Nyt ensimmäisellä kerralla kerho oli vain tunnin mittainen tutustumiskerta, ja kerholaisista oli vain puoli ryhmää paikalla (neljä lasta - tytöt). Me äidit saimme olla puolisen tuntia paikalla ja katsella miten lapset tarttuvat leluihin, sekä tutustuvat paikkaan. Kaikki näytti tosi hyvältä ja pian kerhotädit sanoivat, että äidit voivat lähteä seuraavaksi puoleksi tunniksi pois. Jätin hyvillä mielin Silkin leikkimään prinsessan linnalla, mutta vähän aavistelin että jokin on pielessä...
Sain keväällä ohjeen, ettei pienelle kannata liikaa kertoa kerhosta, jotta hän ei ala etukäteen jännittämään. Mutta nyt jälkikäteen näitä ohjeita noudatettuani, näen oman virheeni. Silkki tarvitsee aikaa asioiden sulatteluun. Minun olisi pitänyt kertoa kerhosta hänelle vielä miljoona, miljoona kertaa enemmän. Niin monta kertaa, että Isabel olisi varmasti tiennyt miksi kerhoon mennään ja mitä siellä tehdään, ja missä äiti on. Niin monta kertaa että olo on varmasti turvallinen ❤. Nyt pikkuinen oli alkanut lähdettyäni itkemään, ja itkusta ei tullut loppua ennen kuin menin hakemaan hänet. Arrrgh, olen niin vihainen itselleni etten luottanut omaan vaistooni tässä asiassa. Onneksi tiedän nyt mikä meidän kohdalla meni pieleen, ja toivon että saamme asian pian korjaantumaan.
Tarinan opetus on se, että aina aina aina ja ikuisesti - luota omaan vaistoosi. Sinä tiedät mikä lapsellesi on parasta, ei kolmekymmentä vuotta virassa ollut tai alan oppikirja.
Omaan vaistoon perustuu aina se kaikki oma tietämys, ja kokemus mikä sinulla asiasta on. Ja se tietty tunne vatsanpohjassa kertoo usein enemmän kuin miljoona hyvää tarkoittavaa neuvoa.
Pikkuinen kerholainen, uusi yritys ensi kerralla ❤ :)
❤
Meillä kävi sama juttu tällä vkolla :( Tiistaina ja torstaina oli kerhot ja molemmista piti hakea poitsu pois kesken kaiken kun ei rauhoittunut itku :( (hoitajilla ei varmaan kauheasti aikaa rauhoitellakaan kun kädet täynnä muissakin lapsissa) Meillä ei edes ollut tutustumiskertaa, mutta tuttuja lapsia onneksi siellä oli. Torstaina meni jo vähän paremmin ja loppuajaksi isä meni käytävälle odottelemaan ja poitsu oli leikkinyt mielellään kerhohuoneessa ja oli vain välillä käynyt katsomassa iskää ovelta. Jospa pikku hiljaa alkaa sujumaan, kun hoitajat ja lapset tulevat tutuksi, poitsu kun yleensä kiintyy nopeasti kuitenkin <3 Mutta tiedän kirpaisevan tunteen :(
VastaaPoistaVoi sano muuta, meinaa aina äidinkin silmät kostua <3. Ihana kuulla, että teillä on kuitenkin selkeää edistystä havaittavissa. Toivottavasti voin sanoa pian samaa :). Kiitos kommentistasi & pidetään peukut pystyssä pienille kerholaisille, että pian kerhoilu on tuttua juttua <3
PoistaVoi pientä kerholaista. Mielestäni olisi tärkeää, että vanhempi olisi saanut olla kokonaisen kerhokerran mukana, jotta kerho, muut lapset, aikuiset ja rutiinit tulevat tutuksi. Varsinkin, kun kyse on noin pikkuisesta kerholaisesta. Itse olin viime syksynä neljä ensimmäistä kertaa mukana esikoisen (3v) kerhon alussa ja nyt kun toinen lapsi aloitti, niin olen olltu kaksi kertaa mukana ja nyt ehkä kolmannella kerralla uskallan jättää yksin kerhoon. Lapsissakin on eroja, miten nopeasti uskaltaa jättää. Saisitkohan jäädä ensi kerralla koko kerhokerraksi, niin näkisitte yhdessä kerhon kulun ja voisitte kotonakin sitten muistella, mitä kerhossa tapahtui missäkin järjestyksessä?
VastaaPoistaKiitos kommentista, ja täytyy sanoa että samaa mietin minäkin josko voisin huomenna olla pikkuisen mukana koko kerho-kerran. Sekin varmaan helpottaisi jos tietäisi äidin olevan lähellä :). Toivotaan, että tämä onnistuu ja saadaan tutustuttua rauhassa. Kovin nopeaa se yksi harjoituskerta meni... Toki meillä varmasti vaikuttaa sekin, ettei lapset ole tottuneet olemaan ns. hoidossa :). Täytyy vain ottaa tarvittava aika, jotta olo on pienellä turvallinen <3. Mukava oli lukea sinun kokemuksesta - kiitos siitä :)
Poista