Meidän eilinen aattoilta ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Lasten ilotulitukset alkoivatkin kahdeksalta kuuden sijaan, ja kahdeksan on Silkin nukkumaanmenoaika. Silkillä on muutama oma juttu - syöminen ja uniajat -, jotka ovat hänelle tärkeitä. Pikkuinen pitää huolen, että niistä pidetään kiinni, olimme sitten missä tahansa. Ilotulitukset menivät siis sivu suun, mutta tulipahan tehtyä pieni iltakävely paikan päälle, ja poksautettua omat baby-raketit.
Kotiin tulessa naapurissa oli illanvietto menossa, johon liityimme seuraan kun saimme Silkin turvallisesti omaan pinnasänkyyn nukkumaan. Itkuhälytin kantaa hyvin naapurin puolelle, mutta jotenkin sitä kuitenkin tulee tarkisteltua, että onhan pienellä kaikki hyvin. Silkkis nukkui tyytyväisenä, ja saimme pienen hetken aikuisten aikaa. Kahdeltatoista oli tarkoitus mennä yhdessä katsomaan raketteja. Ilotulituksia pakkui kuitenkin niin paljon, että Silkki heräsi ääniin. Vuosi siis vaihtui pimeässä makuuhuoneessa Silkkiä silitellen ja imettäen, isä-pappa vierellä. Pohdin siinä raketteja kuunnellessani, että olisihan ne olleet kivat nähdä, mutta mitäs pienistä, tässä minulla on kaikki mitä tarvitsen ❤. Pieni onnellisuusaalto sai melkein niiskuttamaan :).
Meidän pieni perhe mummilassa & Silkin joululahja; potkuttelu-lentokone.
We will open the book. It´s pages are blank.
We are going to put words on them ourselves.
The book is called Opportunity and its first chapter is New Year's Day.
- Edith Lovejoy Pierce
Tästä vuodesta tulee hyvä vuosi.
♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit, ajatukset ja ideat ovat lämpimästi tervetulleita -Kiitos!