Kun uni ei tuu...

Meillä on menossa huonompi univaihe kuin yleensä. Silkki on jättänyt päiväunet nukkumatta, melkein koko viikon ajalta. Yhden kerran sain hänet nukahtamaan viereeni, kun pötkötimme vierekkäin hänen omassa sängyssä (onneksi lasten sängyt ovat leveitä). Toisen kerran Silkki nukahti tänään, kun houkuttelin ja peittelin hänet omaan kärryynsä. Molemmat unet jäivät pituudelta noin puoleen tuntiin. Iltaisin nukahtaminen on käynyt helposti, mutta Silkki on heräillyt pitkin iltaa, ja käytännössä olen istunut puolille öin lastenhuoneessa häntä nukuttamassa. Väsyneenä Silkkiä on tietysti kiukuttanut ja itkettänyt. Ja niin kyllä minuakin. Max puolestaan on nukkunut tyytyväisenä kello 20.00-02.00, ja viettänyt lopun yötä minun vieressä. En oikeastaan raaski siirtää häntä pois, sillä niin tyytyväisenä pieni kiinni kyljessäni tuhisee.

Olen googlettanut omasta mielestäni miljoona eri mammasivustoa, ja vauvasivustoa ymmärtääkseni mistä on kyse, koskien kaksivuotiaan unirytmiä. Ja väitän; universaali totuus on, ettei universaalia totuutta tässä asiassa ole. Ilmeisesti lasten- ja vauvojen uni kuitenkin kiinnostaa monia, sillä aiheesta löytyy paljon kirjallisuutta.

Kaiken yrittämisen ja miettimisen jälkeen, päädyin kuitenkin samaan kolmeen ratkaisuun jotka meillä ovat toimineet aina:

1. Unohda kaikki ystävälliset ohjeet. Tassutelut, ja oven takana seisominen ei meillä auta. Tunnen oman lapseni ja jos hän ilmoittaa että uni ei tuu, niin luultavasti uni ei silloin tuu. Silloin on helpointa antaa lapsen tulla viereen, ja yrittää unille käymistä myöhemmin uudestaan.

2. Kasvaminen ja oppiminen tapahtuu vaiheittain. Uskon että moni uusi asia, tunne- tai aktiivisuuspuolella vaikuttaa lapsen uneen. Meillä on ollut nyt melkein koko kesän hyvän unen jakso, ja nyt puolestaan viikon verran huono jakso. Jos sen hyväksyy, että huonoja jaksoja tulee - tekee asiasta itselleen helpompaa.

3. Me olemme Mikon kanssa yritetty suhtautua asioihin yksinkertaisesti. Normaalisti meillä lapset nukahtavat omaan yhteiseen huoneeseensa, ja me Mikon kanssa omaan makuuhuoneeseen. Aamulla viimeistään olemme kuitenkin koko kööri samassa sängyssä. Niinä aamuina, kun joku meistä puuttuu on ollut vähän tylsä herätä. Joten, meillä ei ole mitään kiirettä muuttaa tätä tapaa. Se päivä kun saamme taas nukkua Mikon kanssa kahdestaan, tulee varmasti.

❤