Flunssa!

Kauhea tunne herätä kaktukseen kurkussa. Tilanteen kruunaa vielä se, ettei saa pihistyä edes vieressä nukkuvalle rakkaalleen, että mää oon kipeä. Aavistelin kyllä jo eilen, että tämä saattaa olla tulossa, mutta kuittasin sen univajeella ja jollain muulla yhtä fiksulla, enkä hiljentänyt tahtia ajoissa. Sen jälkeen kun minun nielurisat leikattiin, olen saanut olla suu kiinni kovalla tuulella. Ikävä kyllä välillä on pakko puhua, ja hengittää suun kautta, mutta hetkessä tunnen kuinka kurkku kylmettyy ja tulehtuu. Ilmeisesti nielurisoilla olisi ollut jotain suojaaviakin ominaisuuksia.

Olin innolla odottanut tänään ystävää kaffeelle, sekä viikonlopun juhlia...njaa, parasta vain hyväksyä tilanne, ja tehdä tästä niin mukavaa kuin mahdollista. Onneksi Silkki on terveenä, ja vietimme rennon aamun aamuhalimalla ja köllötellen :). Eikös vuoden ensimmäinen flunssa ole myös selvä kevään merkki ;).

Hyvää seuraa on myös Cole & Sonin tapettikirja, jonka lainasin Värisilmästä.

♥