon sisällä. Näistä kannattaa konsultoida Tiinaa.



Jotkut ihanat sitä riisiä olivat kuitenkin salakuljettaneet...:).


Kannattaa myös huomioida vihkimisen kellonaika, sillä New Yorkissa on välillä todella ruuhkaista ja hidasta liikkua taksilla. Me myöhästyimme omista häistämme muistaakseni puoli tuntia - as usual .

2. Kanttori
Kanttorin otimme suoraan Suomikirkon kautta. Hän oli ainakin tuolloin Kalle Toivio. Meidän kappalevalinnat olivat jazzia, ja ne sopivat hyvin myös Tiinalle. Eli omia musiikkitoiveita pystyy toteuttamaan. Paikalle olisi voinut viedä myös oman cd´n, mutta me halusimme elävää musiikkia tuomaan tunnelmaa. Sattumoisin New Yorkissa opiskeli tuolloin myös Nina Maya, joka on suomalainen jazz-laulajatar. Ihana nainen, joka elävöitti puolestaan lisää vihkitilaisuutta. Kirkolta löytyy siis ainakin urut, ja vanha jazz-piano. Kanttorin kustannus oli tulloin 300 dollaria, jonka maksoimme paikan päällä. Lisäkustannuksia voi tulla nuoteista, mikäli haluatte häihinne jonkin spesiaalin kappaleen.




3. Todistajat
Meillä oli mukana molempien vanhemmat, joten he myös toimivat todistajina. Seurakunnalta voi tarvittaessa pyytää todistajaa. Heitä tulee olla kaksi kappaletta paikalla, ja muistelisin että heidän kustannuksensa olisi ollut noin 50 dollaria per henkilö.

4. Valokuvaus
Meillä oli mukana Suomesta oma valokuvaaja, vau! Sakari Röyskö. Aivan mahtava tyyppi, joka edellisenä päivänä kävi läpi kaikki kuvauspaikat, suunnitteli ja ohjeisti kaiken tarvittavan. Arvostan äärimmäisen paljon hyviä kuvia, ja olen ollut niin kiitollinen jälkikäteen että valitsimme juuri hänet. Sillä hääpäivä menee niin nopeaan, jokainen hetki on kullanarvoinen - jos sinulla on niistä kuvia, takaan että olet niistä myöhemmin kiitollinen .






Sakarin saa matkalle mukaan järkevään hintaan, verrattuna New Yorkin ammattikuvaajiin, joten kannattaa olla myös häneen yhteydessä.

New Yorkissa kuvaaminen on myös rajatumpaa, esimerkiksi Empire State Buildingiin ei saanut mennä ammattikameran tai jalustan kanssa (ystävänpäivä on vuoden ainoa poikkeus). Hääpuvussa ei pääse sisään tiettyihin tiloihin eikä ravintoloihin, eikä kaikissa näissä saa kuvata. Kannattaa siis selvittää etukäteen muun muassa illallispaikan kuvausohjeistukset ja säännöt.

5. Kampaus ja meikki
New York on täynnä ihania salonkeja! Valitsin meidän hotellia lähellä olevan ja netissä hyvät arvostelut saaneen, Bon-Bon Salong´in kampaukseen ja meikkaukseen. Kuvista päätelleen myös Jessica Biel on asioinut samassa salongissa, samoin kuin vastapäisen pilvenpiirtäjän omistaja ;). Meikki oli tosi hyvä, mutta New Yorkin sää teki tepposet hiuksille. Muistan kun kampaaja kysyi mitä iPhone näyttää sateen mahdollisuudeksi, ja vastasin että 30 %. Hän tuumasi, että ei hätää "for 30 percent it never rains in New York...". Arvatkaa vain satoiko!



