Viikko 33!

Pian pikkuinen on täällä. Hurjaa miten nopeasti 33 viikkoa on mennyt. Olen ihan pian kahden pienen äiti. Olen niin ylpeä jo yhdestä lapsestani, että varmaan poksahdan kun saan toisen...kirjaimellisesti ;). Tänä aamuna kun söimme Talk muru -aamumuroja Silkin kanssa, sanoin hänelle mielestäni pitkän lauseen "älä syö sormin, syö mieluummin omalla lusikalla". Oli niin hienoa huomata että hän ymmärsi viestin, tarttui omaan lusikkaansa ja yritti saada muroja suuhun sillä :). Silkin kanssa kaikki pienet asiat ovat vain jotain niin suurta ❤.

Viikko 33 on tosiaan täynnä. Huomaan että välillä ajatuksiin hiipii tunne, että en jaksa. Esimerkiksi tiistaina Power -tunnilla huomasin ajattelevani, että nyt on aika laittaa salikortti tauolle. En jaksanut, eikä huvittanut nostaa painoja lattialta. Mietin voisinko livahtaa naistenhuoneeseen, ja vessa-hätään vedoten jättää tunnin kesken. Pohdin kuitenkin, että silloin kaikki luulevat minun lähteneen synnyttämään, joten kuuliaisesti pumppasin tunnin loppuun. Keskiviikkona kävin neuvolassa, ja verikokeessa näkyi että rauta-arvo on hiukan pudonnut. Toki se voi olla osasyy väsymykseen. Meidän päiväohjelmat Silkin kanssa ovat olleet myös aika puuhakkaita. Voisi olla hyvä idea pikkuhiljaa höllätä tahtia.

Napa pullottaa ja kettuhousut ne vain edelleen sopii päälle :)!

Muuten olen voinut tosi hyvin. Mitä nyt välillä olen hetkessä valmis purskahtamaan itkuun, jostakin pienestä harmituksesta, joka ei ole ollenkaan minun tapaista. Yritän muistaa olla ottamatta itseäni liian vakavasti, ja työntää pois harmitusta aiheuttavat ajatukset. Onneksi onnistun siinä useimmiten ❤.

Pientä jalkaturvotusta ilmassa, mutta ainakaan mun lapintossut ei vielä purista ❤.

♥