Nyt Silkki kuitenkin on alkanut heräilemään kolmisen kertaa yöllä, ja siihen ei rakas isi auta. Hassua sinänsä, sillä meidän sänkyyn päästessään Silkki rullaa ensimmäisenä Mikon tyynylle ja nukkuu siinä tyytyväisenä aamuun. Nenä kiinni Mikon niskassa ❤. Olen jaksanut aika hyvin jumppailla öisin nukuttamassa Silkkiä hänen omassa huoneessa, omaan pinnasänkyynsä. Alan kuitenkin olla jo sen verran pallero, että viime viikkoina kurottelu pinnasängyn laidalla on jäänyt. Olemme siis kärräneet hänet sängyssään meidän viereen nukkumaan. Olen ollut onnellinen pinnasänky-valinnastamme, joka on Stokken sleepi - siinä on pyörät alla!
Nyt kuitenkin pohdin herättääköhän Silkin yöheräily myös meidän uuden tulokkaan uniltaan? Ja miten heidän unirytminsä kohtaavat? Onneksi minun ja Mikon makuuhuoneeseen mahtuu tarvittaessa kaksi pinnasänkyä. Ja parisänkyyn kaksi vauvaa... Meillä taitaa tulla tiivistunnelmaisia öitä ;). Olen kuullut, että monella makuhuoneen sisustukseen kuuluu myös lisäpatja lattialla. Ennen ajatus heräämisestä eri sängyistä Mikon kanssa olisi kauhistuttanut, mutta tässä kohtaa se lähinnä hymyilyttää. Arjen sankareita ovat ne jotka sopeutuvat uuteen tilanteeseen, ja pystyvät yhdessä nauttimaan arjestaan sellaisena kuin se on ❤.
Maman kulta ❤. Tonttulakki löytyi lopulta KappAhlista,
mutta paljon hienommat ovat glitterkengät ja -käsilaukku ❤.
Olisi mukava kuulla miten teillä muilla on toimittu kahden pienen lapsen kanssa? Oletteko nukuttaneet heidät omiin sänkyihinsä, vai ottaneet viereen nukkumaan? Ja ovatko pienet heräilleet toistensä yöheräilyyn?
♥
Hei! Meillä tuli kaksi lasta tosi tiiviisti ja nukuimme kaikki samassa huoneessa. Esikoinen edellewn heräili öisin ja toki vauvakin heräsi useamman kerrsn yössä syömään. Eivät aluksi herätelleet toisiaan, mutta välillä kun vauvalla oli hankalia vatsavaivoja ja itki paljon, myös esikoinen heräsi. Usein tuollaisina öinä meinin olkkariin heivaamaan vatsavaivasta vauvaa uneen. Oli se aikamoista säätämistä välillä. Mies meni välillä patjalle tyhjään lastenhuoneeseen, että selvisi aamulla töihin. Mä nukuin välillä lastenhuoneessa, mutta vasta siinä vaiheessa kun vaiva ei tarvinnut yöllä tissiä. Lapset siirtyivät sitten samaan aikaan 2- ja 3-vuotiaina nukkumaan yhteiseen huoneeseen. Siirsimme vasta, kun aika tuntui hyvältä, vaikka varmsti olisi voitu jo aiemminkin opettaa. Nyt kolmannen kanssa ko tietää, että sama se miten sen ekan vuoden säätää niin pääasia että selviää. Nopeaa ae aika menee ja yhtäkkiä valvominen hhelpottaa. Meillä isompi haaste oli esikoisen mustasukkaisuus, vaikka hän sai hurjasti huomiota. Se yllätti täysin ja vei enemmän voimia kuin heräily. Vauvaa ei voinut sekunniksikaan jättää yksin esim.lattialle tai sitteriin ilman että olisi saanut iskun. Esikoinen ei koskaan ole oldlut muita lapsia kohtaan uhmaava tms ja leikkii hurjan kiltisti. Vauvaa kohtaan kuotenkin oli tosi väkivaltainen ja muutenki alkoi samaan aikaan voimakas uhma. Siitäkin kuitenkin selvittiin ja nyt ovat jo parhaat ystävykset. Tsemppiä paljon ja rimaa laskemalla selviää mistä vaan ;)
VastaaPoistaT. Anna
Kiitos ihana kommentistasi :). Olipa mukava kuulla miten eillä on kahden pinen kanssa mennyt. Mustasukkaisuus on yksi asia jota minäkin pohdin. Se olisi tosi tylsä juttu meille kaikille, ja siinä olisi paljon uutta opeteltavaa. Pidän peukut pystyssä, että siltä säästyttäisiin. Siinä mielessä olen onnellinen, että toinen vauva on poika, niin Silkki saa pitää oman "prinsessa-asemansa". Toki eihän se mikää tae ole :).
PoistaMutta todellakin, jo yhden pienen kanssa huomaa että aika menee nopeaa ja asiat voivat muuttua vauhdikkaasti. Toivotaan, että saadaan edes joitakin öitä nukuttua, ja jos kovin hankaksi menee, niin pidän edellä mainitun mielessä :).
Ihanaa joulun odotusta teille kaikille <3