Kiharat aukesi, mutta muuten palvelu ja ammattitaito salongissa olivat huippu-luokkaa. Järkevään hintaan. Muistelisin että minun kampaus maksoi 100 dollaria ja meikki noin 70 dollaria. Mikon hiusten leikkaus, ja muotoilu oli 95 dollaria. Ja olisiko tullut muutama kymmenen lisää Mikon puuteroinnista. Maksoimme näistä ennakkomaksun kahta päivää etukäteen, ja loput paikanpäällä. Bon-Bon salonkiin otin yhteyttä sähköpostitse muutamaa viikkoa ennen häitä. Taisin samalla laittaa kuvan hääpuvustani, ja toivoa jotakin siihen sopivaa kampausta.

6. Kukat 
New Yorkin katukaupoista saa aivan mahtavia, pitkiä näyttäviä ruusuja. Esimerkiksi kirkon tai juhlapaikan koristeluun. Itse kuitenkin tilasin kukat kukkakaupasta, sillä meillä oli niin tiivis aikataulu, että en olisi ehtinyt kukkia etsimään. Halusin että ne ovat noutoa vaille valmiina. Me kävimme ottamassa kuvia Brooklyn Bridgellä, ja googletin kukkakaupan sen läheisyydestä. Toivekimpusta laitoin kuvan kukkakauppaan sähköpostitse, ja he solmivat kimpun ennätysvauhtia (varmaan 15 minuutissa), kun noudin kimppua. Tähän hätään en muista mitä kimpusta maksoin...jokin häälisä siinä varmasti oli. Joten jos sinulla on aikaa etsiä kauppa ja tilata kimppu ilman hää -etuliitettä. Saat sen varmasti edukkaammin. Samasta kaupasta ostin myös pussillisen ruusun terälehtiä ripoteltavaksi kirkossa.



7. Hääjuhla
New York on täynnä ihania ravintoloita, jotka sopisivat täydellisesti juhlien viettopaikaksi. Mikäli valokuvaukselle ei ole tarvetta, ja syötte normaaleissa juhlavaatteissa, lähes kaikki paikat ovat avoinna. Mutta, jos haluatte ottaa kuvia, ja illallistaa hääpuvussa, ovat ravintolat hieman haastavampia löytää. Oman kabinetin vuokraamalla tämä onnistuu, mutta hyvissä ravintoloissa ne voivat olla aika arvokkaita.

Aikataulua suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon, että lounaan jälkeen useimmat keittiöt sulkevat ovensa muutamaksi tunniksi, ja aukeavat illallisen merkeissä jälleen iltapäivällä/illalla. Tällöin myös ravintolahinnat nousevat.

Meillä kävi niin uskomattoman hyvä tuuri, että New York Palace -hotellin ravintolapäällikkö otti meidät siipiensä suojaan ja järjesti meille ateriat, tilat ja hääkakun. Juuri sillä aikataululla kun halusimme. Lisäksi hän antoi meidän valokuvata ruokailun aikana ja sekä Palacen kirjaston tiloissa, joiden ovet hän avasi meille. Yövyimme samassa hotellissa, joten luulenpa että se edesauttoi tilannetta . Miljoonia suukkoja tälle herralle New Yorkiin, hän oli oikea kultakimpale kyseisenä päivänä!




Tosiaan, ravintolan etsintään kannattaa varata hiukan aikaa, miettiä aikataulu valmiiksi, sekä budjetti. Myös ravintolan sijainti kannattaa huomioida, sillä kaikkeen liikkumiseen saa varata aika paljon aikaa.

8. Taksi & kuljetukset
Meillä oli käytössä pari siistimpää tummaa autoa hääpäivänä. Toisella matkustivat vanhempamme, ja toisella me kuvaajan ja hänen assistenttinsa kanssa. Taksin saa toki myös lennosta, mutta tilaaminen olikin hankalampaa. Joten laskimme varman päälle, ja vuokrasimme autot puoleksi päiväksi. Itse asiassa en ole varma onko keltaisia takseja ollenkaan mahdollista tilata Manhattanilla... Joka tapauksessa googlettamalla löytyy paljon vuokra-autoja kuljettajan kera. Meidän käyttämämme firma oli nimeltään Everest Limousine Service (Manhattan). Autot olivat mustia Lincolnin luksusmaastureita, ja kuljettajat olivat tosi mukavia. Viihdyimme kyydissä niin hyvin, että menimme samoilla kyydeillä myös myöhemmin lentokentälle.



