Kerhotyttö

Kiva kuulla, että kerho sujuu noin ihanasti :) Miten toteutit tuon 3 viikon tutustumisen. Olitko itse mukana kerhossa osittain/kokonaan vai oliko Silkki lyhyempiä aikoja kerhossa?

Kiitos kaikille kysyneille, meillä on siis kerho lähtenyt sujumaan hyvin. Se on ollut kieltämättä helpotus minulle, mutta ennen kaikkea ilo Silkille itselleen ❤.

Meillä meni kolmisen viikkoa kauemmin kuin suurimmalla osalla kerholaisista totutella uuteen asiaan. Ensimmäisellä viikolla sovimme kerho-ohjaajien kanssa niin, että olin mukana kerhossa - mutta istuin taustalla. Aina kun Silkki haki minusta turvaa, ohjasin hänet lempeästi mutta päättäväisesti kerho-ohjaajien luo.

Seuraavilla viikoilla kehossa aloitettiin ulkoilu (kerho kestää kaksi tuntia, joista ensimmäinen tunti ulkoillaan ja toinen leikitään sisällä). Sovimme niin, että Silkki ulkoilee ja yrittää ulkoilun päätteeksi jatkaa sisälle leikkimään, mutta tulen varmuudeksi häntä hakemaan ensimmäisen tunnin päätteeksi. Itku tuli pienellä aina siinä kohtaa kun olisi pitänyt siirtyä sisälle leikkimään, ja hän palasi pari viikkoa kerhon ovelta kotiin. Lohdutin häntä aina, ja toistin niin monta kertaa kun tarvitsi, että; Ei haittaa jos itkettää, se menee ohi ja helpottaa. Ja kyllä sinä vielä onnistut. Kerhossa on tosi kivaa kun pääsee leikkimään... jne.

Kolmannen viikon jälkeen Silkki tuli jotenkin tutuksi kerhoilun kanssa, ja alkoi uskaltaa luottaa ohjaajiin. Hän uskaltautui menemään sisälle, ja ohjaajat antoivat hänen jäädä fiksusti istumaan eteiseen - kerhohuoneen ovi avoinna. Ohjaajat kävivät aina pienen hetken päästä kysymässä tulisiko myös Silkki leikkimään. Ja jossain kohtaa hän lopulta rohkeni. Ja voi sitä onnistumisen riemua, kun tulin häntä hakemaan. Silkki heittäytyi nauraen selälleen kerhon lattialle ❤. Hän oli niin onnellinen! Se oli hänelle valtava ponnistus, mutta itse hän lopulta rohkaistui kerhoilemaan kun aika teki tehtävänsä. En voisi olla ylpeämpi hänestä ❤.

Vauhdikas kuva, mutta niin on pieni kerhotyttökin ❤.

Silkki on luonteeltaan "ajattelija", ja luulen että sellaisen lapsen kohdalla uudet asiat vievät enemmän aikaa. Hänen täytyy omalla tavallaan rauhassa ymmärtää se mitä häneltä odotetaan, ja saada aikaa totutella uuteen asiaan. Henkilökohtaisesti en näe sitä ollenkaan huonona asiana, vaan päin vastoin  vahvuutena, sekä kykynä hahmottaa jo suuriakin kokonaisuuksia. Lapset ovat erilaisia ❤.

❤