Silkki söi kolme päivää eineksiä ja herkkuja, sekä katsoi luvattoman paljon lasten sarjoja. Max torkkui leikkimatolla lastenohjelmien pyöriessä taustalla. Luimme kirjoja, väritimme ja kylvimme. Loppujen lopuksi meillä oli tosi mukavaa. Parempaa sairasseuraa kuin omat lapset, en olisi voinut toivoa ❤.
Huono omatunto tulee niin salakavalan nopeasti; kiireessä lausutuista sanoista, huonosta läsnäolosta, vääränlaisesta ruuasta, siitä olisivatko leikit voineet olla kehittävämpiä...ja niin edelleen. Mutta mitä siitä tulisi, jos alkaisi soimaamaan itseään tällaisilla seikoilla? Kokeilin sitä ja voin kertoa, että siitä tulee vain huono mieli itselle. Hyvän mielen saa, jos pystyy katsomaan kulunutta päivää toisesta näkökulmasta; kiittämään itseään niistä asioista jotka on pystynyt tekemään ja jaksanut tehdä, sekä asioista joissa oli hyvä. Tämä oli hyvä kasvun paikka sekä opetus minulle siitä, ettei huonolle omalle tunnolle kannata antaa liikaa tilaa. Olen jokaisena päivänä niin hyvä äiti kuin voin. Päivät ja hetket ovat erilaisia, mutta teen parhaani ja se riittää. Yritän muistaa sanoa tämän itselleni jokaisena heikkona hetkenä, sillä omilla sanoillaan sitä voi joko luoda heikkouksia tai kasvattaa omia voimavaroja. So be kind to yourself. Always ❤.
❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit, ajatukset ja ideat ovat lämpimästi tervetulleita -Kiitos!