Onko sulla koskaan huonoa päivää?

Kysyi ystäväni puhelimessa muutama päivä sitten. Täytyy sanoa, että todella harvoin, mutta eilisestä meinasi tulla sellainen. Olen maanantai-fani, kuten olen kertonut. Teen usein edellisen viikon rästihommat maanantaisin pois, jotta saan startattua uuden viikon kivasti. Eilen kuitenkin jäin heti aamulla päivärytmistä jälkeen, sillä katsoin aamukahvin äärellä Yle Fem -kanavaa ja elin tietysti Ruotsin ajassa. Tarkoitus oli kirjoittaa nopeasti kiva teksti blogiin, mutta jäin tuijottamaan keittiökaappivalikoimia, johon upposi Silkin päiväunet - ja mahdollinen aika.

Olin ajatellut olla kätevä emäntä ja tehdä itse joulukortit. Mutta, koska aikataulu petti, niin en ennättänyt ajoissa valokuvaliikkeeseen teettämään valokuvia, joten klikkasin joulukortit kotiin Vistaprintilta.

Silkin vauvauintiin ehdimme sentään sopivasti, vaikka vettä satoi kaatamalla ja liikenne seisoi. Silkin hymy oli kuitenkin kuin pienellä Naantalin auringolla, kun hän tajusi, että nyt mennään uimaan. Siihen tyssäsi kiire ja hampaiden kiristys ❤. Hetki Silkin kanssa lämpöisessä vedessä oli vesiterapiaa molemmille. Lisäilona meillä oli mukana Silkin serkku kun isä-pappa oli jälleen työreissulla.

Kotimatkalla Silkki nukkui niin tyytyväisenä turvakaukalossa, että ajattelin ehtiväni hyvin kauppaan, ilman että Silkki herää. Nälkä taisi kuitenkin yllättää pikkuisen, ja koko Prisma kaikui kun Silkki heräsi nälkäisenä. Hohhoijaa, sinne jäi torttutaikinat ja vessapaperit hyllylle, kun meillä tuli kiirus kotiin. Ajattelin kotimatkalla, että päin pyrstöä meni se kauppareissu, mutta itsepähän sinne menin. Illalla Silkin ihanat kummit sattuivat piipahtamaan jäätelöiden kera visiitillä, ja niinkin pieni juttu pelasti illan.

Minulla on harvoin huonoa päivää, ainakaan niin että se näkyisi päällepäin. Hetkiä kyllä, joilloin tulee kiire, tai asiat ei mene ihan suunnitelmien mukaan, ja usein muutama valittu sananen tulee silloin jupistua. Tosin nykyään sensuroituna, jottei Silkki opi rumia sanoja ;).

Eräässä mamma-lehdessä juuri puhuttiin siitä kuinka äidit sensuroivat arkipäiviänsä, ja siloittelevat pintaa, eikä kukaan kerro todellisuutta siitä, ettei arki vauvan kanssa ole aina "ruusuilla tanssimista". Eilen pohdin ajattelenko noin. Minulla ei ole ideaalia kuvaa äitiydestä, jota pyrkisin täyttämään. Kaikkien ohjeiden ja neuvojen keskellä pyrin keskittymään omaan vauvaani, ja kuuntelemaan ja tarkkailemaan häntä. Ihmiset mielellään neuvovat ja jakavat ohjeita, mutta mielestäni kaikki vauvat ovat yksilöitä. Toki ohjeita voi aina kuunnella, ja poimia sieltä vain ne jutut, jotka sopivat omaan maailmankuvaan ja vauvaan. Toisen vauvan unirytmi, tai ruokailurytmi ei kuitenkaan välttämättä toimi meillä ollenkaan. Voin toki ohjata Silkkiä jonkin verran tiettyyn rytmiin, ja asettaa hänelle tietyt linjaukset, esimerkiksi menemme rauhoittumaan unille tiettyyn aikaan. Mutta en voi pakottaa häntä nukkumaan täysiä öitä tai heräämään kello yhdeksän joka aamu. Toisen ideaali kuva ei toimi meillä, ja se vain on niin.

Juuri nyt Silkki saa ensimmäisiä hampaita ja heräilee tiheämpään öisin. Onhan se vähän tylsä herätä kesken omien makeiden unien, ja voisihan sitä surkutella katkonaisia öitä. Mutta, koska se ei muuta sitä faktaa, että Silkki herää kuitenkin, niin parasta vain alkaa tykkäämään yöheräilyistä :). Eilinen leipominen jäi, ja samoin vessapaperiksi joutuivat kelpaamaan meidän servetit. Sellaista se on, elämä. Minusta Silkki on edelleen paras lahja, jonka olemme miehen kanssa saaneet. Meillä on superkivaa keskenämme. En vertaa elämääni kenenkään muun kanssa, ja vaikka välillä menee pieleen, niin se ei pilaa minun päivää. Kaikelle voi nauraa, sillekin, että välillä mennä viipottaa kakkaviiru nenässä, eikä itsellä ole hajuakaan siitä, miten se on siihen päätynyt ;). Minun vauva-arki on ruusuilla tanssimista, kaikkine piikkeineen, ja ne piikit on ihan ok. Luulen että tyytyväisimpiä ovat juuri ne ihmiset, äidit, jotka eivät edes yritä pyrkiä ideaali-äitiyteen, mitä se nyt kullekin tarkoittaa, vaan nauttivat hetkestä, ja pystyvät ennen kaikkea elämään juuri tässä hetkessä.

Vauvat ovat erilaisia, ja vanhemmat ovat erilaisia. Vanhemmuus on uusi tilanne, ja siihen menee aikaa, että sen sisäistää. Vanhemmuus on matka, ja matkoilla sattuu ja tapahtuu. Nauti sinun matkasta, ja pidä pilkettä silmäkulmassa. Luota itseesi vanhempana, sillä sinä tunnet vauvasi parhaiten. Ja kun kaikki menee päin hanuria, niin muistuta itseäsi, että tämä on vain hetki minun elämästäni. Ensi viikolla kaikki voi olla jo toisin. Ja jos silti menee päin hanuria, niin anna mennä ja kilauta ystävälle, yleensä se saa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Ja kyllä, minulla oli eilen huono päivä,

mutta sekin oli niillä kuuluisilla kukilla tanssimista ;).

Kaksi väsynyttä shoppailijaa, Se kakkaviiruinen ja Silkki ❤

♥