Kahdessa kuukaudessa minusta on tullut yksikätisyyden mestari. Pystyn keittämään kahvit yhdellä kädellä; ripustamaan pyykit, siivoamaan, kokkaamaan... Juustoa en ole saanut vielä höylättyä yhdellä kädellä, mutta onneksi on yksittäispakatut viipaleet ;).
Kahdessa kuukaudessa minusta on tullut myös tyytyväinen, vaikka en kaikkea ehtisikään tehdä. Esimerkiksi suihkussa on turha yrittää ennättää sekä kuoria iho, että ajaa säärikarvat, ja sen lisäksi vielä pestä hiukset. Jos mies on kotona se onnistuu kyllä, mutta yksin ollessa valikoin juuri sille päivälle tärkeimmän jutun, ja teen vain sen. Jos sääret jää ajamatta, hymähdän ja totean, että onpahan puhdas tukka.
Kahdessa kuukaudessa olen myös huomannut, että ylimääräinen 20 minuuttia on hyvä varata joka asiaan. Kultaiset 20 minuuttia aikaa, ja ehdit vielä hyvin vaihtaa vaipan tai imettää vähän lisää ennen lähtöä. Voin kertoa, että tämä on ollut haaste ihmiselle, joka on optimisti ajan suhteen.
Kahdessa kuukaudessa olen oppinut myös kaventamaan näkökenttääni. Jos siirtää pyykkikasan nurkkaan, niin sitä ei ehkä huomaa, eikä se silloin myöskään häiritse. Luultavasti se ei myöskään sieltä nurkasta karkaa, vaan odottaa kiltisti vuoroaan, tarvittaessa huomiseen. Tässä kohtaa voin vain todeta kuinka iloinen olen kuivausrummusta. Se on myös hyvä kätköpaikka kaappiin laittoa odottaville pyykeille.
Kahdessa kuukaudessa olen myös löytänyt sisäisen elämästä nautiskelijani. Jonain päivinä on niin antoisaa olla tekemättä yhtikäs mitään. Ehkä olen ollut vähän suorittaja, mutta on mahtava tunne laskea hiukan rimaa ja nauttia hetkestä enemmän.
Ja mikä tärkeintä, kahdessa kuukaudessa olen todennut;
kun Silkki on tyytyväinen,
olen päivän tärkeimmän työni tehnyt.
♥
♥
♥
<3
VastaaPoistaAnu
:) & <3!
Poista