Silkki tuntuu niin isolta tytöltä jo, kun hän leikkii, puhuu ja touhuaa itsekseen. Oivaltaa asioita, vitsailee ja nauraa. Ihana huumorintaju ;)! Toisinaan taas hän tuntuu vielä niin pieneltä...vastahan me olimme perhelomalla Portugalissa ja pikkuinen istui vain sylissä, eikä osannut puhua sanaakaan. Täytyy sanoa, että jos kaksi vuotiaalla on uhmaa, niin on oma olokin välillä ristiriitainen. Puolet minusta haluaisi jäädä nauttimaan näistä vauva-hetkistä, ja toinen puoli odottaan innoissaan mitä huominen tuo tullessaan. Onneksi Max tulee perässä, ja pehmentää näitä kasvun paikkoja olemalla vielä pieni, mutta vauhdikas vauva.
Valtavasti tsemppi-haleja kaikille teille, joilla päiväkoti tai kerhoilu alkaa :)!
Ihanat pehmeät kädet, maailman parhaalta tuoksuva niska ja polvet hiekassa niin kuin pienellä tutkimusmatkailijalla kuuluukin olla. Mama l♥ves!
❤
Niin tuttua tuo ajatuksesi siitä, miltä tuntuu se, että oma lapsi itsenäistyy - on hetkiä kerhossa, päiväkodissa tai missä-ikinä-ilman-äitiä. On iso tyttö.
VastaaPoistaKun samaan aikaan haluaa malttamattomana nähdä kasvamisen ja uuden oppimisen ja pitää toisen pienenä - toivoa ajan pysähtyvän, että ehtii olla läsnä ja nauttia jokaisesta hetkestä. Tallettaa aarteiden arkkuun kauniit muistot.
Meillä pian neljä vee palaa kuukausien tauon jälkeen päiväkotiin muutamaksi päiväksi viikossa. Äidin sydän on syrjällään haikeudesta ja ikävästä.
- Marika / Teehetkien koti
http://www.vauva.fi/blogit/teehetkien_koti
Ihanasti puit tuon tunteen sanoiksi :)! Juuri näinhän se on <3. Ei ole helppoa meillä vanhemmillakaan, kun samaan aikaan pitäisi kannustaa pientä ja haluaisi itse vain tarrata tiukemmin kiinni. Onneksi on vertaistukea :).
PoistaHyvää päiväkotiin paluuta sinne, sekä äidille että neljä vuotiaalle. Kyllä me naiset (ja miehet) tästäkin selvitään <3!