Liikkumiseen New Yorkissa kannattaa varata aikaa, ja tehdä päivän aikataulu riittävän löyhäksi, jotta vältytte kiireeltä ja stressiltä. Etenkin jos kuvauspaikkoja on monta, tai hotellinne sijaitsee eri puolella kaupunkia kuin kirkko.


❤ ❤ 

Hääpäivästä ikimuistoisen tekevät myös ihmiset. Me saimme niin paljon onnentoivotuksia, hymyjä ja kädenpuristuksia ventovierailta, että olin pakahtua onnesta.

New York on ihana paikka mennä naimisiin. Kaikkina vuodenaikoina.

Budjettia on vaikea määritellä, sillä kaikki riippuu siitä mitä haluatte päivän aikana tehdä. Manhattanilla melkein kaikki on mahdollista ;).

Ja tässä vielä Mikon ohje; 


Keep Calm and Get Married!



Postauksen kuvat ovat Sakari Röyskön käsialaa.


16 marraskuuta 2015

Rakkautta ja sydämiä

Terveisiä meiltä kotoa. Meidän oli tarkoitus yöpyä vielä viime yö Tampereella. Perheen pienin kuitenkin väsähti matkustamiseen, ja minun flunssa paheni, joten oli ihana päästä omaan sänkyyn nukkumaan...yskimään :).

Flunssasta huolimatta on ollut ihana viikonloppu takana . Läheisyyden ja rakkauden akut ovat taas ladattu täyteen, kun on saanut nähdä perheenjäseniä. Toivoisinpa, että kaikki maailmassa voisivat sanoa samaa. Perjantain tapahtumat Pariisissa järkyttivät, vihastuttivat ja säälittivät minua. Turvallisuuden tarve, yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet ovat ihmisyydelle yhteisiä. Pelko, ei pitäisi olla kenenkään arkipäivää, sen missään muodossa. Juuri tällaiset tapahtumat herättävät pelkoa, ja epäluottamusta ihmisissä, sekä antavat kasvualustan ääriryhmille. Moni ystävistäni oli vaihtanut Facebookissa profiilikuvan Ranskan väreihin. Toki muuallakin maailmassa kriisejä on. Mutta, tällainen pieni ele luo rajoja rikkovaa yhtenäisyyttä, kuvastaa meidän arvojamme, ja luo vahvuutta heikkoina hetkinä. Meitä kaikkia koskettavassa asiassa. Sillä on suuri merkitys. Yhtenäinen rakkaus ja välittäminen tekevät äärijärjestöjen toiminnasta vaikeampaa.

Tällaisina hetkinä sitä haluaa upottaa omat lapsensa rakkauteen ja hyvyyteen, jotta heistä kasvaisi vahvoja ja itsenäisiä päättäjiä. Omilla jaloillaan seisovia yksilöitä, jotta maailmassa tapahtuva pahuus tai vääryys ei koskaan pääse muuttamaan heidän arvojaan .

Simply love - Silkin lempparimekko.


13 marraskuuta 2015

Paperihääpäivä lähestyy

Paperihääpäivä lähestyy. Facebook toi reissusta ihanat muistot mieleen alla olevalla kuvalla. Tasan kaksi vuotta sitten istuimme Mikon kanssa lennolla, matkalla New Yorkin kautta Floridaan. Floridasta kävimme Karibian risteilyllä päivittämässä rusketukset, ja paluumatkalla menimme naimisiin New Yorkissa, jonne vanhempamme lensivät vastaan. Ihan mieletön matka! Ja samalla mielettömällä matkalla olemme edelleen, avioparina . Tosin tänään menopeli on auto, ja keula osoittaa kohti Oulua. Päästiin kuin päästiinkin reissun päälle, ja ajelemaan Silkin papan 70 -vuotispäiville. Sain tuliaisiksi flunssan, mutta onneksi se on kutakuinkin hallinnassa...luotan siihen, että äänikin palautuu huomiseen menessä kun lauletaan Paljon onnea vaan!

