Kaksi vuotta äitinä

Pian minulla tulee täyteen kaksi vuotta äitinä. Olen viettänyt elämäni parhaat, ja myös rankimmat hetket kaula-aukoista venytetyissä topeissa ja juuri sopivasti kulutetuissa legginseissä. Usein niitä on somistanut myös pari maitotahraa, sekä pari puklua ennen kuin olen ehtinyt paitaa vaihtaa ❤. Tai ainahan paidan ehtisi vaihtaa, muta prioriteetit ovat olleet jossakin muualla. Rakastan elämääni ja äitiyttä, vaikka välillä olo on tuntunut siltä että olen jumissa kotona imetyksen ja lastenhoidon parissa. Aika on kuitenkin rajallinen luonnonvara, ja jälkikäteen mietittynä jokainen hetki on kiitänyt nopeasti ohitse.

Kaksi vuotta sitten minusta tuli äiti. Ennen äitiyttä en ole ollut äidillinen persoona, enkä ole aikaisemmin nähnyt itseäni äidin roolissa. Tuntuu kuitenkin siltä, että odotuksen aikana minusta on kuoriutunut luonnostaan oikea kanaemo. En voisi kuvitella itseäni täysipäiväiseksi äidiksi seuraavaksi vuosikymmeneksi, mutta äidiksi ja uranaiseksi kyllä. Juuri tässä järjestyksessä. Työt ja äitiys parhaimmillaan tukevat molempia rooleja, ja saavat arvostamaan suuremmin molempia ammatteja. Toivottavasti balanssi tähän löytyy sitten kun omalla kohdallani on aika palata töiden pariin.

Monessa asiassa joiden ajattelin menevän erilailla, olen erehtynyt. Ajattelin, että minä ja Mikko käydään elokuvissa, syömässä ja treenaamassa yhdessä. Elokuvissa emme ole käyneet kertaakaan yhdessä, ja syömässä vain ystävämme häissä. Joissa oikeastaan Mikko söi, ja minä haistoin ihanan pihvin tuoksun ennen kuin ajoin imettämään Maxia (joka ei huoli tuttipulloa). Lenkillä me olemme käyneet kahdestaan ainakin kaksi kertaa. Vautsi ;)! Mutta tiedättekö mitä? Se ei haittaa. Ei todellakaan. Sillä nuo niin sanotut menetetyt hetket ovat juuri niitä asioita jotka tekevät suhteesta vahvemman.

Vauva, ja lapset muuttavat elämää. Se on varmaa. Suunnitellut lastenkasvatus menetelmät voi lentää suoraan ikkunasta ulos, jos ne eivät oman lapsen kohdalla toimikaan. Me ei Mikon kanssa olla kovin hyviä riitelemään, mutta kun Silkki syntyi tuli meillä kinaa ihan pienistäkin asioista. Sanoisinkin että se on vapauttavaa, jos pystyy hyväksymään sen, että; Hei me olemme nyt vanhempia, ja lapset tulevat hetkeksi meidän kahden välisen suhteen edelle. Meidän riitely loppui siihen ja silloin kun toista meistä on harmittanut, on toinen tsempannut. Tietysti jokainen parisuhde tarvitsee yhteistä aikaa toimiakseen, mutta se ei haittaa jos kirja ja sohva vie voiton...tiedätte kyllä miltä ;).

Ilman meikkiä ja superfinni otsassa. Tältä näyttää äiti 2 -vee  ❤.

❤