Tiedän että muutama teistä odottaa päivitystä New Yorkin -häistämme. Pahoittelut, että illat ovat nyt menneet parannellessa. Kun maanantaina kotiudumme, niin otan sen heti työn alle :). En ole unohtanut .



Uudelle risteilylle on vielä päästävä, 
koko perheen voimin!

10 marraskuuta 2015

Valitse oikea ammatti

Toiset valmistuvat kerran, ja toiset tarvitsevat useampia kertoja. Valmistuin viime keväänä kauneudenhoitoalalle vaikka tiesin jo ensimmäisenä päivänä koulussa, ettei minusta ole työskentelemään hoitolassa. On äärimmäisen mielenkiintoista ymmärtää ihoa ja sen elämää, sekä osata pitää siitä huolta. Tiesin kuitenkin heti, ettei alan hoitolatyö ole minua varten. Suomalaisella sisulla kävin kuitenkin koulun loppuun, vaikka jälkikäteen mietin että sisu ei ehkä kaikissa asioissa ole hyväksi. Tärkeämpää on tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa, sekä tehdä valintansa niiden pohjalta. Niin hyvin kuin pystyy.

Opiskelujen ohella ennätin olla pankissa töissä puolisen vuotta. Ajattelin työtä asiakaspalvelutyönä, jossa olisi mukava auttaa ihmisiä raha-asioiden hoidossa. Niin kauan kuin pystyin ajattelemaan näin, oli työ mukavaa ja olin hyvä siinä. Hyvin äkkiä kuitenkin huomasin työn olevan myös kovaa myyntityötä, jossa jokaista asiakasta kohtaan on tietyt tavoitteet. Ne saavutettua myyntitavoitteet luonnollisesti nousevat. En ollut ollenkaan omalla tontillani tässä, ja koin että raha-asiat ovat liian kova panos myydä. Ja monelle asiakkaalle ne ovat myös hyvin henkilökohtaisia. Pian huomasin tekeväni työtä vasten omaa tahtoani, ja tavoite edellä. Eihän siitä mitään tullut. Vaihtoehtoina oli oppia pitämään tämän tyyppisetä myyntityöstä tai tunnustaa itselle, että nyt en ole oikea tekijä oikeassa paikassa. Valitsin jälkimmäisen.

Kaikilla on omat heikkoutensa, ja niiden kanssa on vain elettävä, tai sitten niitä voi toki yrittää kehittää. Ihminen omaa kuitenkin luontaisesti asioita, joissa on hyvä. Työnteko on huomattavasti mukavampaa jos pystyy käyttämään hyödyksi omia vahvuuksiaan. Tällöin ihminen nauttii, se näkyy ulospäin ja on näin ollen myös paremmin hyödyksi yritykselle. Siksi onkin tärkeää kysyä itseltä mikä saa sinut syttymään? Mikä on intohimosi?

Samaa kysyin minä itseltäni tänä aamuna kun ajoin pääsykokeeseen. Hain opiskelemaan suuhygienistiksi. Koen että ajankohta opiskeluille on juuri nyt haasteellinen, ja pelkäänpä, etten antanut sen vuoksi parastani. Päivä oli kuitenkin äärimmäisen antoisa ryhmäkeskustelujen osalta, ja se sai minut syttymään .

Tässä minun intohimo numero yksi ❤.

Laita vahvuutesi käyttöön!


PS. työnantajalle terveisiä, viihdyn todella hyvin myös nykyisessä työssäni ;)!